JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tavoitteena oikeudenmukainen vallankäyttö

10.10.2022 11.45

Juttua muokattu:

10.10. 11:43
2022101011433620221010114500

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Metsässä vietetty aika tehostaa parasympaattista "lepää ja sulattele" -reaktioita, mikä vähentää esimerkiksi vihantunteita. Tasainen tunnetila auttaa toimimaan empaattisemmin ja oikeudenmukaisemmin sosiaalisissa tilanteissa.

Metsässä vietetty aika tehostaa parasympaattista "lepää ja sulattele" -reaktioita, mikä vähentää esimerkiksi vihantunteita. Tasainen tunnetila auttaa toimimaan empaattisemmin ja oikeudenmukaisemmin sosiaalisissa tilanteissa.

Mi­nul­la on ol­lut tar­koi­tus kir­joit­taa täs­tä ai­hees­ta jo pit­kään, ja lu­ki­ja­pa­laut­tees­sa­kin sitä on toi­vot­tu, kii­tos sii­tä! Mi­nua kiin­nos­ta­vat vai­e­tut ja jos­kus ta­bui­na­kin pi­de­tyt ai­heet. Näen vai­kei­den asi­oi­den esil­le nos­ta­mi­sen tär­ke­ä­nä sik­si, et­tä se nor­ma­li­soi nii­tä ja an­taa lu­van poh­din­nal­le ja kes­kus­te­lun jat­ka­mi­sel­le. Se toi­vot­ta­vas­ti myös li­sää oman toi­min­nan eet­ti­syy­den tar­kas­te­lua.

Mitä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta vä­ki­val­ta ja val­lan­käyt­tö si­nus­sa he­rät­tä­vät? Mi­nul­le vä­ki­val­ta tuo mie­leen epä­oi­keu­den­mu­kai­sen toi­min­nan, joka jol­lain ta­val­la ku­tis­taa toi­sen oi­keut­ta ol­la ja elää ha­lu­a­mal­laan ta­val­la ja to­teut­taa it­sel­le tär­kei­tä asi­oi­ta. Mi­nua kiin­nos­ta­vat tasa-ar­von ja sitä kaut­ta myös oi­keu­den­mu­kai­suu­teen liit­ty­vät ai­he­pii­rit, ja nyt en­sim­mäis­tä ker­taa roh­kais­tun kir­joit­ta­maan myös niis­tä.

Vä­ki­val­ta ja val­lan­käyt­tö ovat usein pii­los­sa ole­via ai­hei­ta, ei­kä nii­tä ole to­del­la­kaan ai­na help­po nos­taa kes­kus­te­luun. Vä­ki­val­taa voi il­me­tä mo­nes­sa eri muo­dos­sa, ja sen vai­ku­tuk­set ulot­tu­vat laa­jem­mal­le kuin vain käy­te­tyn vä­ki­val­lan muo­toon: esi­mer­kik­si fyy­si­nen vä­ki­val­ta oi­rei­lee muu­ten­kin kuin vain fyy­si­se­nä ki­pu­na.

Sii­hen, mik­si ih­mi­nen käyt­täy­tyy vä­ki­val­tai­ses­ti, voi ol­la mo­nia syi­tä. Ih­mi­nen saat­taa syys­tä tai toi­ses­ta ko­kea, et­tei hä­nel­lä ole enää mui­ta kei­no­ja. He­rää ky­sy­mys: mi­ten täl­lai­seen ti­lan­tee­seen on jou­dut­tu? Mi­ten ha­vah­tua epä­oi­keu­den­mu­kai­seen ase­tel­maan jo ai­em­min? Toi­nen syy voi ol­la halu alis­taa tai pa­kot­taa toi­nen toi­mi­maan oman tah­don mu­kaan, oman edun ni­mis­sä. Voi­si­ko tä­män edun saa­vut­taa rei­lum­mal­la ja eet­ti­sem­mäl­lä­kin ta­val­la? Li­säi­si­kö kes­kus­te­lu mo­lem­min­puo­lis­ta ym­mär­rys­tä, jos tois­ta täy­sin tyy­dyt­tä­vään komp­ro­mis­siin ei voi­da pääs­tä?

Kaik­ki suh­teet ei­vät ole val­lan ja val­lan­käy­tön suh­teen ta­sa­ver­tai­sia, ku­ten esi­mies–alai­nen- tai van­hem­pi–lap­si-ase­tel­ma. Myös pa­ri­suh­tees­sa voi il­me­tä val­lan epä­ta­sa­pai­noa, ja val­lan­käyt­töä ja sen oi­keel­li­suut­ta on­kin eri­tyi­sen tär­ke­ää tar­kas­tel­la mer­ki­tyk­sel­li­sis­sä ih­mis­suh­teis­sa ja eten­kin niis­sä roo­leis­sa, jois­sa it­sel­lä on enem­män val­taa.

Esi­merk­ki­nä vää­rän­lai­ses­ta esi­mies–alai­nen-suh­tees­ta voi­si­vat ol­la ti­lan­teet, jois­sa esi­mies ei ha­lu­ai­si mies­puo­li­sen työn­te­ki­jän jää­vän sai­raan lap­sen kans­sa ko­tiin. Mie­les­tä­ni van­hem­muu­den yh­tei­syy­den pi­täi­si nä­kyä yhä enem­män myös työ­e­lä­mäs­sä ja työ­nan­ta­jien käy­tök­ses­sä. Koen van­hem­pa­na ja nai­se­na tär­ke­ä­nä, et­tä myös mi­nun työ­pa­nos­ta­ni ar­vos­te­taan niin ko­to­na kuin työ­pai­kal­la­kin. Tä­män ar­vos­tuk­sen tu­li­si nä­kyä myös mies­val­tais­ten alo­jen työ­nan­ta­jien puo­lel­ta.

Lap­si–van­hem­pi-suh­tees­ta ha­lu­ai­sin nos­taa tar­kas­te­luun eri­tyi­ses­ti neu­vot­te­lu­tai­to­jen tär­key­den. It­se van­hem­pa­na huo­maan ai­ka her­käs­ti mää­räi­le­vä­ni lap­sia. Kii­rei­si­nä het­ki­nä tai lap­sen tur­val­li­suu­den ol­les­sa uhat­tu­na näen suo­ran käs­ke­mi­sen ja ti­lan­tee­seen puut­tu­mi­sen hy­vä­nä, mut­ta jos tur­val­li­suus ei edel­ly­tä vah­vaa puut­tu­mis­ta, voi­si­ko eri­lai­sia ris­ti­rii­ta­ti­lan­tei­ta käyt­tää neu­vot­te­lu­tai­to­jen kar­tut­ta­mi­seen? Ai­na täs­sä­kään ei on­nis­tu, mut­ta ar­mol­li­suus pa­rem­man vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja toi­sen kuun­te­lun har­joit­te­lus­sa saa ta­voit­teen py­sy­mään mie­les­sä. Ja yli­lyön­tien, asi­oi­den lä­pi­käy­mi­sen ja an­teek­si­pyyn­nön jäl­keen on loh­dul­lis­ta muis­taa, et­tä ai­na on lupa aloit­taa alus­ta.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys