Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi viime viikolla, että suvivirttä voidaan laulaa maamme kouluissa vapaasti jatkossakin. Kannanotto liittyy apulaisoikeuskanslerin maaliskuiseen ratkaisuun, jossa hän näki jopa yksittäisen virren laulamisen ongelmalliseksi kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunta on uskonnonvapauteen ja lain tulkintaan liittyvissä asioissa maamme ylin päättäjä. Se linjasi jo vuonna 2002, ettei esimerkiksi koulujen perinteisiä juhlia voida pitää uskonnollisina tilaisuuksina niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren johdosta.
Suvivirsi on paitsi vuosikymmenien perinne maamme koulujen kevätjuhlissa myös vapauden ja Raamatusta nousevien kristillisten arvojen symboli. Perustuslakivaliokunnan ratkaisu on linjassa maamme uskonnonvapauslain kanssa, joka painottaa myönteistä uskonnonvapautta eli vapautta uskoon ja uskonnonharjoittamiseen.
On tärkeää, että maassamme suvaitaan niin kevätjuhlien suvivirttä kuin koululaisten osallistumista jumalanpalveluksiin ja uskonnollisiin päivänavauksiin. Valiokunta totesi mietinnössään, etteivät yksittäisen virren ohella ongelmallisia ole myöskään esimerkiksi koulujen juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista.
Raamatullinen usko ohjaa aina ihmistä hyvään ja oikeaan. Oppilaiden yhdenvertaisuuden kannalta on kuitenkin hyvä muistaa perustuslakivaliokunnan kanta, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen on jäätävä aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin tilaisuuksiin.
Maassamme ja länsimaissa laajemminkin on meneillään murros, jossa luovutaan kristillisistä arvoista ja pyritään nostamaan tilalle muita arvoja. Muun muassa keskustelussa suvivirrestä ja koulujen uskonnonopetuksesta näkyy halu riisua yhteiskunnasta kristilliset arvot, joiden varaan maatamme on vuosisatoja rakennettu.
Viime sunnuntaina vietetty kansallinen veteraanipäivä muistuttaa ajasta, jolloin Suomen kansa taisteli mahdollisuudesta rakentaa elämäänsä itselleen pyhien ja tärkeiden arvojen varaan. Raamatun arvoista luopuminen merkitsee tappiota niin kansakunnalle kuin yksittäiselle ihmiselle. ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä” (Sananl. 14:34). Raamattu ohjaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken sekä toimimaan lähimmäisten ja koko yhteiskunnan parhaaksi.
Kuva: Elisa Raappana
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys