JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Var­pu­luu­ta

2.1.2021 6.05

Juttua muokattu:

8.12. 11:25
2020120811252920210102060500

Ase­tin mar­ras­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä kuu­kau­den lii­kun­ta­ta­voit­teek­si 300 000 as­kel­ta sau­va­kä­ve­lyä. Tie­sin, et­tä työ­päi­vien ”räs­tit” jou­dun kä­ve­le­mään mui­na päi­vi­nä. Tie­dos­tin myös sen, et­tä jou­dun läh­te­mään ulos kai­ken­lai­si­na päi­vi­nä ja kai­kil­la mah­dol­li­sil­la säil­lä: vesi- ja lu­mi­sa­tee­seen, tuu­leen ja ken­ties liuk­kail­le teil­le. Jou­dun liik­ku­maan epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­la, ku­ten se ny­kyi­sin muo­dik­kaas­ti il­mais­taan.

Mar­ras­kuun 27. päi­vän aa­mu­hä­mä­räs­sä kä­ve­lin tut­tua met­sä­au­to­tie­tä Ou­lu­jär­ven ran­taan. Tuu­le­tin, nos­tin kä­ve­ly­sau­vat osoit­ta­maan tum­maa tai­vas­ta ja pui­den lat­vo­ja koh­ti. Ta­voit­tee­ni täyt­tyi juu­ri sil­loin.

Kuun päät­ty­es­sä olin ylit­tä­nyt aset­ta­ma­ni ta­voit­teen rei­lus­ti.

Pit­kiä mat­ko­ja kä­vel­les­sä ja ta­voit­tee­seen pyr­kies­sä on ai­kaa aja­tuk­sil­le. Huo­ma­sin, kuin­ka pal­jon it­se ase­tan elä­mäl­le­ni eri­lai­sia ja eri­pi­tui­sia ta­voit­tei­ta. Poh­dis­ke­lin, mi­ten ih­mi­set aset­ta­vat it­sel­leen hui­mi­a­kin ta­voit­tei­ta. Ly­hyin, joka tuli mie­leen, on al­le kym­me­nen se­kun­nin ta­voi­te. To­sin sen val­mis­te­lu vie ai­kaa jopa usei­ta vuo­sia. Sen ta­voit­teen saa­vut­ta­mi­nen vaa­tii usei­den vuo­sien lu­jaa it­se­ku­ria ja is­ku­jen koh­dis­ta­mis­ta omaan ruu­mii­seen­sa, ku­ten Paa­va­li asi­an il­mai­see (1. Kor. 9:25–27).

Ky­sees­sä on sa­dan met­rin kil­pa­juok­su MM- tai olym­pi­a­kil­pai­luis­sa. Mo­nien ih­mis­ten vuo­sia kes­tä­neen val­men­tau­tu­mi­sen jäl­keen ta­voit­teen saa­vut­taa lo­pul­ta vain yk­si juok­si­ja. Kaik­ki muut pet­ty­vät enem­män tai vä­hem­män. Muis­tan kan­sa­kou­lun lu­ku­kir­jas­ta 1960-lu­vul­ta ru­non, jos­sa oli tä­hän so­pi­va lau­se: ”Sä älä kers­ku tuos­ta, ja tois­ta il­ka­moi, hän huo­men­na jo juos­ta, edel­läs eh­kä voi.”

Ku­vit­te­len ta­voit­tee­ni kai­na­los­sa­ni ole­vak­si var­pu­luu­dak­si, jos­sa on lu­ke­ma­ton mää­rä var­pu­ja. Päi­vit­täin ase­tan sii­hen uu­sia ta­voit­tei­ta. Joka päi­vä myös jo­kin, eh­kä vain sen päi­vän ta­voi­te, täyt­tyy ja yh­den var­vun jou­taa heit­tää tien oheen.

Luu­das­sa­ni on mu­ka­na var­pu­ja, jot­ka ovat kul­ke­neet mu­ka­na­ni jo vuo­si­kym­me­niä. Yk­si sel­lai­nen on esi­mer­kik­si kau­an sit­ten otet­tu asun­to­lai­na, jon­ka lop­puun mak­sa­mi­sen ta­voi­te oli 25 vuo­den pääs­sä. Mi­nul­la ja puo­li­sol­la­ni tuo ta­voi­te täyt­tyi, ja pit­kä var­pu saa­tiin heit­tää pois.

Yh­tei­sel­lä mat­kal­la on tul­lut mu­kaan kui­ten­kin mo­nia mui­ta, vuo­sia mu­ka­na kul­ke­via ta­voit­tei­ta. Ajat­te­len, et­tä tuo ta­voit­tei­den var­pu­luu­ta ei sai­si ol­la kui­ten­kaan lii­an pak­su. Jos sii­nä on lii­kaa var­pu­ja, sitä on vai­kea kan­taa mu­ka­na. Pi­täi­si op­pia muo­vaa­maan luu­ta so­pi­van ko­koi­sek­si. Elä­mäs­sä saa ja pi­tää ol­la ta­voit­tei­ta. Nii­tä ei kui­ten­kaan sai­si ol­la lii­ak­si, et­tei niis­tä muo­dos­tui­si pai­na­vaa taak­kaa.

Mil­lais­ta var­pu­luu­taa sinä kan­nat mu­ka­na­si? Eh­kä jo ly­hy­en miet­ti­mi­sen jäl­keen huo­maat sii­nä ole­van pal­jon sa­mo­ja toi­vei­ta ja ta­voit­tei­ta kuin mi­nun­kin ni­pus­sa­ni. Elä­män­pi­tui­sel­la mat­kal­la ne muut­tu­vat ja vaih­tu­vat mo­neen ker­taan. Oli­si kui­ten­kin hyvä, et­tä siel­lä säi­lyi­si jo­tain py­sy­vää.

Paa­va­li ker­too run­saan 30 vuo­den kil­voi­tuk­sen jäl­keen yh­den ta­voit­teen ja toi­veen ylit­tä­neen kai­ken muun. ”Olen kil­pail­lut hy­vän kil­pai­lun, olen juos­sut pe­ril­le ja säi­lyt­tä­nyt us­ko­ni. Mi­nua odot­taa nyt van­hurs­kau­den sep­pe­le, jon­ka Her­ra, oi­keu­den­mu­kai­nen tuo­ma­ri, on an­ta­va mi­nul­le tu­le­mi­sen­sa päi­vä­nä, ei­kä vain mi­nul­le vaan kai­kil­le, jot­ka har­taas­ti odot­ta­vat hä­nen il­mes­ty­mis­tään.” (2. Tim. 4:7–8.)

Sii­nä­pä jalo, elä­män­pi­tui­sen mat­kan ta­voi­te kai­kil­le ih­mi­sil­le.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys