En­si vii­kon kes­ki­viik­ko­na al­ka­va paas­to­nai­ka he­rät­te­lee jäl­leen tar­kas­te­le­maan omia elä­män­ta­po­ja ja us­ko­ne­lä­mää. Lu­te­ri­lai­suu­des­sa paas­to­nai­ka on eri­tyi­ses­ti hil­jen­ty­mi­sen ja oman ju­ma­la­suh­teen tut­kis­ke­lun ai­kaa.

Tu­le­van las­ki­ais­sun­nun­tain ai­hee­na on Ju­ma­lan rak­kau­den uh­ri­tie. Paas­to­nai­ka muis­tut­taa lu­nas­tuk­sem­me hin­nas­ta ja avaa sa­mal­la us­kon kaut­ta rie­mul­li­sen nä­kö­a­lan: Kris­tus on kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­mi­sel­laan so­vit­ta­nut syn­tim­me ja avan­nut tien tai­vaa­seen.

Ul­koi­set har­joi­tuk­set voi­vat aut­taa paas­ton tar­koi­tuk­sen to­teu­tu­mi­ses­sa, mut­ta ei­vät ole sen edel­ly­tys. Kes­keis­tä on hil­jen­tyä Kris­tuk­sen uh­ri­tien ää­rel­le. Eri­tyi­ses­ti sii­nä aut­taa Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon ha­keu­tu­mi­nen, sil­lä us­ko tu­lee kuu­los­ta, mut­ta kuu­lo Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta (Room. 10:17).

Kris­til­li­seen paas­toon on pe­rin­tei­ses­ti kuu­lu­nut myös aja­tus sii­tä, et­tä omien elä­män­ta­po­jen yk­sin­ker­tais­ta­mi­nen voi ava­ta uu­sia mah­dol­li­suuk­sia lä­him­mäi­sen­rak­kau­den har­joit­ta­mi­seen. Voi ol­la hyvä poh­tia sitä, mikä juu­ri mi­nul­le on riit­tä­väs­ti ja voi­si­ko jos­ta­kin luo­pu­mi­nen jopa teh­dä hy­vää it­sel­le­ni ja lä­hei­sil­le­ni.

Moni ke­hi­tys­mais­sa vie­rail­lut on ker­to­nut ihas­tel­leen­sa pai­kal­lis­ten iloa ja myön­teis­tä elä­mä­na­sen­net­ta. Tämä muis­tut­taa sii­tä, et­tä to­del­li­nen on­ni ja tyy­ty­väi­syys ei­vät syn­ny ra­han ja omai­suu­den kaut­ta. Pal­jon suu­rem­pia on­nen läh­tei­tä ovat hy­vät ih­mis­suh­teet ja myön­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen elä­mään. Sy­vin on­ni ja elä­män tar­koi­tus löy­ty­vät elä­väs­tä us­kos­ta, jon­ka saa ot­taa vas­taan Ju­ma­lan lah­ja­na.

Paas­to­nai­ka­na kris­til­lis­tä lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta voi to­teut­taa esi­mer­kik­si osal­lis­tu­mal­la vii­me sun­nun­tai­na käyn­nis­ty­nee­seen yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­seen lah­joi­tuk­sin tai li­pas­ke­rää­jä­nä. Omaa ai­kaan­sa voi an­taa myös ky­läi­le­mäl­lä vaik­ka­pa jon­kun van­huk­sen tai yk­si­näi­syy­des­tä kär­si­vän luo­na.

Paas­to­nai­ka on tar­peel­li­nen py­säh­ty­mi­sen paik­ka, mut­ta Ju­ma­la saat­taa oh­ja­ta ih­mi­sen poh­ti­maan elä­män­sä pe­rus­tei­ta myös ko­et­te­le­mus­ten kaut­ta. Esi­mer­kik­si sai­raus tai ta­lou­del­li­set vai­keu­det saat­ta­vat jä­ri­syt­tää elä­mää ja muis­tut­taa sii­tä, mikä to­del­la on tär­ke­ää ja ta­voit­te­le­mi­sen ar­vois­ta.

Paas­to­na­jan tar­jo­a­ma mah­dol­li­suus hil­jen­ty­mi­seen voi ol­la eri­tyi­sen ar­vo­kas sil­loin, kun elä­män on täyt­tä­nyt kii­re ja stres­si. Oman elä­män tar­kas­te­le­mi­nen voi ava­ta nä­ke­mään, mitä kaik­kea hy­vää mi­nul­la ja lä­hei­sil­lä­ni on. Eh­kä kii­ret­tä voi höl­len­tää tyy­ty­mäl­lä vä­hän vä­hem­pään.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.2.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Anu Tof­fe­ri