JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10

Juttua muokattu:

24.4. 16:21
2020042416210020200427061000

Nyt voi­mas­sa ole­va ko­ro­na­e­ris­tys on tuo­nut mu­ka­naan mo­nen­lais­ta mie­tit­tä­vää. Ar­jen ru­tii­ne­ja on täy­ty­nyt tar­kas­tel­la eri kul­mis­ta ja muo­ka­ta su­ju­vam­mik­si.

Etä­o­pis­ke­lu on läh­te­nyt al­ku­kan­keu­den jäl­keen su­ju­maan ihan hy­vin. Isom­mat lap­set hoi­ta­vat tosi it­se­näi­ses­ti yh­tey­den­pi­don opet­ta­jiin ja te­ke­vät teh­tä­vän­sä, kuka hil­jai­sem­min, kuka enem­män ää­neen poh­tien. Eka­luok­ka­lai­nen­kin lä­het­te­lee teh­tä­vi­ään oma­toi­mi­ses­ti. Teh­tä­vien te­ke­mi­seen hän­tä pi­tää kyl­lä vä­hän pa­tis­tel­la.

Ihai­len las­ten reip­paut­ta ol­la yh­tey­des­sä opet­ta­jiin­sa! It­se kun jän­ni­tän pu­he­lin­soit­to­ja edel­leen. Ja nyt vii­meis­tään huo­maan sen, mi­ten tär­kei­tä ih­mi­siä opet­ta­jat ovat kas­va­vil­le lap­sil­lem­me.

Osa lap­sis­ta kai­paa ka­ve­rei­ta ja kou­lun so­si­aa­lis­ta an­tia, mut­ta kaik­ki naut­ti­vat lep­poi­sem­mis­ta aa­muis­ta ja päi­vis­tä yleen­sä­kin. Sääs­tyy­hän joka päi­vä 80 ki­lo­met­rin edes­ta­kai­sen kou­lu­mat­kan ver­ran ai­kaa eli noin puo­li­tois­ta tun­tia muu­hun! Vaik­ka­pa il­ta­päi­vä­ruu­an lait­ta­mi­seen, moot­to­ri­kelk­kai­luun, hiih­tä­mi­seen tai mä­en­las­kuun – nuo tal­vi­set har­ras­tuk­set ovat tääl­lä vie­lä run­saan lu­mi­peit­teen an­si­os­ta mah­dol­li­sia.

Vaik­ka lun­ta on­kin vie­lä pal­jon, ke­vään ete­ne­mi­sen nä­kee muun mu­as­sa ik­ku­noil­la kas­va­vis­ta to­maa­tin tai­mis­ta. To­maat­te­ja kas­vat­ta­va Mik­ko ju­tus­te­lee niil­le pit­kin päi­vää toi­vee­naan, et­tä ne kas­vai­si­vat hy­vin ja tuot­tai­si­vat run­saan sa­don.

Eris­tyk­sis­sä olo on tääl­lä meil­lä te­o­ri­as­sa help­poa, kun ka­ve­rit ja kau­pat ovat kau­ka­na. Mut­ta en­tä­pä kun tuo­re ajo­kort­ti polt­te­lee tas­kus­sa ja ka­ve­rei­ta oli­si niin kiva pääs­tä ta­paa­maan, edes nuo­ti­ol­la, tai amis­tyy­liin au­tois­ta kä­sin jos­sain to­rin­nur­kal­la? Kum­pi voit­taa, jär­ki ja val­ti­o­val­lan ve­too­muk­set vai tun­teet ja mie­len­ter­vey­den tar­peet?

Tämä ai­ka on var­mas­ti haas­ta­va mo­nil­le ih­mi­sil­le. Nuo­ril­le, jot­ka ha­lu­ai­si­vat men­nä ja näh­dä ka­ve­rei­ta. Yk­si­ne­lä­vil­le. Van­hoil­le, joil­la ei ole eh­kä au­toa tai mah­dol­li­suut­ta kaup­pa­reis­sui­hin. Ja per­heel­li­sil­le, kun koko po­ruk­ka on enim­mäk­seen ko­to­na ja äi­ti tai isä toi­mii kou­lu­a­vus­ta­ja­na, keit­tä­jä­nä, sii­voo­ja­na…

Yh­den­lai­nen tah­dis­tin ja elä­män ryt­mit­tä­jä tämä etä­o­pis­ke­lu­ai­ka kyl­lä on. It­sel­le­ni­kin se on tuo­nut vi­ret­tä hom­miin. Vii­me­päi­vi­nä olen lait­ta­nut it­sel­le­ni nah­ka­vers­taan: olen kei­tel­lyt kar­ja­keit­ti­ön muu­ri­pa­das­sa puun­kuo­ris­ta park­ki­lien­tä ka­lan­nah­ko­jen par­ki­tus­ta var­ten.

Siel­lä on nyt mi­nun oma maa­il­ma­ni, jota ku­kin vuo­rol­laan käy kat­so­mas­sa, hais­te­le­mas­sa ja to­te­a­mas­sa, et­tä ei äi­ti tai­da ihan täy­sil­lä käy­dä, kun se va­paa­eh­toi­ses­ti tuom­mois­ta te­kee! Ha­jut ovat kyl­lä ai­ka tyr­mää­vät­kin toi­si­naan, mut­ta lop­pua koh­ti ti­lan­ne hel­pot­tuu nii­den­kin osal­ta. Ja kun tie­dän, mitä tu­le­man pi­tää, niin jo se pal­kit­see!

Voin sa­noa et­tä nau­tin. Sil­ti­kin, vaik­ka pai­kat me­ne­vät ju­miin, kun tun­nis­ta toi­seen te­kee sa­maa puu­dut­ta­vaa hom­maa. Löy­tyy uu­sia li­hak­si­a­kin! Vä­lil­lä pi­tää muis­taa ve­ny­tel­lä, ku­ten met­su­ri­mie­he­ni on ko­ke­muk­sen sy­väl­lä rin­ta­ää­nel­lä opas­ta­nut.

Il­lal­la poi­kien läm­mit­tä­män pi­ha­sau­nan löy­lyt ren­tout­ta­vat ja puh­dis­ta­vat. Uni tu­lee hou­kut­te­le­mat­ta, mut­ta on hiu­kan le­vo­ton­ta, kun il­ta­lu­ke­mi­se­ni Tex Wil­ler seik­kai­lee unis­sa­ni­kin.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Lohiranta vaikenee blogien osalta

30.12.2022 7.00
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Kummittelua

12.2.2022 7.00
SallaPätsi

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys