Sy­dä­men halu kuul­la Ju­ma­lan sa­naa ko­ko­aa Ju­ma­lan lap­set yh­teen vuo­des­ta toi­seen. Usein jo seu­ro­jen odo­tus ja val­mis­tau­tu­mi­nen tä­hän juh­laan ovat ar­ki­sen elä­män kes­kel­lä ilon läh­tei­nä.

Su­vi­seu­ro­jen tun­nus ”Minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon” lu­paa pal­jon. Ajas­sam­me mo­net ih­mi­set et­si­vät elä­mään­sä iloa löy­tä­mät­tä sitä. Viih­de ja huvi jät­tä­vät sy­dä­men tyh­jäk­si. Ih­mi­nen, joka on et­si­nyt niis­tä iloa ja si­säl­töä elä­mään­sä, huo­maa usein sy­dä­mes­sään vain yhä suu­rem­man ki­vun ja kai­pauk­sen.

Raa­mat­tu ker­too, et­tä ih­mi­nen löy­tää suu­rim­man mah­dol­li­sen ilon, kun hän saa us­koa evan­ke­liu­min, an­teek­si­an­ta­muk­sen va­paut­ta­van sa­no­man. Evan­ke­liu­mi on su­vi­seu­ro­jen tär­kein vies­ti. Su­vi­seu­rois­sa kut­su­taan et­si­vää ih­mis­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, jos­sa sy­dän saa omis­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen ilon, rau­han ja va­pau­den.

Su­vi­seu­ro­jen tal­koo­työ on koon­nut ke­vään ja al­ku­ke­sän ai­ka­na alu­een asuk­kai­ta ko­ke­maan yh­des­sä te­ke­mi­sen iloa. Van­ha­na­jan tal­koo­hen­ki voi syt­tyä edel­leen sil­loin, kun te­ke­mi­sel­lä on yh­tei­nen ja in­nos­ta­va ta­voi­te.

Pel­to­au­ke­al­la ke­vään tuu­let ovat saa­neet tal­koo­vä­en mo­nes­ti pa­le­le­maan, mut­ta läm­min huu­mo­ri ja työ­ni­lo ovat pal­kin­neet. Vaa­ti­va ja mit­ta­va han­ke on kul­ke­nut ai­ka­tau­luis­ta edel­lä. Työ­tä on teh­ty hy­väl­lä mie­lel­lä.

Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään joka vuo­si eri seu­dul­la ja paik­ka­kun­nal­la. Val­mis­te­lu ja jär­jes­te­li­jöi­den mo­net yh­tey­det alu­een si­dos­ryh­miin ja vä­es­töön an­ta­vat pai­kal­li­sil­le ku­vaa ja kä­si­tys­tä us­ko­vais­ten jou­kos­ta.

Myön­tei­nen yh­teis­työn il­ma­pii­ri on lei­man­nut alus­ta al­ka­en Py­hä­jo­en su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mis­tä. Mo­net ovat ker­to­neet tu­le­van­sa en­si ker­taa vie­rai­le­maan su­vi­seu­rois­sa. Näin myös toi­min­ta en­nen su­vi­seu­ro­ja on lä­he­tys­työ­tä, ih­mis­ten kut­su­mis­ta sa­nan kuu­loon. Su­vi­seu­rois­sa on myös mah­dol­li­suus muo­dos­taa nä­ke­män­sä, kuu­le­man­sa ja ko­ke­man­sa pe­rus­teel­la oma ja it­se­näi­nen mie­li­pi­de Ju­ma­lan lap­sis­ta ja hei­dän us­kos­taan.

Su­vi­seu­rat ko­ko­a­vat yh­teen kym­me­ni­ä­tu­han­sia eri­lai­sia ih­mi­siä kym­me­nis­tä mais­ta. Vä­ri­käs jouk­ko va­el­taa seu­ra­telt­taan, seu­ra­ra­vin­to­laan, ki­os­kil­le tai asun­to­vau­nul­le koh­da­ten tut­ta­via, kes­kus­tel­len ja naut­tien seu­ra­tun­nel­mas­ta. Seu­rois­sa ja­e­taan kuu­lu­mi­sia, kuor­mia, ilo­ja ja su­ru­ja. Yh­tei­nen us­ko ja ver­tais­tu­ki an­ta­vat voi­maa ja iloa.

Kaik­kien nä­ky­vien asi­oi­den ku­ten tal­koo­työn, vä­ki­mää­rän, ruu­an me­ne­kin ja ys­tä­vä­ta­paa­mis­ten edel­le su­vi­seu­ra­vies­tin­näs­sä ha­lu­taan nos­taa esiin sa­nan kuu­le­mi­sen mer­ki­tys. Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta ja kuu­le­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta (Room. 10:17).

Su­vi­seu­ro­jen saar­nat pe­rus­tu­vat Raa­mat­tuun. Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan sa­naa niin pu­hu­jal­le kuin kuu­li­jal­le. Pyy­däm­me Ju­ma­lan siu­naus­ta ja var­je­lus­ta al­ka­vil­le seu­roil­le ja seu­ra­vie­rail­le. Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta su­vi­seu­roi­hin!

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.6.2014.