Suo­men 101. it­se­näi­syys­päi­vää vie­te­tään usei­den huol­ta ai­heut­ta­vien uu­tis­ten ja pu­hee­nai­hei­den kes­kel­lä. Juu­ri en­nen it­se­näi­syys­päi­vää me­di­at ker­toi­vat esi­mer­kik­si Suo­men vä­es­tö­en­nus­teen las­kus­ta ja sii­tä, et­tä yhä use­am­pi suo­ma­lai­nen ko­kee it­sen­sä yk­si­näi­sek­si.

Hel­sin­gin Sa­no­mat haas­tat­te­li erää­seen il­mas­to­ai­hei­seen jut­tuun­sa suo­ma­lai­sia ja ky­syi hei­dän nä­ke­myk­si­ään maa­pal­lon tu­le­vai­suu­des­ta. Enin osa haas­ta­tel­luis­ta koki, et­tä toi­voa on. Muu­ta­mat em­pi­vät ja yk­si oli sitä miel­tä, et­tä nä­ky­vis­sä ole­vis­ta il­mas­to­haas­teis­ta ei sel­vi­tä.

Jo­kai­nen kan­sa­kun­ta, sa­moin kuin yk­si­lö, tar­vit­see toi­voa. Niin kau­an kuin on elä­mää, on toi­vo­a­kin. Toi­vei­kas ih­mi­nen us­koo sii­hen, et­tä tu­le­vai­suus tuo hy­vää tul­les­saan. Yleen­sä hän on myös val­mis te­ke­mään töi­tä sen eteen, et­tä toi­veet to­teu­tui­si­vat.

Kan­sa­kun­nan tu­le­vai­suus on yh­tei­ses­sä ha­lus­sa ra­ken­taa maa­ta. Tä­hän ei tar­vi­ta edes ai­neel­li­ses­ti vah­vaa ja­lus­taa vaan vah­vaa tu­le­vai­suu­de­nus­koa. Sel­lais­ta, jota so­dan mur­jo­mas­ta pie­nes­tä maas­ta löy­tyi, kun jat­ko­so­ta päät­tyi ko­viin rau­ha­neh­toi­hin.

Kan­sa­kun­ta oli tuol­loin har­vi­nai­sen yh­te­näi­nen. Näky tu­le­vai­suu­des­ta oli sel­keä: olem­me mat­kal­la pa­rem­paan huo­mi­seen. Tä­nään yh­teis­tä nä­kyä jou­tuu ha­ke­maan. Olem­me saa­neet pal­jon ja saa­vut­ta­neet en­nen­nä­ke­mä­tön­tä hy­vin­voin­tia. Mitä ta­voit­te­lem­me tu­le­vai­suu­des­sa?

Mitä seu­raa, jos yhä use­am­pi me­net­tää toi­von­sa ja ajat­te­lee, et­tä pa­rem­man tu­le­vai­suu­den eteen ei kan­na­ta teh­dä töi­tä? Jos vah­vis­tuu aja­tus, et­tä Suo­meen ei tar­vi­ta enää lap­sia, sil­lä maa­il­ma ei kes­tä vau­rais­sa län­si­mais­sa elä­vien ih­mis­ten ku­lu­tus­ta?

Tuo­ko yh­teis­kun­nan maal­lis­tu­mi­nen mu­ka­naan pes­si­mis­miä ja tar­koi­tuk­set­to­muut­ta? Luo­pu­es­saan Ju­ma­las­ta ih­mi­sen toi­vok­si jää us­ko ih­mi­seen, tie­teen muut­tu­viin to­tuuk­siin. Ne ei­vät kui­ten­kaan tun­nu li­sää­vän tu­le­vai­suu­de­nus­koa.

Kris­ti­tyn toi­vo on sy­vim­mil­lään vah­vaa ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä kai­kel­la elä­mäl­lä on tar­koi­tus. Ju­ma­la on luo­nut jo­kai­sen ih­mi­sen ja an­ta­nut kan­sa­kun­nil­le vai­heen­sa. Tä­män nä­ky­män ää­rel­lä myös ar­vo­kas­ta isän­maa­tam­me kan­nat­taa edel­leen ke­hit­tää ja ra­ken­taa.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.12.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho