Vietämme parhaillaan adventin aikaa ja valmistaudumme joulun juhlaan. Vuoden pimeimpään aikaan sytytettävät adventtikynttilät ovat vanha saksalainen tapa, joka on levinnyt Suomeen 1920-luvulla. Ensimmäinen adventtikynttilä symboloi odotusta, toinen jouluiloa, kolmas joulurauhaa ja neljäs rakkautta.
Joulun alla muistamme monin tavoin toisiamme. Postin, kännyköiden ja internetin välityksellä kulkee valtava määrä viestejä, joissa toivotetaan iloa, rauhaa ja siunausta. Myös tämän lehden välissä jaettava Päivämiehen joulutervehdys -lehti välittää tervehdyksiä eri puolilta Suomea ja ulkomailta.
Joulua on pidetty kautta aikojen rauhan juhlana. Tässäkin ajassa monet ihmiset kaipaavat elämäänsä rauhaa ja rakkautta. Pelkoa ja rauhattomuutta saattavat aiheuttaa paitsi yksityiselämän vaikeudet myös eri puolilta maailmaa välittyvät uutiset, jotka kertovat sodista, sairauksista, väkivallasta, köyhyydestä ja luonnon mullistuksista. Maailman tapahtumat saattavat huolettaa ja rikkoa myös ihmisten sisäistä rauhaa.
Meidän kaikkien lähellä on ihmisiä, jotka tarvitsevat rakkauden palvelua, diakoniaa. Diakonia perustuu Raamatun opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta ja alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista. Sen tehtävänä on etsiä, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä.
Joulukiireiden ja erilaisten vaatimusten keskellä tarvitaan aikaa kohdata lähimmäinen aidosti ja pyyteettömästi. Adventin sanoma muistuttaa siitä, että yksinkertainen elämä riittää ja että yhdessäolo on tärkeämpää kuin hienot jouluvalmistelut ja kalliit lahjat.
Joulun tavarapaljouden keskellä on hyvä muistaa, että Jumalan siunaus ei useinkaan ole sama asia kuin taloudellinen siunaus. Suurin Jumalan lahja on elävä usko, joka ei perustu ihmisen ansioon vaan Kristuksen sovitustyöhön.
Todellinen siunaus on siinä, että ihminen saa kokea sydämessään Jumalan armon ja rauhan. Se on koettavissa myös siellä, missä on sairautta, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa Jumala lähestyy ihmistä ja tarjoaa joulun rauhaa, jota tämän maailman muutokset eivät voi koskaan särkeä.
Julkaistu Päivämiehessä 10.12.2014.
Kuva: Antti Partanen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys