JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00

Juttua muokattu:

20.1. 09:57
2022012009572320220123070000

Mark­ku Ka­mu­la

Ta­pah­tui erää­nä jou­lu­kui­se­na päi­vä­nä työ­mat­kal­la ol­les­sa­ni, et­tä si­vii­li­säh­kö­pos­tii­ni tuli vies­ti. Kat­soin ot­sik­koa, et­tä jo­kin blo­gi­jut­tu, ja olin vä­häl­lä hi­vaut­taa sen ros­kiin aja­tuk­sia häi­rit­se­mäs­tä. Mi­nul­la on ni­mit­täin käy­tös­sä tie­don­hal­lin­ta­me­ne­tel­mä, jos­sa tar­pee­ton ja häi­rit­se­vä pois­te­taan vä­lit­tö­mäs­ti, de­le­goi­ta­va pu­ka­taan eteen­päin, hoi­det­ta­vien kans­sa työs­ken­nel­lään ja tar­peel­li­set asi­at siir­re­tään ar­kis­toon. Kaup­pa­tie­tei­tä opis­ke­le­va tyt­tä­re­ni va­lis­ti taan­noin mi­nua, et­tä käy­tän tie­tä­mät­tä­ni The traf -sys­tee­miä.

Sit­ten luin ot­si­kon uu­del­leen ja pää­tin ava­ta pos­tin. Pos­tin lu­ke­mi­ses­ta al­koi mie­tis­ke­ly, joka kes­ti mel­ko tar­kal­leen 28 tun­tia. Sit­ten tein pää­tök­se­ni ja lu­pau­duin kir­joit­ta­maan Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teen blo­ge­ja. Lu­pau­duin sik­si, et­tä ei ole mi­tään lu­ke­mis­ta, jos joku ei kir­joi­ta. Ha­lu­an pal­vel­la vuo­rol­la­ni si­nua, joka ha­lu­at lu­kea!


It­se olen ty­kän­nyt eri­lai­sis­ta kir­jois­ta ja kir­joi­tuk­sis­ta ai­na, heti lu­ke­maan opit­tu­a­ni. Suh­tau­tu­mi­se­ni kir­joit­ta­mi­seen on sen si­jaan ol­lut kak­si­ja­kois­ta. Eka­luo­kal­la aak­kos­ten ja ly­hyi­den ään­tei­den kir­joit­ta­mi­nen tar­koil­la tyyp­pi­kir­jai­mil­la oli niin tus­kal­lis­ta, et­tä ran­tee­ni ja sor­mi­ni­ve­le­ni kramp­paa­vat vie­lä­kin pel­käs­tä aja­tuk­ses­ta. On­nek­si vii­si­vuo­ti­as pik­ku­sis­ko­ni oli in­no­kas te­ke­mään ko­ti­läk­sy­ni, ja pää­sin toi­sel­le luo­kal­le ja vie­lä sii­tä­kin eteen­päin.

Toi­saal­ta tyk­kä­sin kir­joit­ta­mi­ses­ta, siis aja­tus­ten siir­tä­mi­ses­tä pa­pe­ril­le. Kir­jain kir­jai­mel­ta, sana sa­nal­ta, lau­se lau­seel­ta ai­vo­kuo­rel­la vi­pel­tä­nyt jut­tu jä­mäh­ti kir­joi­tet­tuun asen­toon saa­dak­seen taas uu­den vi­pel­tä­vän elä­män jon­kun muun ai­vo­kuo­rel­la. Ää­neen tai hil­jaa lu­et­tu­na. Vie­hät­tä­vä jut­tu!

Kou­lus­sa ai­ne­kir­joi­tus oli­kin yk­si par­hais­ta asi­ois­ta ai­na lu­ki­on lop­puun as­ti. Oli­pa sel­lai­nen­kin kau­si, et­tä tes­tai­lin, mil­tä oma teks­ti näyt­tää pai­net­tu­na. Kir­joi­tin maa­kun­nan ja seu­tu­kun­nan leh­tiin mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia mil­loin mis­tä­kin asi­as­ta, esi­mer­kik­si mai­don hin­nan ke­hi­tyk­ses­tä ja jou­lu­kuu­sen mer­ki­tyk­ses­tä. Sii­hen ai­kaan oli mah­dol­lis­ta kir­joit­taa ni­mi­mer­kil­lä ja kir­joi­tuk­sis­ta sai palk­ki­on. Se­hän oli köy­häl­le lu­ki­o­lai­sel­le mu­ka­va li­sä­tie­nes­ti.

Mie­les­sä pyö­ri jos­kus nuo­re­na myös kir­jan kir­joit­ta­mi­nen, mut­ta teks­tiä ei vaan al­ka­nut syn­tyä. Ei edes pik­ku no­vel­lia! Vuo­sien myö­tä tuli sen si­jaan kai­ken­lais­ta muu­ta iha­naa, ku­ten puo­li­so ja lap­sia, opis­ke­lua ja työ­tä, asun­to­vel­kaa ja li­sää työ­tä ja sitä ra­taa. Kir­joit­ta­mi­nen jäi kym­me­nik­si vuo­sik­si, unoh­tui täy­sin. Elä­män tus­kal­li­sim­pien het­kien ai­ka­na to­sin ru­no­suo­ni on avau­tu­nut het­kek­si ja pul­laut­ta­nut muu­ta­man ru­non ja men­nyt sa­man tien kiin­ni. Vas­ta vii­me vuo­si­na olen kir­joi­tel­lut Fa­ce­boo­kis­sa joi­ta­kin jut­tu­ja ar­kie­lä­mäs­tä ja muis­tel­lut men­nei­tä.


Kun nyt olen lu­pau­tu­nut blo­gis­tik­si, olen to­si­pai­kan edes­sä. Lu­paus pi­tää pi­tää, ku­ten lap­set vä­lil­lä muis­tut­te­le­vat. Han­ka­lin­ta täs­sä hom­mas­sa tai­taa ol­la aloit­ta­mi­nen. Jos ei tie­dä, mis­tä aloit­taa, niin ei tule lop­pu­a­kaan. Toi­nen han­ka­la hom­ma on tar­jon­nan ja ky­syn­nän ole­tet­tu koh­taan­to-on­gel­ma. Jos kir­joi­tan niis­tä asi­ois­ta, jot­ka kiin­nos­ta­vat it­se­ä­ni, niin kiin­nos­ta­vat­ko ne mui­ta? Toi­saal­ta: jos kir­joi­tan niis­tä asi­ois­ta, joi­den ajat­te­len kiin­nos­ta­van lu­ki­joi­ta, niin tu­lee­ko teks­tis­tä jäyk­kä ja vä­ki­sin vään­net­ty – vä­hän niin kuin pak­ko­ruot­sia suo­mek­si?

Oma haas­teen­sa on myös sii­nä, saan­ko sa­nat sel­lai­seen jär­jes­tyk­seen, et­tä nii­tä on kiva lu­kea ja ha­lu­a­ma­ni asia tu­lee ym­mär­re­tyk­si. Sa­noil­la kun on sel­lai­nen jän­nä omi­nai­suus, et­tä tie­tys­sä jär­jes­tyk­ses­sä ne aset­tu­vat mie­li­ku­vak­si mu­ka­vam­min kuin jos­sain muus­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Sama kos­kee sa­no­jen mer­ki­tys­tä. Jos­sain yh­tey­des­sä jo­kin sana saa ai­van eri mer­ki­tyk­sen kuin toi­ses­sa. Tä­hän sa­no­jen jär­jes­tyk­seen ja mer­ki­tyk­seen kiin­ni­tän huo­mi­o­ta sekä lu­kies­sa­ni et­tä kir­joit­ta­es­sa­ni. Ne kun ovat koh­dil­laan, teks­ti imee kuin akan­vir­ta!

Ha­lu­ai­sin ase­tel­la sa­nat mu­ka­vas­ti ja lä­hes­tyä tu­le­vis­sa blo­geis­sa­ni ih­mi­siä lau­seil­la, jot­ka ilah­dut­ta­vat ja roh­kai­se­vat, py­säh­dyt­tä­vät ja saa­vat ajat­te­le­maan, he­rät­tä­vät muis­to­ja ja saa­vat ai­kaan ute­li­ai­suut­ta. Mie­lel­lä­ni aset­te­li­sin sa­nat sel­lai­seen jär­jes­tyk­seen, et­tä mah­dol­li­sim­man moni jak­sai­si lu­kea niis­tä muo­dos­tu­via aja­tuk­sia.

Ai­on kir­joit­taa ai­na­kin lä­hel­lä­ni ole­vis­ta ta­val­li­sis­ta asi­ois­ta. Ai­on kir­joit­taa luon­nos­ta pak­ka­sen kou­ris­sa, sa­teen kas­te­le­ma­na ja au­rin­gon heh­kus­sa ja ajan ku­lus­ta pei­la­ten lap­suu­den muis­tois­ta ny­kyi­syy­teen. Ai­on kir­joit­taa elä­män ilos­ta ja su­rus­ta­kin, kos­ka ilo erot­tuu par­hai­ten su­rua vas­ten. Kir­joi­tan var­maan jo­tain työs­tä ja har­ras­tuk­sis­ta. Saa­tan­pa kir­joit­taa sel­lais­ta­kin, jo­hon liit­tyy toi­vei­ta ja haa­vei­ta, ja eh­kä jo­kin ajan­koh­tai­nen il­miö yh­teis­kun­nas­sa saa myös oman jut­tun­sa.

En ole var­ma, kir­joi­tan­ko sel­lai­sis­ta asi­ois­ta, jois­ta en mi­tään ym­mär­rä, ku­ten maa­il­man­kaik­keu­den ra­jat­to­muu­des­ta ja gra­vi­taa­ti­os­ta. Mik­si­pä ei toi­saal­ta niis­tä­kin, jos ei muu­ten niin Ha­vuk­ka-ahon ajat­te­li­jan ot­teel­la? Luo­jan työt kaik­ki­nen­sa an­sait­se­vat tut­ki­mis­ta ja se­lit­tä­mis­tä, mut­ta en­nen kaik­kea ihai­lua ja ih­met­te­lyä!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys