Vie­täm­me par­hail­laan ad­ven­tin ai­kaa ja val­mis­tau­dum­me jou­lun juh­laan. Vuo­den pi­meim­pään ai­kaan sy­ty­tet­tä­vät ad­vent­ti­kynt­ti­lät ovat van­ha sak­sa­lai­nen tapa, joka on le­vin­nyt Suo­meen 1920-lu­vul­la. En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­kynt­ti­lä sym­bo­loi odo­tus­ta, toi­nen jou­lui­loa, kol­mas jou­lu­rau­haa ja nel­jäs rak­kaut­ta.

Jou­lun al­la muis­tam­me mo­nin ta­voin toi­si­am­me. Pos­tin, kän­ny­köi­den ja in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä kul­kee val­ta­va mää­rä vies­te­jä, jois­sa toi­vo­te­taan iloa, rau­haa ja siu­naus­ta. Myös tä­män leh­den vä­lis­sä ja­et­ta­va Päi­vä­mie­hen jou­lu­ter­veh­dys -leh­ti vä­lit­tää ter­veh­dyk­siä eri puo­lil­ta Suo­mea ja ul­ko­mail­ta.

Jou­lua on pi­det­ty kaut­ta ai­ko­jen rau­han juh­la­na. Täs­sä­kin ajas­sa mo­net ih­mi­set kai­paa­vat elä­mään­sä rau­haa ja rak­kaut­ta. Pel­koa ja rau­hat­to­muut­ta saat­ta­vat ai­heut­taa pait­si yk­si­tyi­se­lä­män vai­keu­det myös eri puo­lil­ta maa­il­maa vä­lit­ty­vät uu­ti­set, jot­ka ker­to­vat so­dis­ta, sai­rauk­sis­ta, vä­ki­val­las­ta, köy­hyy­des­tä ja luon­non mul­lis­tuk­sis­ta. Maa­il­man ta­pah­tu­mat saat­ta­vat huo­let­taa ja rik­koa myös ih­mis­ten si­säis­tä rau­haa.

Mei­dän kaik­kien lä­hel­lä on ih­mi­siä, jot­ka tar­vit­se­vat rak­kau­den pal­ve­lua, di­a­ko­ni­aa. Di­a­ko­nia pe­rus­tuu Raa­ma­tun ope­tuk­siin lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta ja al­ku­kir­kos­sa va­kiin­tu­nee­seen ta­paan huo­leh­tia vä­hä­o­sai­sis­ta. Sen teh­tä­vä­nä on et­siä, lie­vit­tää ja pois­taa ih­mis­ten hä­tää ja kär­si­mys­tä.

Jou­lu­kii­rei­den ja eri­lais­ten vaa­ti­mus­ten kes­kel­lä tar­vi­taan ai­kaa koh­da­ta lä­him­mäi­nen ai­dos­ti ja pyy­teet­tö­mäs­ti. Ad­ven­tin sa­no­ma muis­tut­taa sii­tä, et­tä yk­sin­ker­tai­nen elä­mä riit­tää ja et­tä yh­des­sä­o­lo on tär­ke­äm­pää kuin hie­not jou­lu­val­mis­te­lut ja kal­liit lah­jat.

Jou­lun ta­va­ra­pal­jou­den kes­kel­lä on hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­lan siu­naus ei usein­kaan ole sama asia kuin ta­lou­del­li­nen siu­naus. Suu­rin Ju­ma­lan lah­ja on elä­vä us­ko, joka ei pe­rus­tu ih­mi­sen an­si­oon vaan Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön.

To­del­li­nen siu­naus on sii­nä, et­tä ih­mi­nen saa ko­kea sy­dä­mes­sään Ju­ma­lan ar­mon ja rau­han. Se on ko­et­ta­vis­sa myös siel­lä, mis­sä on sai­raut­ta, köy­hyyt­tä ja yk­si­näi­syyt­tä. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mis­sa Ju­ma­la lä­hes­tyy ih­mis­tä ja tar­jo­aa jou­lun rau­haa, jota tä­män maa­il­man muu­tok­set ei­vät voi kos­kaan sär­keä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.12.2014.

Kuva: Ant­ti Par­ta­nen