JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sä­vel­ly­tyt­tää

23.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

22.9. 15:16
2021092215164020210923070000

Jos oli­sin voi­nut toi­voa, oli­sin toi­vo­nut it­sel­le­ni sä­vel­tä­mi­sen lah­jan. Jos oli­sin sä­vel­tä­jä, oli­sin eh­kä erit­täin tyy­ty­väi­nen maal­li­seen elä­mää­ni. Luul­ta­vas­ti nou­si­sin hy­vil­lä mie­lin joka aa­mu ot­ta­maan vas­taan uu­den päi­vän. Vai oli­si­ko­han mi­nus­ta tul­lut am­mat­ti­ni ja tai­pu­mus­te­ni myö­tä bo­hee­mi puo­lil­le päi­vin nuk­ku­ja, il­ta­kuk­ku­ja? Oli­sin­ko­han jou­tu­nut to­te­a­maan, et­tä luo­vuus ju­mit­taa aa­mu­päi­väl­lä yh­teen­tois­ta as­ti, ja se ai­ka päi­väs­tä kuu­luu ins­pi­raa­ti­on ruok­ki­mi­seen, toi­sin sa­no­en esi­mer­kik­si ul­ko­na liik­ku­mi­seen, kir­jo­jen se­lai­luun ja mu­sii­kin kuun­te­le­mi­seen?

Oli­sin on­nel­li­nen. Vaik­ka pää­ni si­säs­sä ei he­li­si­si­kään me­lo­di­oi­ta tai eri­vä­ri­sis­sä sä­vel­la­jeis­sa kul­ke­via te­os­ten al­ku­ja, tu­li­si huu­lil­ta­ni ai­na joku me­lo­dia ulos, kun hy­räi­li­sin. Tai kun lait­tai­sin kä­te­ni pi­a­non kos­ket­ti­mil­le, al­kai­si kuu­lua ai­van eri­tyi­siä soin­tu­ja. Se oli­si ih­meel­lis­tä. Elä­mä oli­si ih­meel­lis­tä.

Eh­kä vii­meis­tään yh­dek­sän ai­kaan he­rää­mi­nen oli­si kui­ten­kin asi­al­lis­ta. Puo­li­so­ni oli­si ol­lut jo pit­kän aa­mun töis­sä. Täy­tyi­si­hän jon­kun tuo­da ra­haa per­hee­seen, jot­ta toi­nen ai­kui­sis­ta voi­si vain sä­vel­lel­lä. Lap­set oli­si­vat jo muut­ta­neet pois ko­toa. Oli­si hil­jai­suut­ta ja rau­haa. Ke­nen­kään ei tar­vit­si­si sa­noa lap­sil­le: ”Hys­s­ss! Ei saa soit­taa, ei saa lau­laa, ei saa huu­taa, ei saa juos­ta por­tais­sa! Äi­ti tar­vit­see sä­vel­lys­rau­han!”

Kel­lo oli­si siis yh­dek­sän aa­mul­la. Oli­si kirk­kaan kuu­la­kas syy­saa­mu. Mi­nul­le kaik­kein rak­kain­ta kaik­ki sii­nä – kirk­kaus, kuu­lak­kuus, syk­sy. Keit­täi­sin kah­vin, ot­tai­sin kah­vi­ku­pin mu­kaan kir­jas­too­ni ja me­ni­sin tut­ki­maan, mitä V. A. Kos­ken­nie­mi, tuo lau­lu­mu­sii­kin sä­vel­tä­jien in­noit­ta­ja, on kir­joit­ta­nut syk­sys­tä. ”…Vii­leä on­ni sun ohi­moil­la­si asuu, syy­söi­den on­ni. Kat­so, on ylit­se su­vis­ten kent­täis kuo­le­ma käy­nyt. Pois­sa on va­loi­sat yöt ja täh­kät on vii­ka­te vie­nyt…” Tämä runo soi niin su­rul­li­sen kau­nii­na Toi­vo Kuu­lan yk­sin­lau­lus­sa. Ku­ten runo Van­ha syys­lau­lu hä­nen toi­ses­sa lau­lus­saan: ”Osan nuo­ruu­des­tam­me hau­ta­han joka syk­sy­hän sen­tään viem­me…” Mikä on tuo suru, joka syk­syyn liit­tyy, ih­met­te­li­sin sii­nä. Unoh­tai­sin syk­syn kirk­kau­den ja huo­mai­sin jos­ta­kin Kos­ken­nie­men ru­nos­ta sa­na­tar­kan viit­tauk­sen syk­syn ja kuo­le­man vä­li­seen yh­tey­teen. Syk­sy on kuo­le­man me­ta­fo­ra.

Syk­syn ja kuo­le­man yh­teys ei mi­nua la­maan­nut­tai­si ei­kä lan­nis­tai­si. Oli­sin­han sä­vel­tä­jä­nä unel­ma­työs­sä­ni ja on­nel­li­nen, ku­ten jo ker­roin. Jat­kai­sin Kos­ken­nie­men ru­no­jen tut­ki­mis­ta. Huo­mai­sin, et­tä mo­net ru­not ovat tut­tu­jen lau­lu­jen sa­noi­na. Vä­lil­lä pi­täi­si vain goog­lail­la me­ne­mään ja et­siä li­sää tie­toa. Si­be­lius, Kuu­la, Kil­pi­nen ja mo­net muut sä­vel­tä­jät ovat saa­neet in­noi­tuk­sen­sa Kos­ken­nie­men ru­nois­ta. Se ei mi­nua säi­käyt­täi­si. Mi­nä­kin voi­sin sy­tyt­tää si­säi­sen si­ka­ri­ni, ve­tää ot­sa­ni sy­viin ryp­pyi­hin ja löy­tää ins­pi­raa­ti­o­ru­no­ni ru­no­kir­jan kel­las­tu­neil­ta si­vuil­ta. Ja minä löy­täi­sin­kin sen! Kas täs­sä:

LAU­LA MUL­LE LAU­LUT NUO­RUU­TE­NI

Lau­la mul­le lau­lut nuo­ruu­te­ni,

yö kun nou­see yli kat­to­jen,

yli kai­ken kal­li­hin, mi meni

ka­tu­ki­viin kui­viin vuo­ta­en.

Lau­la päi­vän va­los­ta, mi hai­puu

yk­si­näis­ten lyh­tyin lois­to­hon,

lau­la vä­sy­ne­hen rin­nan kai­puu

va­loon, joka ker­ran ol­lut on!

Mi­ten su­rul­li­sek­si tu­li­sin­kaan! Pai­nai­sin ru­no­kir­jan rin­taa­ni vas­ten, is­tui­sin pi­a­non pen­kil­le ja va­roi­sin, et­tei kah­vi kaa­du pi­a­non si­sään. Kat­se­li­sin va­lo­ku­via, jot­ka ovat sei­näl­lä pi­a­non ylä­puo­lel­la ja pi­a­non pääl­lä. Ku­via per­hees­tä. Kat­se­li­sin pi­a­nos­ta hei­jas­tu­vaa sel­kä­ni ta­ka­na ole­vaa nä­ky­mää. Hei­jas­tuk­ses­sa nä­kyi­si ik­ku­na-auk­ko­ja ja niis­tä pui­den rus­kan­sä­vyi­siä lat­vuk­sia ja si­nis­tä tai­vas­ta. Tu­li­si­ko lau­lus­ta­ni kuu­lak­kaan kir­kas vai hai­ke­an kai­pai­le­va jo­hon­kin men­nee­seen, joka ei tule enää ta­kai­sin? Eh­kä sii­tä tu­li­si mo­lem­pia, kos­ka ru­nos­sa toi­vo­taan, et­tä ”lau­la mul­le lau­lut nuo­ruu­te­ni”.

Kir­joit­tai­sin lau­lu­ni fis-mol­liin.

On il­ta ja kynt­ti­lä on pa­la­nut lop­puun. He­rään unes­ta­ni. Olen­ko­han on­nel­li­nen?

Hanna-MariaJurmu
Olen 57-vuotias tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen 4-vuotiaan Kaarin ja 2-vuotiaan Sulon isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys