Moni suviseuravieras huomioi kuulutukset, joissa lapsia ja nuoria muistutettiin hyvistä käytöstavoista. Samalla vanhempia ja kaikkia aikuisia kannustettiin puuttumaan lasten ja nuorten tekemisiin, mikäli tarve vaatii.
Historiantutkijan mukaan suomalaisia yhdistävät käytöstavat ovat 1960-luvulta lähtien vähentyneet. Radikalisoituminen ja maallistuminen johtivat siihen, että myös totuttuja käytöstapoja katsottiin kriittisesti.
Hyvien, yhteisten käytöstapojen tarve ei ole kuitenkaan vähentynyt monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Toista ihmistä huomioiva käytös ja tapojen tuoma ennakoitavuus ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ovat edelleen tavoittelemisen arvoisia asioita.
Kristillisen kasvatuksen perustana on käsitys siitä, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja sellaisena tasa-arvoinen muiden kanssa. Tällainen käsitys luo vankan pohjan myös lasten ja nuorten parissa tehtävälle tapakasvatukselle.
Suviseuroissa ja muissa isoissa tapahtumissa lapset ja nuoret käyttäytyvät pääasiassa hyvin. Lieveilmiöitä kuitenkin ilmenee, joten Suviseurojen järjestäjät päätyivät kuulutusten avulla kiinnittämään seuravieraiden huomiota asiaan. Tämä oli ryhdikkäästi tehty.
Vanhempien on hyvä keskustella lastensa kanssa hyvistä tavoista ja tapahtumajärjestäjien antamista ohjeista. Kun vanhemmat noudattavat annettuja ohjeita, myös lapset huomaavat niiden olevan tärkeitä.
Seurajärjestäjien toive siitä, että alaikäiset lapset majoittuvat samaan leiriin huoltajien kanssa, on kannatettava. Kontrolli lasten ja nuorten seuramenoon säilyy paremmin, kun perheenjäsenet tapaavat toisensa ja vaihtavat kuulumisia ainakin muutaman kerran päivässä.
Tapakasvatus perustuu pitkälti mallioppimiseen. Tämä on hyvä muistaa myös silloin, kun aikuinen puuttuu lasten tai nuorten häiriökäyttäytymiseen seuratapahtumassa. Rakentava ja ystävällinen lähestymistapa opettaa lasta ja nuorta. Sen seurauksetkin ovat todennäköisesti hyvät.
Julkaistu Päivämiehessä nro 29_17.7.2019
Kuvituskuva: SRK:n kuva-arkisto
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys