Ant­ti Vil­ja­maa on iloi­nen 19-vuo­ti­as nuo­ri­mies. Hän on asu­nut koko ikän­sä Ou­lun­sa­lon Var­ja­kas­sa. Vil­ja­maa opis­ke­lee kol­mat­ta vuot­ta am­mat­ti­o­pis­to Luo­vis­sa Ou­lus­sa.

Kou­lu­tuk­sen tar­koi­tuk­se­na on saa­da it­se­näi­sen elä­män ja työ­e­lä­män tai­to­ja. Hän ke­huu saa­neen­sa uu­sia ka­ve­rei­ta kou­lus­ta.

– Luo­vil­la on kök­sää, pyyk­kää­mis­tä, kun­to­sa­lia ja vä­lil­lä saa pi­tää juh­lia.

Nuo­ri­mies on nyt tois­ta­mi­seen työ­har­joit­te­lus­sa Ou­lun­sa­lon Shel­lil­lä. Hä­nen mie­les­tään on mu­ka­vaa, kun Shel­lil­lä nä­kee tut­tu­ja.

Kou­lul­la Vil­ja­maa on saa­nut ol­la töis­sä kah­vi­lan kas­sal­la.

– Ede­nis­sä­ki oon ol­lu har­joit­te­lus­sa keit­ti­öl­lä ja van­hus­ten­ta­lol­la pyyk­kiä ja tis­kiä lait­ta­mas­sa.

Ant­ti Vil­ja­maa on har­joi­tel­lut yk­si­no­loa il­ta­päi­vi­sin. Yk­si tär­keä asia on, et­tä hän on saa­nut oman ko­ti­a­vai­men.

– Yk­sin kun oon, tis­kaan ja kok­kaan.

Ant­ti osaa myös keit­tää it­sel­leen kah­via ja pais­taa mu­nak­kaan, äi­ti ku­vai­lee.

Si­sa­rus­ten lap­set ovat Ant­ti Vil­ja­maal­le rak­kai­ta. Heil­lä on läm­min suh­de. Nuo­ru­kai­sel­la on oma kum­mi­lap­si Ol­le, joka on hy­vin tär­keä hä­nel­le. Hän tyk­kää hoi­taa lap­sia ja vai­pan­vaih­to­kin su­juu.

– Oon vä­lil­lä hoi­ta­nu Ol­lea. Oon kut­su­nu ky­lään ja sit­te hoi­ta­nu.

Bel­la-koi­ra on Ant­ti Vil­ja­maal­le tär­keä ka­ve­ri, ja hän käy koi­ran kans­sa len­kil­lä. Hän myös pyö­räi­lee, käy jos­kus ui­mas­sa, hiih­tä­mäs­sä ja luis­te­le­mas­sa sekä pe­laa säh­lyä ja jal­ka­pal­loa. Hän myös os­taa omil­la ra­hoil­laan iso­ja Lego-pak­kauk­sia ja te­kee mo­ni­mut­kai­si­a­kin ra­ken­nel­mia oh­jeis­ta.

Vil­ja­maa ym­mär­tää huu­mo­ria, ja hä­nel­lä on tark­ka kyky ha­vain­noi­da asi­oi­ta. Omal­la kän­ny­käl­lään hän pi­tää yh­teyt­tä lä­hei­siin­sä soit­ta­mal­la ja ää­ni­vies­tein. So­si­aa­li­suus on nuo­ru­kai­sen vah­vuus, ja hän ra­kas­taa juh­lia. Näin ker­to­vat hä­nen van­hem­pan­sa.

– Koh­ta meil­lä on ys­tä­vän­päi­vä­juh­lat, Vil­ja­maa pal­jas­taa sil­mät kir­kas­tu­en.

Tänä ke­vää­nä Ant­ti Vil­ja­maal­la on edes­sään uu­den­lai­nen ti­lan­ne.

– Koh­ta val­mis­tun ja sit­ten ois työ­hön­ha­kua ja haen opis­toon.

Van­hem­mat ku­vai­le­vat, et­tä nuo­rel­la­mie­hel­lä on pal­jon haa­vei­ta, ei­kä huol­ta huo­mi­ses­ta. Hä­nel­lä on eri­tyi­nen tai­to elää het­kes­sä.

– Haa­vei­len ul­ko­mail­le läh­te­mi­ses­tä.

Ker­ran kuu­kau­des­sa on Ou­lun­sa­lon Kir­kon­ky­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä eri­tyis­ryh­män ker­ho, jos­sa Ant­ti Vil­ja­maa käy mie­lel­lään. Hän käy myös seu­rois­sa, lau­lu­seu­rois­sa ja myy­jäi­sis­sä.

Mik­si on tär­ke­ää käy­dä seu­rois­sa?

– Us­kon ta­kia ja saa syn­nit an­teek­si.

Teks­ti ja kuva: Kaa­ri­na Hau­ki­pu­ro

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.2.2019