JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

30.7. 14:00
2021073014005620210803070000

Ta­ri­nan­ker­to­jal­la pi­tää ol­la sana hal­lus­sa. Hyvä ker­to­ja osaa ot­taa kuu­li­jat mu­kaan. Kuu­li­jat pää­se­vät ikään kuin si­säl­le ta­ri­naan, osak­si sitä, lä­hel­le ker­to­muk­sen kes­ki­ö­tä, jon­ka pää­o­sas­sa on usein joku ih­mi­nen. Ker­to­muk­sen pää­hen­ki­lö voi ol­la jo kau­an sit­ten kuol­lut. Ta­ri­nat hä­nes­tä ovat kui­ten­kin jää­neet elä­mään. Usein ky­sei­nen hen­ki­lö on ol­lut Per­soo­na, isol­la al­ku­kir­jai­mel­la.

Hyvä ta­ri­na tar­vit­see siis taus­tak­seen vah­van per­soo­nan ja hy­vän ker­to­jan. Usein ta­ri­na on mat­kan var­rel­la saa­nut pal­jon uut­ta si­säl­töä, sen al­ku­pe­rä on ym­mär­ret­ty vää­rin ja ku­kin kuu­li­ja on ym­mär­tä­nyt sen omal­la ta­val­laan. Ta­ri­na kui­ten­kin jat­kuu, sen kuu­lee ai­na ja ai­na uu­det ih­mi­set. Hei­dän se­as­saan voi ol­la hy­viä ker­to­jia, jot­ka ker­to­vat ta­ri­naa uu­sil­le kuu­li­joil­le omal­la ta­val­laan.

Ta­ri­nan pää­hen­ki­lö voi ol­la ”le­gen­daa­ri­nen”, hän on ken­ties saa­nut elä­es­sään ai­kaan jo­tain sel­lais­ta, jo­hon vain har­vat pys­ty­vät. Ajan saa­tos­sa ja ta­ri­noi­den siir­ty­es­sä uu­sien kuu­li­joi­den kor­viin le­gen­das­ta muo­dos­tuu jo­tain sel­lais­ta, jo­hon oi­ke­as­ti ei ku­kaan kuo­le­vai­nen ky­ke­ne. Väi­nö Lin­na ker­too kir­jas­saan Tääl­lä Poh­jan täh­den al­la esi­mer­kin täl­lai­ses­ta hen­ki­lös­tä, mie­hes­tä, joka kuok­ki yk­sin pel­toa yli 30 heh­taa­ria. Kun Kos­ke­lan Jus­sia kii­tel­tiin hä­nen saa­vu­tuk­sis­taan, hän esit­ti vaa­ti­ma­ton­ta ja ve­to­si mie­heen, joka ”kuok­ki nel­jät­tä­kym­men­tä heh­taa­ria eläis­sän­sä. Mi­täs nää? Nää on pie­niä sen rin­nal­la”. Ta­ri­naa ker­rot­tiin to­te­na, vaik­ka kuu­li­jat ym­mär­si­vät­kin, et­tä se ei ol­lut mah­dol­lis­ta. Myö­hem­min to­de­taan, et­tä ”se oli ajat sit­ten ylit­tä­nyt kaik­ki in­hi­mil­li­set ra­jat”. Sil­ti se oli esi­mer­kil­li­nen ta­ri­na juu­re­vas­ta maan­vil­je­li­jäs­tä. Ky­sei­nen ker­to­mus on ku­vi­tel­tu, mut­ta eh­kä se pei­la­si to­del­li­suut­ta.

Eh­kä olet jos­kus saa­nut kuul­la hy­vää ta­ri­nan­ker­to­jaa. Muis­tan kau­kaa, vuo­si­kym­me­nien ta­kaa ti­lan­teen, jol­loin sain ol­la kuun­te­le­mas­sa mo­nen muun ys­tä­vän kans­sa hy­vää ta­ri­naa ja ta­ri­nan­ker­to­jaa. Ker­to­mus oli ri­kas, ku­ten sen kuu­luu­kin ol­la. Sii­nä oli pal­jon tark­ko­ja yk­si­tyis­koh­tia ja run­saas­ti pol­vei­le­via si­vu­juon­tei­ta. Pit­kä ta­ri­na sai kuu­li­jat mu­kaan niin hy­vin, et­tä ku­kaan ei me­net­tä­nyt sitä kuun­nel­les­saan mie­len­kiin­to­aan. Ta­ri­nas­sa oli kui­ten­kin niin pal­jon ”yli­mää­räis­tä”, et­tä yk­si kuu­li­jois­ta kes­keyt­ti vä­lil­lä ker­to­jan ja to­te­si: ”minä en us­ko kaik­kea mitä ker­rot, mut­ta jat­ka vaan, si­nua on mu­ka­vaa kuun­nel­la”. Ker­to­ja jat­koi hä­kel­ty­mät­tä. Eh­kä hän ym­mär­si, et­tä vas­tuu on kuu­li­jal­la ja kuu­li­jan pi­tää osa­ta ta­ri­naa so­pi­val­la ta­val­la suo­dat­taa.

Mo­net meis­tä ker­to­vat ta­ri­noi­ta it­ses­tään, lä­hei­sis­tään, edel­li­sis­tä su­ku­pol­vis­ta, omis­ta van­hem­mis­taan, men­nees­tä elä­mäs­tä, sen vai­heis­ta, ki­pu­pis­teis­tä, ilon, on­nen ja su­run­kin het­kis­tä. Kaik­kia ker­to­muk­sia ei eh­kä ole tar­koi­tet­tu le­vi­tet­tä­vik­si, mut­ta her­käs­ti voi käy­dä niin, et­tä elä­män­ta­ri­na saa oman elä­män ym­pä­ril­leen. Lo­pul­ta voi käy­dä niin, et­tä hen­ki­lö, joka ai­em­min ker­toi omas­ta elä­mäs­tään, ei enää tun­nis­ta ker­to­mus­ta omak­seen. Pit­käs­tä elä­mäs­tä syn­tyy pit­kiä ta­ri­noi­ta, jot­ka jää­vät elä­mään vuo­sik­si, vuo­si­kym­me­nik­si tai jopa vuo­si­sa­doik­si pää­hen­ki­lön kuo­le­man jäl­keen­kin.

Eh­kä ta­ri­nal­le on omi­nais­ta, et­tä sii­nä ko­ros­tu­vat pää­hen­ki­lön vah­vat omi­nai­suu­det. Kit­saas­ta tu­lee en­tis­tä kit­saam­pi, lei­kin­las­ki­jas­ta to­del­li­suut­ta leik­ki­säm­pi ja ah­ke­ras­ta uu­ras­ta­jas­ta vä­sy­mä­tön. Pes­si­mis­tis­tä tu­lee huo­mat­ta­vas­ti pes­si­mis­ti­sem­pi kuin hän oli, ja op­ti­mis­ti ei näe mis­sään tum­mia pil­viä, ai­na hän vaan nau­raa ja nä­kee pil­vis­tä vain kul­ta­reu­nat. Ka­la­saa­lii­siin liit­tyy eri­tyi­sen suu­ri kiu­saus kas­vat­taa nii­tä vie­lä pyy­tä­mi­sen jäl­keen­kin. Sii­nä ei si­näl­lään ole mi­tään uut­ta. Lau­ri Poh­jan­pää kir­joit­ti lä­hes sata vuot­ta sit­ten pie­nen po­jan aa­mui­ses­ta ka­lan­saa­liis­ta näin:

Ja tus­kin vain oli aa­mun­suu

se kul­lan kal­lis ohi,

kun vi­a­ton kiis­ken-poi­ka­nen

oli suu­ren-suu­ri l o h i.

(Lau­ri Poh­jan­pää 1933, Si­ni­nen hä­mä­rä)

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys