Tä­män leh­den si­säl­lä il­mes­ty­vän nuor­ten­lii­te Kap­sä­kin tee­ma­na ovat hy­vät käy­tös­ta­vat. Lä­hes kaik­ki kap­säk­ki­jut­tu­jen Ins­tag­ram-ti­lil­lä ai­het­ta kom­men­toi­neis­ta nuo­ris­ta ovat sitä miel­tä, et­tä käy­tös­ta­po­jen ar­vos­tus on las­ke­nut ja osa ni­me­ää syyk­si it­se­kes­kei­syy­den.

Moni ai­het­ta kom­men­toi­nut nuo­ri nä­kee huo­non käy­tök­sen liit­ty­vän sii­hen, et­tei tois­ta ih­mis­tä ja hä­nen mie­li­pi­teen va­paut­taan kun­ni­oi­te­ta. Nuo­ret ovat pan­neet mer­kil­le, et­tä myös fik­sul­ta vai­kut­ta­va ih­mi­nen saat­taa käyt­täy­tyä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ty­lys­ti ja epä­a­si­al­li­ses­ti mui­ta koh­taan.

Hy­vät käy­tös­ta­vat aut­ta­vat ih­mis­tä ole­maan osa yh­tei­söä ja toi­mi­maan sen jä­se­ne­nä. Ope­tus­hal­li­tuk­sen verk­ko­si­vuil­la nii­tä pi­de­tään osa­na kan­sa­lai­so­saa­mis­ta ja yh­teis­kun­nan sään­nös­töä, jota tu­lee op­pia kun­ni­oit­ta­maan ja nou­dat­ta­maan.

Nuor­ten so­me­kom­ment­tien pe­rus­teel­la suun­ta ei kui­ten­kaan ole ope­tus­hal­li­tuk­sen toi­vo­ma. Erään kom­men­tin mu­kaan koh­te­li­as nuo­ri erot­tuu jou­kos­ta. Tä­hän riit­tää pelk­kä ai­em­min nor­maa­li­na pi­det­ty käy­tös: sil­miin kat­so­mi­nen, ter­veh­ti­mi­nen ja asi­al­li­nen kie­len­käyt­tö.

Kie­len­käyt­tö nou­see­kin yh­te­nä yk­sit­täi­se­nä asi­a­na esiin Kap­sä­kin so­me­kom­men­teis­sa, jois­sa pu­hu­taan ki­roi­le­mi­ses­ta ja sii­tä, mi­ten ki­ro­sa­nat ovat le­vin­neet osin myös us­ko­vais­ten nuor­ten kes­kuu­teen. Ko­deis­sa voi­si pi­tää esil­lä vaik­ka­pa Jaa­ko­bin kir­jeen koh­taa: ”Kii­tos ja ki­rous läh­te­vät sa­mas­ta suus­ta. Tämä ei käy, vel­je­ni!” (Jaak. 3:10.)

Opet­ta­es­saan lap­sel­leen hy­viä käy­tös­ta­po­ja van­hem­mat tar­jo­a­vat lap­sel­le ar­vo­kas­ta so­si­aa­lis­ta pää­o­maa. Käy­tös­ta­vat aut­ta­vat las­ta jo päi­vä­ko­dis­sa ja kou­lus­sa, ja ne voi­vat ol­la valt­ti­kort­ti esi­mer­kik­si nuo­ren ha­kies­sa en­sim­mäis­tä työ­paik­kaan­sa.

Ku­ten ope­tus­hal­li­tuk­sen si­vuil­la to­de­taan, ta­pa­kas­va­tus ei ole pääl­le lii­mat­tu­jen eti­ket­ti­sään­tö­jen opet­ta­mis­ta, vaan sen yti­me­nä on toi­sen ih­mi­sen ar­vos­ta­mi­nen. Oi­keu­den­mu­kai­nen ja hyvä koh­te­lu kuu­luu kai­kil­le.

Hy­vät käy­tös­ta­vat no­jaa­vat lo­pul­ta ar­voi­hin ja nii­den poh­jal­ta syn­ty­nei­siin asen­tei­siin. Kris­til­li­nen ih­mis­ku­va pe­rus­tuu sii­hen, et­tä jo­kai­nen meis­tä on Ju­ma­lan luo­ma ja hä­nen sil­mis­sään yh­tä ar­vo­kas. Tämä aset­taa kaik­ki ih­mi­set rin­nak­kain myös suh­tees­sa toi­siin­sa, kun­ni­oit­ta­maan ja käyt­täy­ty­mään hy­vin toi­si­aan koh­taan.