JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05

Juttua muokattu:

2.3. 10:01
2021030210013820210304070500

Kes­ki­viik­ko on vii­kon tär­kein ar­ki­päi­vä. Pian puo­len­päi­vän jäl­keen vil­kui­len kel­loa ja mie­tin, et­tä jo­ko­han pos­ti on tul­lut. Saa­pu­nees­ta pos­tis­ta me­nee ai­ka usein mai­nos­pos­ti lu­ke­mat­to­ma­na pa­pe­rin­ke­räys­laa­tik­koon. Päi­vän leh­det lai­tan pi­noon no­ja­tuo­lin vie­rel­le, is­tun ja käyn lu­ke­maan. Pai­kal­li­ses­ta val­ta­leh­des­tä löy­dän pal­jon mie­len­kiin­toi­sia uu­ti­sia Kai­nuus­ta, Suo­mes­ta ja maa­il­mal­ta.

Kun ny­kyi­sin on ai­kaa, luen leh­den koh­tuul­li­sen tark­kaan. Pin­kan vii­mei­se­nä on Päi­vä­mies. Sil­le pi­tää va­ra­ta enem­män ai­kaa ja pa­ran­taa hie­man lu­ku­a­sen­toa ryh­dik­kääm­mäk­si. Mie­tin, lu­en­ko leh­den en­nen kah­vit­te­lua, kah­vin kans­sa vai sen jäl­keen. Jos pää­kir­joi­tuk­sen ot­sik­ko on mie­len­kiin­toi­nen, luen sen usein en­sim­mäi­se­nä. Jos­kus ohi­tan pää­kir­joi­tuk­sen aluk­si ja pa­laan sii­hen vä­hän myö­hem­min. Sana sun­nun­taik­si- ja Mat­ka­e­väs -kir­joi­tuk­set ovat tär­kei­tä. Eh­kä se joh­tuu sii­tä, et­tä olen saa­nut ol­la mo­lem­pia jos­kus kir­joit­ta­mas­sa. Sana sun­nun­taik­si on sil­loin kim­mok­kee­na, kun pi­tää et­siä vii­kon­lo­pul­le sat­tu­van seu­ra­pu­heen teks­tiä. Jot­kut ar­tik­ke­lit saat­ta­vat men­nä ohit­se pi­kai­sel­la lu­vul­la tai muu­ten no­pe­as­ti sil­mäil­len, jos­kus nii­hin jou­tuu pa­laa­maan uu­del­leen. Il­tai­sin saa­tam­me puo­li­son kans­sa käy­dä kes­kus­te­lua leh­des­tä.

– Luit­ko tuon ju­tun? Se on mie­len­kiin­toi­ses­ti ker­rot­tu.

Jos jou­dun myön­tä­mään, et­tä en huo­man­nut, lu­paan kes­kus­te­lun seu­rauk­se­na pa­la­ta ”tirk­ko­maan” leh­den. Yh­tei­nen kes­kus­te­lu voi pa­laut­taa ta­kai­sin leh­den ää­rel­le ja löy­tä­mään siel­tä vie­lä jo­tain uut­ta, mie­len­kiin­tois­ta ja tär­ke­ää.

Il­moi­tus­si­vuis­ta kuo­li­nil­moi­tuk­set py­säyt­tä­vät eri­koi­sen voi­mak­kaas­ti viik­ko toi­sen­sa jäl­keen. Ne pa­laut­ta­vat mie­len muis­to­jen ää­rel­le.

Kau­an sit­ten, 1980-lu­vul­ta al­ka­en kä­vim­me pe­rin­tei­ses­ti syk­syi­sin äi­dit ja isät -lei­reil­lä. Ny­kyi­sin ne tun­ne­taan puo­li­so­lei­rei­nä. Lei­ri oli yk­si vuo­den tär­keis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Sitä odo­tet­tiin ja kun se oli ohit­se, al­koi seu­raa­van syk­syn odot­te­lu. Lei­reil­lä muo­dos­tui pal­jon vuo­sia ja vuo­si­kym­me­niä kes­tä­viä ys­tä­vyys­suh­tei­ta. Sa­mat hen­ki­löt saat­toi­vat ol­la seu­raa­vi­na­kin vuo­si­na lei­reil­lä. Vaih­doim­me kuu­lu­mi­sia ja ys­tä­vys­tyim­me en­tis­tä sy­vem­min. Oli voi­maan­nut­ta­vaa kuun­nel­la sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­via avi­o­pa­re­ja. Huo­ma­sim­me, et­tä kun mei­dän van­him­mat lap­sem­me oli­vat seit­se­män­vuo­ti­ai­ta, heil­lä mo­nil­la oli jo seit­se­män­tois­ta, ja nyt nuo­rin oli mu­ka­na vau­nuis­sa. Tuo elä­män­vai­he päät­tyi heil­lä ja meil­lä. Sa­moin päät­tyi­vät lei­reil­lä käyn­nit, mut­ta sa­tun­nai­set ta­paa­mi­set jat­kui­vat.

Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten ta­pa­sin vuo­si­kym­me­nien ta­kaa mo­nil­la lei­reil­lä ol­leen isän. Seu­ro­jen jäl­keen pi­me­äs­sä syy­sil­las­sa kä­vim­me ly­hy­en kes­kus­te­lun. Vaih­doim­me kuu­lu­mi­sia ja jat­koim­me kum­pi­kin ar­ke­am­me koh­ti. Ta­pa­sim­me vie­lä uu­del­leen va­loi­sa­na ke­sä­päi­vä­nä Mu­hok­sel­la vuo­den 2019 Su­vi­seu­rois­sa. Vaih­doim­me taas kuu­lu­mi­sia, nyt vä­hän pi­tem­pään. Kes­kus­te­lim­me seu­ra­jär­jes­te­lyis­tä ja ke­huim­me nii­tä, et­tä hy­vin on toi­min­not jär­jes­tet­ty, ei­kä ole moit­ti­mis­ta.

Eri­tyi­ses­ti tuos­ta kes­kus­te­lus­ta mi­nul­le jäi mie­leen hä­nen ker­to­muk­sen­sa eräis­tä seu­rois­ta, jois­sa hän oli pu­hu­nut.

– Roh­kai­sin seu­ra­vä­keä us­ko­maan. Seu­ro­jen jäl­keen eräs mies tuli ter­veh­ti­mään ja ker­toi, et­tä ei ole ai­em­min us­ko­nut, mut­ta hän ha­lu­aa nyt us­koa, kun saar­na­sit tä­män evan­ke­liu­min hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti us­kot­ta­vak­si sin­ne mis­sä is­tut.

Kes­kus­te­lu päät­tyi hy­väs­te­lyi­hin. Em­me tien­neet, et­tä tä­män jäl­keen em­me enää ta­paa toi­si­am­me.

Is­tuin taas ker­ran kes­ki­viik­ko­na Päi­vä­mies kä­sis­sä­ni. Leh­den si­vut kään­tyi­vät jo lop­pu­aan koh­den. Kään­sin esil­le si­vut, jois­sa ovat kuo­li­nil­moi­tuk­set. Py­säh­dyin, hät­käh­din. Pa­la­sin muis­to­je­ni pa­riin. Ys­tä­vä­ni ja tut­tu­ni mo­nil­ta lei­reil­tä, hä­nen ni­men­sä oli ris­tin vie­rel­lä. Kai­paa­maan jäi­vät puo­li­so, lap­set, lap­sen­lap­set, ys­tä­vät, tu­tut ja mo­net muut. Kol­men vii­kon ku­lut­tua hä­net saa­tel­laan ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa mul­tiin.

Mie­les­sä­ni kii­tän tei­tä kaik­kia, jot­ka olet­te mu­ka­na te­ke­mäs­sä yh­teis­tä Päi­vä­mies-leh­teä, Tie­dän, et­tä tyh­jäs­sä ta­los­sa, no­ja­tuo­lis­sa is­tu­jan hil­jaa lau­sut­tu kii­tos ei ta­voi­ta koh­det­taan, si­nua, kir­joit­ta­ja. Tul­koon tämä lu­ki­jan kii­tos nyt teil­le kai­kil­le näin blo­gin vä­li­tyk­sel­lä.

Kään­nän vii­mei­sen si­vun. Lu­ku­het­ki päät­tyy. Mo­net seu­raa­van nu­me­ron ju­tut ovat jo hy­väl­lä alul­la tai val­mii­na odot­ta­mas­sa jul­kai­su­päi­vää. Jään odot­ta­maan seu­raa­vaa kes­ki­viik­koa.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
19.3.2024

Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet. Jes. 65:1

Viikon kysymys