JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tulk­ki­na Ve­nä­jän lä­he­tys­työs­sä

Nykyiset blogit
31.5.2018 6.22

Jä­mi­jär­ven su­vi­seu­rois­sa vuon­na 1991 sain pyyn­nön tul­ka­ta seu­ra­pu­heen Ve­nä­jäl­tä en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­meen su­vi­seu­roi­hin tul­leil­le seu­ra­vie­rail­le. Kun as­tuin tulk­kaus­kop­piin, tun­tui, et­tä kaik­ki ve­nä­jän sa­nat ovat ka­dok­sis­sa, ja sil­mä­ni kos­tui­vat epä­toi­voi­sel­ta tun­tu­vas­sa ti­lan­tees­sa. Ohit­se kul­ki jo edes­men­nyt pu­hu­ja­ve­li loh­dut­ta­en: ”Pau­la, älä it­ke, Ju­ma­la aut­taa.” Nämä sa­nat ovat piir­ty­neet mie­lee­ni ja muis­tut­ta­neet mi­nua tulk­kaus­teh­tä­vään val­mis­tau­tu­es­sa­ni. Ru­koil­len saan pyy­tää Ju­ma­lal­ta, et­tä mie­lee­ni muis­tui­si oi­kei­ta sa­no­ja tul­kat­ta­vak­si, joil­la vä­lit­tyi­si kuu­li­joil­le vä­li­tet­tä­väk­si tar­koi­tet­tu evan­ke­liu­min sa­no­ma.

Vie­ras­kie­li­sen us­kon­nol­li­sen sa­nas­ton opet­te­lu tun­tuu usein haas­teel­li­sel­ta. Vaik­ka luen ja kuun­te­len ve­nä­jän­kie­lis­tä raa­mat­tua, ker­taan koot­tu­ja sa­nas­to­ja ja ve­nä­jäk­si kään­net­ty­jä kris­til­li­syy­tem­me kir­joi­tuk­sia, sil­ti koen riit­tä­mät­tö­myyt­tä, to­sin myös opis­ke­lun ilo­a­kin. Raa­ma­tul­li­sia teks­te­jä lu­kies­sa huo­maa kie­len rik­kau­den ja sa­nas­ton mo­ni­se­lit­tei­syy­den. Ve­nä­jän­kie­lis­tä Raa­mat­tua lu­kies­sa jot­kut suo­men­kie­lel­le kään­ne­tyt raa­ma­tun­teks­tit avau­tu­vat sel­ke­äm­min. Tämä lä­he­tys­työn al­ku­vai­heis­ta al­ka­nut opis­ke­lu on ol­lut pal­kit­se­vaa ja omaa us­koa vah­vis­ta­vaa. Suu­re­na apu­na ovat us­ko­vai­set, syn­ty­pe­räi­set ve­nä­läi­set, jois­ta moni osaa myös suo­men kiel­tä.

Tulk­kaus­ti­lan­teet ovat ai­na eri­lai­sia. Ve­nä­jän syys­seu­roi­hin ko­koon­tuu run­saas­ti seu­ra­vä­keä laa­jal­ta alu­eel­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­tä Ve­nä­jäl­tä ja myös Suo­mes­ta. Näis­sä koh­taa­mi­sis­sa tul­kit voi­vat ol­la apu­na kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mi­ses­sa. Pit­kien­kin mat­ko­jen pääs­tä tul­lei­den ja har­voin ta­paa­vien us­ko­nys­tä­vien iloi­set ter­veh­dyk­set ”Smi­rom Boga” (Ju­ma­lan ter­ve) ovat kos­ket­ta­via. Tul­ka­tut alus­tuk­set ja nii­den poh­jal­ta käy­dyt vilk­kaat kes­kus­te­lut on ko­et­tu an­toi­sik­si ja ra­ken­ta­vik­si.

Lä­he­tys­mat­koil­la pi­de­tyt ju­ma­lan­pal­ve­luk­set kir­kois­sa ovat koon­neet eni­ten pai­kal­li­sia kuu­li­joi­ta ja vas­taa­not­to on ol­lut enim­mäk­seen myön­teis­tä. Niis­sä saar­na­pu­heen tulk­kauk­sen jäl­keen moni on saa­nut mah­dol­li­suu­den ky­sel­lä li­sää us­ko­mi­sen asi­ois­ta. Ko­ti­seu­rois­sa tai van­hain­ko­deis­sa kuu­li­joi­den jou­kos­sa voi ol­la jo­ku­nen van­hus, joka on har­taas­ti odot­ta­nut seu­ro­ja. Usein seu­rois­sa lau­lam­me yh­des­sä ve­nä­jäk­si ja suo­mek­si ve­nä­läi­sil­le rak­kaik­si tul­leet lau­lut ”Kir­kas­ta oi Kris­tus meil­le, ris­tin uh­ri Gol­ga­tan” ja ”Her­ra Jee­sus ve­rel­län­sä, mak­soi syn­ti­vel­ka­ni”. Hy­väs­tel­les­sä mo­nes­ti kuu­luu toi­ve: ”äl­kää unoh­ta­ko mei­tä, tul­kaa uu­del­leen."

Su­vi­seu­rois­sa ja seu­ro­jen net­ti­tulk­kauk­sis­sa tulk­ki ko­et­taa tul­ka­ta pu­hu­jan pu­heen, joka sol­juu kuu­lok­keis­ta hy­vin­kin no­pe­as­ti. Vä­ki­sin­kin tu­lee sii­nä ti­lan­tees­sa tau­ko­ja, ai­na­kin mi­nul­la, kun yrit­tää muo­dos­taa ko­ko­nai­sia, ym­mär­ret­tä­viä lau­sei­ta ve­nä­jäk­si. Lä­he­tys­mat­koil­la tulk­kaus­ti­lan­ne on vuo­ro­pu­he­lua. Kun on saa­nut kes­kus­tel­la pu­hu­jan kans­sa vaik­ka­pa vain het­ki­sen en­nen seu­ro­ja, voi ko­kea löy­tä­neen­sä mo­lem­pia as­kar­rut­ta­vaan ti­lan­tee­seen ”yh­tei­sen sä­ve­len”. Jos on ai­kaa lu­kea seu­ra­pu­heen ai­hee­na ole­va raa­ma­tun­teks­ti en­nen tulk­kaus­ta, ti­lan­ne on tul­kil­le sel­ke­äm­pi.

Seu­ra­pu­heen ai­ka­na on kes­ki­tyt­tä­vä kuun­te­le­mi­seen ja yri­tet­tä­vä kään­tää pu­het­ta kuu­li­jal­le ym­mär­ret­tä­väk­si. Mitä sit­ten, jos en muis­ta ko­ko­naan pu­hu­jan mo­ni­vi­vah­teis­ta suo­men kie­len lau­sah­dus­ta tai en osaa kään­tää ”kaa­naan kie­len” il­mai­su­ja? Ym­mär­rän­kö ai­na aja­tus­ta suo­mek­si­kaan? Omin sa­noin sii­nä ti­lan­tees­sa yri­tän tul­ka­ta aja­tuk­sen mah­dol­li­sim­man ym­mär­ret­tä­väk­si, ta­voit­tee­na ol­la muut­ta­mat­ta pu­heen aja­tus­ta. Mie­lee­ni muis­tuu ko­ti­seu­rat, jos­sa kuu­li­jat eläy­tyi­vät ja ai­van kuin imi­vät it­sel­leen jo­kai­sen kuu­le­man­sa seu­ra­pu­heen sa­nan. Sii­nä ti­lan­tees­sa seu­ra­pu­he on vuo­ro­pu­he­lua myös kuu­li­joi­den kans­sa. He voi­vat aut­taa mi­nua ha­puil­les­sa­ni oi­ke­aa sa­naa ja tois­taa raa­ma­tun­ver­tauk­sen tai -ja­keen. Ker­ran eräs syn­ty­pe­räi­nen kuu­li­ja täs­men­si pu­heen ai­ka­na lam­mas­huo­ne-sa­nal­le oi­ke­an ve­nä­jän­kie­li­sen il­mauk­sen. Ai­hees­ta keh­key­tyi­kin an­toi­sa kes­kus­te­lu. Koin tuol­loin, et­tä kes­ki­näi­sen rak­kau­den il­ma­pii­ris­sä ei tar­vit­se­kaan tur­haan jän­nit­tää, saa ym­mär­tää va­pau­den ky­syä tai sel­ven­tää. Tär­kein­tä on, et­tä muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana tu­lee oi­kein se­li­te­tyk­si.

Lä­he­tys­mat­kal­la tulk­ki on pal­ve­le­mas­sa koko mat­kan ajan myös kes­kus­te­luis­sa ja jär­jes­te­lyis­sä. Seu­ra­pai­kois­sa kir­kois­sa, ko­deis­sa, van­hain­ko­deis­sa ja hoi­to­lai­tok­sis­sa moni seu­ra­vie­ras ha­lu­aa ker­toa elä­män­ta­ri­naan­sa. Kun suu­rin osa seu­ra­vie­rais­ta on nai­sia, hei­dän on jos­kus hel­pom­pi ker­toa tun­te­muk­sis­taan ja ko­ke­muk­sis­taan nais­tul­kil­le. Mat­koil­la olen saa­nut tu­tus­tua eri kult­tuu­rien elä­män­ta­poi­hin sekä suur­kau­pun­geis­sa et­tä pie­nis­sä ky­lis­sä, kä­vel­lä Ura­lin vuo­ris­tos­sa­kin. Seu­rus­te­lun lo­mas­sa tul­kin teh­tä­vä­nä on hoi­taa myös seu­ra­jär­jes­tä­jil­le mak­set­ta­vat ku­lu­kor­vauk­set. Hy­väs­te­lyn to­hi­nas­sa se hel­pos­ti mei­naa unoh­tua. On­nek­si se­kin on muis­tu­nut mie­leen, jos­kus vas­ta park­ki­pai­kal­la au­toon nous­tes­sa ja hoi­tu­nut ki­pai­se­mal­la ta­kai­sin ta­lon­vä­en pa­keil­le.

Use­an päi­vän pi­tui­sel­la seu­ra­mat­kal­la mat­kus­ta­mi­seen ku­luu pal­jon ai­kaa ja ai­ka­tau­luis­ta on yri­tet­tä­vä huo­leh­tia. Vii­meis­tään ko­ti­mat­kal­la huo­maan iloi­ta ja ih­me­tel­lä, kuin­ka Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä hy­vin­kin eri­lai­sis­ta olo­suh­teis­ta val­ta­kun­taan­sa ja on an­ta­nut mo­nel­le us­ko­mi­sen lah­jan. Lä­he­tys­seu­rois­sa heil­le vä­li­te­tään elä­vää evan­ke­liu­mia vir­voi­tuk­sek­si ja roh­kai­suk­si mat­kal­leen.

Pau­la Kont­ti­nen

Lähetystyössä
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys