Pyhäinpäivää vietetään loka-marraskuun vaihteessa. Marras-sana tarkoittaa kuollutta. Marraskuuhun mennessä kesän kukat ovat lakastuneet ja kuolleet.
Jo esikristillisellä ajalla tähän aikaan vuodesta muistettiin suvun vainajia. Kristillisessä kalenterissa vainajien muistopäivän kekrin korvasi pyhäinpäivä. Pyhäinpäivänä muistamme erityisesti niitä läheisiämme, jotka lepäävät jo ajan rajan toisella puolella odottamassa ylösnousemuspäivää.
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Kirkon alttarin puoliympyrä muistuttaa pyhien yhteydestä. Päiväjumalanpalveluksessa tai iltakirkon yhteydessä luetaan vuoden aikana kuolleet ja haudatut seurakuntalaiset. Kirkoissa pyhäinpäivä on kirkkovuoden pyhistä neljänneksi suosituin.
Moni sellainenkin, jonka side kirkkoon ja kristilliseen uskoon on ohut, pysähtyy päivän sanoman äärellä. Sana pyhäinpäivä tuo monen mieleen kauniita mielikuvia ja muistoja.
Omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pimeää hautausmaata valaiseva kynttilöiden valomeri on koskettava näky. Sadat ja tuhannet kynttilät viestittävät hautausmailla päivän sanomasta.
Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivässä olennaisinta on ajatus kuoleman voittamisesta, uskovien kristittyjen kilvoittelusta tämänpuoleisessa ja autuudesta tuonpuoleisessa. Kristilliseen pyhäinpäivään kuuluukin vainajien muistelun lisäksi myös toivo, sillä kuolema ei merkitse loppua, vaan ikuista elämää Kristuksen tuomassa valkeudessa, josta pyhäinpäivän kynttilöidenkin ajatellaan muistuttavan. Uskossa pois nukkuneet pyhät turvautuivat elämässään Kristuksen valmistamaan pelastukseen.
Jokainen Jumalan lapsi on Jumalan pyhittämänä pyhä ja osallinen pyhien yhteydestä. Uskontunnustuksen mukaisesti hän saa tässä pyhien yhteydessä olla osallisena syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Julkaistu Päivämiehessä 31.10.2018
Kuvituskuva: Jarmo Määttä
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys