JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sitä ih­mis­tä en ha­lua ta­va­ta kos­kaan

13.6.2021 7.05

Juttua muokattu:

9.6. 14:55
2021060914551620210613070500

Ke­vä­tau­rin­ko pais­toi kirk­kaa­na ja läm­pö tul­vi myös ik­ku­nois­ta si­sään. Uu­si ta­lom­me oli täyn­nä vä­keä ja meil­lä oli seu­rat. Seu­ra­sin jän­nit­ty­nee­nä tip­pui­si­ko si­sä­ka­ton pal­kis­ta ve­si­pi­sa­roi­ta. On­nek­si ei.

Uu­den ta­lom­me kat­to­ra­ken­teis­sa oli jo­kin ra­ken­nus­vir­he. Tie­dos­sa ei ol­lut, oli­ko syy­nä ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na tul­lut vir­he vai ta­lo­toi­mit­ta­jan suun­nit­te­lu­vir­he. Soi­tin ta­lo­toi­mit­ta­jan tuo­tan­to­pääl­li­köl­le ja sain ai­ka ty­lyn vas­tauk­sen: vir­he ei ole hei­dän. Myö­hem­min ava­sin ka­ton, li­sä­sin eris­tet­tä ja uu­sin alus­kat­teen, oma­na työ­nä ja omal­la kus­tan­nuk­sel­la­ni.

Erää­nä tal­ve­na vie­tim­me per­heem­me kans­sa pit­käh­kön lo­ma­reis­sun Ka­na­ri­al­la. Telt­ta­ka­tok­ses­sa jär­jes­tet­tä­vien seu­ro­jen jäl­keen ta­pa­nam­me oli pyy­tää vie­rai­ta asun­tom­me. Ker­ran eräi­den sun­nun­tai­seu­ro­jen jäl­keen pyy­sim­me erään pa­ris­kun­nan ky­lään, ja kes­kus­te­lun lo­mas­sa sel­vi­si, et­tä mies oli tai­ta­va kir­ves­mies. Mi­nul­la sat­tui ole­maan tar­vet­ta juu­ri hä­nen kal­tai­sel­leen am­mat­ti­lai­sel­le ja so­vim­me, et­tä otan yh­teyt­tä, kun pa­laam­me Suo­meen.

Tuos­ta ta­pah­tu­mas­ta al­koi ys­tä­vyys, joka on mah­dol­lis­ta­nut kym­me­net eri­lai­set ra­ken­nus- ja kor­jausp­ro­jek­tit, lu­ke­mat­to­mat kes­kus­te­lu­het­ket ja yh­tei­set lo­ma­reis­sut. Jos­sain vai­hees­sa mi­nul­le sel­vi­si, et­tä tämä ky­sei­nen mies oli juu­ri hän, joka oli alus­sa mai­nit­se­ma­ni ta­lo­toi­mit­ta­jan tuo­tan­to­pääl­lik­kö. Olin jos­sain vai­hees­sa ker­to­nut erääl­le ys­tä­väl­le­ni ta­pauk­ses­ta ja to­den­nut, et­tä sitä mies­tä en ha­lua ta­va­ta kos­kaan.

Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa ker­ro­taan Pie­ta­ris­ta, joka oli seu­raa­mas­sa, mi­ten Jee­suk­sel­le käy. Hii­li­val­ke­al­la hä­net tun­nis­tet­tiin ja Pie­ta­ri sa­noi, et­tei hän tun­ne sitä mies­tä. Pie­ta­ri siis kiel­si Jee­suk­sen ja hä­nen mie­len­sä tuli mur­heel­li­sek­si. Kun kuk­ko lau­loi, Jee­sus kat­soi lem­pe­äs­ti Pie­ta­riin. Sil­loin Pie­ta­ri muis­ti Jee­suk­sen ai­kai­sem­mat sa­nat: en­nen kuin kuk­ko lau­laa, sinä olet kol­mes­ti kiel­tä­nyt mi­nut.

Ti­be­ri­aan me­ren ran­nal­la Pie­ta­ri sai koh­da­ta ylös­nous­seen Jee­suk­sen. Jee­sus kes­kus­te­li Pie­ta­rin kans­sa ja ky­syi kol­mes­ti: "Ra­kas­tat­ko mi­nua?" Pie­ta­ri vas­ta­si kol­me ker­taa ra­kas­ta­van­sa.

Hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan ra­kas­ta­maan toi­nen tois­taan. ”Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä.”

Mie­tin, on­ko mi­nul­la vara sa­noa, et­tä en ha­lua kos­kaan ta­va­ta jo­tain ih­mis­tä? Ei ole! Mik­si kui­ten­kin elä­mäs­sä me­nee jos­kus niin, et­tä näin­kin voi käy­dä tai ai­na­kin sa­noa? Olem­me omal­ta puo­lel­tam­me tur­mel­tu­nei­ta ja syn­ti­siä ih­mi­siä. Tai­vaan Isä kui­ten­kin joh­taa asi­oi­ta ja voi käy­dä niin­kin, et­tä juu­ri tuo ih­mi­nen, jota en ha­lu­ai­si koh­da­ta kos­kaan, osoit­tau­tuu­kin luo­tet­ta­vak­si ja rak­kaak­si ys­tä­väk­si.

Olim­me ys­tä­vä­ni kans­sa omis­ta­ma­ni kiin­teis­tön ka­tol­la. Ke­vä­tau­rin­ko pais­toi kirk­kaa­na. Tal­vi oli tuis­kut­ta­nut ka­tol­le niin pal­jon lun­ta, et­tä sitä oli vä­hen­net­tä­vä. Lumi oli tii­vis­ty­nyt ko­vak­si ja se oli ras­kas­ta. Pik­ku­hil­jaa lu­mi­kuor­ma ke­ve­ni.

Tuon­kin ka­ton ra­ken­teet vuo­ti­vat ke­väi­sin, isoi­na ja pie­ni­nä tip­poi­na. Erää­nä ke­sä­nä kor­ja­sim­me tuon ka­ton ys­tä­vä­ni kans­sa – yh­des­sä.

Ps. Vii­me vii­kol­la saim­me ys­tä­vän kans­sa te­ras­sin run­gon val­miik­si pääs­kys­ten li­ver­rel­les­sä iloi­ses­ti.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys