JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05

Juttua muokattu:

1.10. 13:07
2020100113075220201002070500

Olen suu­rim­man osan työ­u­ras­ta­ni joh­ta­nut yri­tys­tä, jon­ka teh­tä­vä­nä oli oh­ja­ta työt­tö­miä työ­hön. Aloit­ta­es­sam­me 1990-lu­vun la­man kes­kel­lä toi­min­taam­me aja­tel­tiin ylei­ses­ti, et­tä työ­tä ei ole. Mei­dän vies­tim­me oli toi­nen.

Eri­tyi­se­nä on­gel­ma­na oli nuo­ri­so­työt­tö­myys, ja mo­net kun­nat käyn­nis­ti­vät pro­jek­te­ja, jois­sa py­rit­tiin vai­kut­ta­maan asi­aan ra­hal­la. Aja­tuk­se­na oli, et­tä jos yri­tys työl­lis­tää nuo­ren, kun­ta mak­saa kor­vaus­ta.

Eräs kun­ta oli päät­tä­nyt mah­ti­pon­ti­ses­ti ni­tis­tää nuor­ten työt­tö­myy­den, ja va­ran­nut asi­aan mil­joo­na mark­kaa ra­haa. Kun puo­li vuot­ta pro­jek­tia oli ku­lu­nut, ei oi­ke­as­taan mi­tään ol­lut ta­pah­tu­nut. Raha ei ol­lut asi­aa rat­kais­sut.

Pää­sim­me esit­tä­mään oman rat­kai­sum­me, jon­ka idea oli yk­sin­ker­tai­nen. Nuo­ret pi­tää saa­da liik­keel­le ja ha­ke­maan työ­tä. Mei­dän teh­tä­väk­sem­me jäi mo­ti­voi­da ja roh­kais­ta hei­tä.

Pai­kal­li­nen työ­voi­ma­toi­mis­to läh­ti mu­kaan toi­min­taan. Sain haas­ta­tel­la kaik­ki mo­ti­voin­ti­kou­lu­tuk­seen tu­le­vat nuo­ret. Yk­si ky­sy­myk­se­ni oli "läh­ti­sit­kö töi­hin". Vas­taus oli usein "saat­tai­sin minä läh­teä". Koin, et­tä nuo­ret oli­vat ikään kuin veit­sen­te­räl­lä, jos­ta voi kal­lis­tua kum­mal­le puo­lel­le ta­han­sa. Joko läh­teä tai ol­la läh­te­mät­tä.

Saim­me jär­jes­tää kol­mel­le ryh­mäl­le sa­man val­men­nuk­sen. Nuo­ria osal­lis­tui yh­teen­sä 59, ja sen jäl­keen 37 jäi pois kor­tis­tos­ta. Tu­los oli murs­kaa­va sii­hen näh­den, et­tä työ­paik­ko­ja ei aja­tel­tu ole­van. Nuo­ret te­ki­vät sen it­se: he läh­ti­vät liik­keel­le et­si­mään työ­tä, ja se tuot­ti tu­los­ta.

Vuo­sien var­rel­la aja­tus sel­kiy­tyi: mi­kä­li saam­me työt­tö­mät et­si­mään it­se työ­tä, he kyl­lä työl­lis­ty­vät. Olim­me var­mo­ja sii­tä, et­tä hen­ki­lö­koh­tai­nen käyn­ti kol­mes­sa yri­tyk­ses­sä tuot­taa sel­lai­sen kon­tak­tin, joka joh­taa työl­lis­ty­mi­seen. Tu­han­sien työt­tö­mien koh­dal­la asia toi­mi näin.

Kuu­lin kou­lut­ta­jil­tam­me ja työ­voi­ma­vi­ra­no­mai­sil­l­ta yk­sit­täi­siä ta­ri­noi­ta ih­mi­sis­tä, joi­den elä­män suun­ta oli rat­ken­nut hei­dän osal­lis­tut­tu­aan mei­dän val­men­nuk­siim­me. Myös osal­lis­tu­jil­ta tuli vies­te­jä.

Sain pu­he­lin­soi­ton erääl­tä vir­kai­li­jal­ta, joka sa­noi, et­tä on ta­pah­tu­nut ih­me. Hän on vuo­sia yrit­tä­nyt saa­da eräs­tä työ­tön­tä osal­lis­tu­maan jo­hon­kin ak­ti­voin­ti­toi­men­pi­tee­seen. Nyt tuo hen­ki­lö oli soit­ta­nut ja il­moit­ta­nut ha­luk­kuu­ten­sa val­men­nuk­seem­me. Hy­vät ko­ke­muk­set oli­vat kii­ri­neet pus­ka­ra­di­os­sa.

Erääl­lä paik­ka­kun­nal­la oli työ­hön oh­jaa­va val­men­nus. Sii­hen osal­lis­tui työ­tön per­hee­näi­ti, jon­ka mies oli myös työt­tö­mä­nä. Rou­va teki ah­ke­ras­ti muis­tiin­pa­no­ja ja ker­toi, et­tä hän opet­taa kaik­ki asi­at ko­to­na mie­hel­leen. Kun tuli ai­ka läh­teä työ­har­joit­te­luun, rou­va pyy­si käyt­tä­miem­me yri­tys­haas­tat­te­lu­lo­mak­kei­ta li­sää. Hän ai­koi vie­dä ne mie­hel­leen, joka nii­den avul­la ha­ki­si työ­tä. Näin var­maan kä­vi­kin.

Eräs iäk­kääm­pi työn­ha­ki­ja oli val­men­nuk­ses­sa. Hä­nen aja­tuk­sen­sa val­men­nuk­seen tul­les­sa oli, et­tei hän pää­se iki­nä töi­hin. Kou­lut­ta­jam­me oli lu­van­nut mai­nos­pins­sin kai­kil­le, jot­ka saa­vat työ­pai­kan. Jon­kin kuu­kau­den ku­lut­tua tuo hen­ki­lö soit­ti mi­nul­le ja ker­toi, et­tä hä­nel­le ei ole an­net­tu pins­siä. Hän oli saa­nut työ­pai­kan ja oli edel­leen töis­sä. Lä­he­tin hä­nel­le kir­je­kuo­res­sa kak­si pins­siä.

Kou­lut­ta­jam­me ker­toi ta­pauk­sen, jos­sa kou­lu­tet­ta­va oli ker­to­nut omas­ta ti­lan­tees­taan. Hän oli sa­no­nut, et­tä et var­maan tie­dä, et­tä hän asuu ve­neen al­la. Al­ko­ho­li oli sen ai­heut­ta­nut.

Kou­lut­ta­jam­me oli ky­sy­nyt, on­ko hä­nel­lä mi­tään ta­voi­tet­ta elä­mäs­sä. Het­ken mie­tit­ty­ään kou­lu­tet­ta­va ker­toi, et­tä on hä­nel­lä yk­si. Hä­nes­tä oli hil­jat­tain tul­lut pap­pa, ja hän ha­lu­si näh­dä lap­sen­lap­sen­sa, mut­ta koki et­tei voi sel­lai­se­na koh­da­ta las­ta ja hä­nen van­hem­pi­aan. Kou­lut­ta­jam­me oli to­den­nut, et­tä myös hä­nen lap­sen­lap­sen­sa ha­lu­ai­si näh­dä pap­pan­sa nyt ja myö­hem­min­kin.

Erää­nä aa­mu­na kou­lut­ta­jam­me pu­he­lin oli soi­nut, ja kou­lu­tet­ta­va oli ker­to­nut, et­tä nyt hä­nel­lä oli­si kyy­ti lap­sen­sa per­heen luo. Hän oli ky­sy­nyt, voi­si­ko ol­la sen päi­vän pois kou­lu­tuk­ses­ta. Käyn­ti to­teu­tui, ja hen­ki­lö ker­toi mon­ta ker­taa lii­kut­tu­nee­na sii­tä. Hä­nen elä­mäl­leen tuli tar­koi­tus, ja hän myös työl­lis­tyi.

Joi­den­kin lu­ki­joi­den elä­män­ti­lan­ne voi ol­la vai­kea. Myös työt­tö­myys saat­taa ol­la osa­na. Ha­lu­an ker­to­mil­la­ni esi­mer­keil­lä sekä muu­ten­kin roh­kais­ta et­si­mään työ­tä hen­ki­lö­koh­tai­sil­la kon­tak­teil­la. Ak­tii­vi­suus pal­ki­taan, ja mo­nes­ti työ­tä löy­tyy yl­lät­tä­vis­tä pai­kois­ta. Use­at yri­tyk­set palk­kaa­vat työn­te­ki­jöi­tä sit­ten kun so­pi­va hen­ki­lö löy­tyy, lait­ta­mat­ta työ­paik­kail­moi­tus­ta. Jos­kus kan­nat­taa ko­keil­la myös ko­ko­naan uut­ta alaa.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys