Sisintä tutkimassa

Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to­nai­ka on saa­nut vii­me vuo­si­na usein eko­lo­gi­sen ko­ros­tuk­sen. Paas­ton ai­ka­na on ke­ho­tet­tu poh­ti­maan esi­mer­kik­si omaa ku­lu­tus­käyt­täy­ty­mis­tään. Ovat­ko kaik­ki toi­vo­ma­ni han­kin­nat lo­pul­ta tar­peel­li­sia? Voi­si­ko vä­hem­pi ku­lut­ta­mi­nen saa­da huo­mi­on kiin­nit­ty­mään on­nel­li­suut­ta tuot­ta­viin, ai­neet­to­miin asi­oi­hin ja li­sä­tä sitä kaut­ta myös kii­tol­li­suut­ta.

Trauma voi ravistella uskoa

Lä­hes jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mään si­säl­tyy yk­si tai use­am­pi krii­si­ti­lan­ne. Ih­mi­sen miel­tä voi­vat jär­kyt­tää eri­lai­set yl­lät­tä­vät ta­pah­tu­mat, ku­ten lä­hei­sen kuo­le­ma, oma tai lä­hei­sen sai­ras­tu­mi­nen, lä­hei­sen ih­mis­suh­teen kat­ke­a­mi­nen, työt­tö­mäk­si jää­mi­nen tai ri­kok­sen uh­rik­si jou­tu­mi­nen. Krii­sin ko­ke­mi­nen on yk­si­löl­lis­tä: yh­del­le huol­ta ja ah­dis­tus­ta tuot­ta­va asia ei vält­tä­mät­tä vai­ku­ta toi­seen ih­mi­seen sa­moin.