JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Työtä ja lepoa sopivassa suhteessa

20.8.2020 8.20

Juttua muokattu:

20.8. 08:18
2020082008183420200820082000

To­den tot­ta, Suo­men kesä on ly­hyt. On­ko se jopa jo­ten­kin ly­hen­ty­nyt sit­ten lap­suu­den? Vai on­ko mi­nul­le käy­nyt kai­ken to­hi­nan kes­kel­lä niin, et­tä olen unoh­ta­nut py­säh­tyä ja naut­tia ke­sän läm­mös­tä, tuu­len hen­käyk­ses­tä ja pör­ri­äis­ten su­ri­nas­ta?

Syk­sy on mo­nes­ti uu­den al­ku. Meil­tä läh­tee kah­dek­sas eka­luok­ka­lai­nen kou­lu­tiel­le ja ty­tär Reis­jär­vel­le opis­toon. Syk­sy tuo tul­les­saan myös ylä­kou­lu­lai­sen muu­ton väis­tö­ti­lois­ta uu­teen, kau­nii­seen kou­lu­ra­ken­nuk­seen ja ala­kou­lu­lais­ten muu­ton elin­kaa­ren­sa pää­hän tul­lees­ta kou­lus­ta väis­tö­ti­loi­hin odot­ta­maan pää­tös­tä uu­des­ta kou­lus­ta. Li­säk­si kaik­ki ai­em­min al­ka­neet toi­met jat­ku­vat lo­man jäl­keen, ku­ten omat­kin opin­to­ni. Mo­nen­lai­set me­ne­mi­set, tu­le­mi­set ja te­ke­mi­set täyt­tä­vät ka­len­te­rin ja äi­din mie­len.

Yri­tän pon­nek­kaas­ti tor­jua aja­tus­ta kii­rees­tä, ajan­puut­tees­ta ja jat­ku­vas­ta se­ka­sor­ros­ta. Yri­tän pi­tää sen vie­lä kau­ka­na, kä­si­var­ren mi­tan pääs­sä. Ulot­tu­mat­to­mis­sa. Toi­vee­na­ni oli­si ot­taa syk­sy vas­taan hal­li­tus­ti ja jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti.

Olen poh­ti­nut vii­me ai­koi­na ih­mi­sen psyy­ken vai­ku­tus­ta jak­sa­mi­seen. Sitä, mikä mei­dät saa va­lit­se­maan työm­me ja har­ras­tuk­sem­me. Mikä on se si­sim­mäs­säm­me ole­va aja­tus, vaa­ti­mus tai haa­ve, jon­ka pe­rus­teel­la teem­me va­lin­tam­me. Tuo kaik­kea te­ke­mis­täm­me oh­jaa­va tun­ne on tär­keä tie­dos­taa, kos­ka jos­kus se voi ol­la ris­ti­rii­das­sa voi­ma­va­ro­jem­me kans­sa.

Olen poh­ti­nut tätä asi­aa sik­si­kin pal­jon, kos­ka olen ha­vain­nut ole­va­ni suo­rit­ta­ja vii­mei­sen pääl­le. Olen lu­ke­nut kir­joi­tuk­sia sii­tä, mi­ten lii­as­ta suo­rit­ta­mi­ses­ta pää­see eroon, op­pii py­säh­ty­mään ja kuun­te­le­maan it­se­ään. Omien voi­ma­va­ro­jen tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den kun­ni­oit­ta­mi­nen on tär­ke­ää.

Ih­mi­nen on sii­tä has­su olen­to, et­tä vä­sy­mys ei ole suo­raan ver­ran­nol­li­nen nu­kut­tuun yö­u­neen tai teh­tyyn työ­mää­rään. Jos­kus voi in­nos­tu­nee­na teh­dä il­man vä­sy­myk­sen tun­net­ta pal­jon­kin, jos tyk­kää te­ke­mi­ses­tään. Jos­kus te­ke­mi­nen on toi­vot­to­man tyl­sää ei­kä sitä jak­sai­si mi­ten­kään teh­dä.

It­se vä­syn vä­lil­lä jat­ku­vaan me­ta­työ­hön, jota per­heen ar­jen pyö­ri­tys vaa­tii. Mitä syö­dään tä­nään, huo­men­na ja en­si vii­kol­la? Ruo­ka­kau­pas­ta pi­täi­si muis­taa os­taa myös pyö­rän ku­min paik­kaus­tar­vik­kei­ta. Ai niin, lap­sen ham­mas­lää­kä­ri on huo­men­na klo 10.30, ja nä­kö­jään heti uin­tia kou­lus­sa sen jäl­keen. Mil­loin men­nään mus­tik­kaan, ja on­ko meil­lä poi­mu­rei­ta? Ke­nen nuo rik­ki­näi­set lenk­ka­rit ovat tuos­sa etei­ses­sä, ja mis­sä­hän vä­lis­sä om­pe­len ver­hot las­ten­huo­nee­seen?

Näi­den kaik­kien aja­tus­ten kes­kel­le oli­si hyvä jär­jes­tää rau­hal­li­nen, tyy­ni het­ki. Sel­lai­nen, jol­loin kuu­lee hil­jai­sen kuis­keen si­säl­tään. Mitä minä it­se tar­vit­sen? Mi­nul­ta sen jär­jes­tä­mi­nen on mo­nes­ti pääs­syt unoh­tu­maan. Mi­nul­le on jos­tain syys­tä ai­na ol­lut ko­vin haas­ta­vaa ir­rot­tau­tua ko­din töis­tä ja las­ten­hoi­dos­ta oman, mie­lei­sen te­ke­mi­sen pa­riin.

Mi­nun si­säi­nen ää­ne­ni tai­taa ol­la ko­vin vaa­ti­va. Se ei kuis­kut­te­le kau­nii­ta ru­non­sä­kei­tä kuk­ka­me­ris­tä ei­kä neu­le­pui­kois­ta. Se sa­noo, et­tä en­sin työ, sit­ten leik­ki. Ei­kä työ lopu. Lu­ke­mie­ni kir­joi­tus­ten pe­rus­teel­la en ole ai­noa, jol­la on tämä on­gel­ma.

Sii­tä olen on­nel­li­nen, et­tä tänä vuon­na pää­sim­me ke­sä­lo­ma­reis­sul­le. Sain tar­vit­se­ma­ni vä­li­mat­kan, ja ren­tou­duin luon­non hel­mas­sa. Kau­niit mai­se­mat ja ym­pä­röi­vä hil­jai­suus ovat pa­ras­ta lää­ket­tä kii­rei­sel­le äi­dil­le.

Siel­tä tai­vaan si­nes­tä, kor­kei­den vuo­rien hui­puil­ta, kos­ken ko­hi­nas­ta ja lin­tu­jen lau­lus­ta vir­ta­si uut­ta voi­maa ar­jen rat­tai­siin. Siel­lä osa­sin py­säh­tyä, kos­ka ei ol­lut muu­ta­kaan vaih­to­eh­toa. Jos­pa pik­ku­hil­jaa osai­sin tuo­da sen sa­man rau­han myös ta­val­li­seen kes­ki­viik­koon. Vaik­ka sii­hen het­keen, kun päi­väl­li­nen on syö­ty ja kai­kil­la on maha täyn­nä.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys