JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ym­mär­tä­väi­siä sa­no­ja

1.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

29.5. 11:08
2020052911085320200601060000

Tänä ko­ro­na­ke­vää­nä ar­ki ja juh­lat­kin on täy­ty­nyt elää pie­nes­ti tai jopa yk­sin. Joi­ta­kin se on ah­dis­ta­nut, toi­set naut­ti­vat ja löy­tä­vät jopa uu­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Näin­hän se on elä­mäs­sä muu­ten­kin. Se mikä on hy­väk­si toi­sel­le, voi toi­sel­le ol­la kau­his­tus ja sur­kut­te­lun ai­he.

Vuo­sia sit­ten vi­rit­te­lin kuis­tin sei­nus­tal­le känk­ky­rä­pui­sia ase­tel­mia. Huo­ma­sin ano­pin tu­le­van pi­haam­me, ja säi­käh­din, et­tä mi­tä­hän hän sa­noo. Hän yl­lät­ti, jäl­leen ker­ran:

– Voi kun iha­na, et­tä saat vä­lil­lä teh­dä tuol­lais­ta­kin. Sii­tä saa voi­maa ar­keen.

Ja ker­toi, mi­ten hä­nel­le jos­kus mui­noin vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa oli to­kais­tu:

– Mi­käs tai­tei­li­ja sinä luu­let ole­va­si!

Sil­loin ajat­te­lin: Ei hän luul­lut, hän on! Mut­ta työ­kes­kei­ses­sä kult­tuu­ris­sa tai­teel­li­sia nä­ke­myk­siä ei ai­na ole osat­tu ar­vos­taa. Po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta har­va on ta­jun­nut an­taa. Mut­ta on­nek­si löy­tyi su­ku­lais­sie­lu­ja­kin, ym­mär­tä­jiä.

Mo­nia ky­sy­myk­siä mi­nul­le­kin on mat­kan var­rel­la esi­tet­ty. Mi­ten te voit­te elää niin poh­joi­ses­sa ja syr­jäs­sä, kau­ka­na kai­kes­ta? Ai­ot­te­ko muut­taa ete­lään? Olet­ko saa­nut to­teut­taa it­se­ä­si?

Ker­ran taas pir­tin­pöy­tä oli täyn­nä ta­va­roi­ta­ni, nah­ko­ja, vil­lo­ja ja muu­ta sel­lais­ta. Mie­he­ni oli aloit­ta­mas­sa ruis­lei­vän lei­von­taa. Lei­po­mi­seen käy­te­tään sa­maa pöy­tää, mut­ta kan­si kään­ne­tään toi­sin päin.

Ajat­te­lin et­tä rai­vaan sen lei­po­mis­kun­toon, kun­han en­sin käyn lam­paat ruok­ki­mas­sa. No, en eh­ti­nyt, kun mie­he­ni oli sen jo teh­nyt ja es­su yl­lään aloit­te­li ruis­lei­vän lei­von­taa. Ky­syin:

– Ei­kö sul­la är­sy­tä, kun jou­dut mun jäl­kiä sii­voo­maan, et­tä pää­set lei­po­maan?

– Ei, kos­ka näen, mi­ten in­nois­sa­si olet tuos­ta työs­ken­te­lys­tä­si... Muis­tan sen, kun si­nua ei oi­kein mi­kään in­nos­ta­nut.

Tuli kii­tol­li­nen mie­li. Hän tu­ken­sa tun­tui hy­väl­tä. Se, et­tä hän ilah­tui mi­nun in­nos­tuk­ses­ta­ni. Tun­sin, et­tä hän huo­leh­tii mi­nus­ta, minä hä­nes­tä.

Kun mi­nul­ta on ky­syt­ty, olen­ko saa­nut to­teut­taa it­se­ä­ni, vas­taus on tul­lut hel­pos­ti: Olen saa­nut to­teut­taa it­se­ä­ni. Omal­la ta­val­la­ni.

Ja kun ik­ku­nas­ta kat­son ulos, näyt­tää sil­tä, et­tä siel­lä muut­kin to­teut­ta­vat it­se­ään. Mo­nes­ti mi­nus­ta tun­tuu, et­tä elän kai­ken kes­kel­lä.

Lam­paat pää­se­vät nyt ke­vääl­lä va­paas­ti ul­koi­le­maan ja et­si­vät kaik­kea vä­hän­kään vi­her­tä­vää suu­hun­sa. Pönk­kään la­don oven kiin­ni, et­tei­vät ne ah­da kaik­kea vä­ki­re­hua pöt­siin­sä. Vaih­dan muu­ta­man sa­nan naa­pu­rin isän­nän kans­sa, joka käy tuo­mas­sa meil­le re­hu­paa­lin la­toon ja avaa sen jo val­miik­si trak­to­rin leik­ku­ril­la.

Kir­joit­te­lun lo­mas­sa käyn suo­jaa­mas­sa kuk­ka­penk­ke­jä, muun mu­as­sa vas­ta esiin työn­ty­nei­tä val­ko­vuo­kon leh­tiä ja pie­niä puun­tai­mia.


"Mitä hyö­tyä on ol­la hyvä ja hel­lä

täs­sä ka­rus­sa, ko­vas­sa maa­il­mas­sa?

Kysy val­ko­vuo­koil­ta

ke­vä­taa­mu­na.” (Pirk­ko-Lii­sa Lin­ja­ma: Tä­nään ei vie­lä tuu­le)

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys