Mai­ja Haho

Sii­ka­jo­ki­sel­le kar­ja­ti­lal­li­sel­le Satu Ni­ko­lal­le lä­hei­nen raa­ma­tun­koh­ta on 1. Moo­sek­sen kir­jas­sa: ”Niin kau­an kuin maa py­syy, ei lak­kaa kyl­vö ei­kä kor­juu, ei vilu ei­kä hel­le, ei kesä ei­kä tal­vi, ei päi­vä ei­kä yö” (8:22).

– Eri­tyi­sen lä­hel­le se tu­lee näin maan­vil­je­li­jä­nä. Ju­ma­lan kä­des­sä on il­mat, päi­vän- ja vuo­den­kier­rot ja kaik­ki mitä sii­hen liit­tyy. Mei­dän työl­lem­me on lu­vat­tu py­sy­vyys. Ju­ma­la on sää­tä­nyt vil­je­le­mi­sen, ei­kä se tule lop­pu­maan en­nen kuin maa­il­mal­le tu­lee lop­pu. Kaik­ki ih­mi­set tar­vit­se­vat ruo­kaa joka päi­vä.

Ni­ko­lan mu­kaan moni asia muis­tut­taa Luo­jas­ta:

– Kui­va kesä, pak­ka­sen pa­ne­ma vil­ja­pel­to, on­nis­tu­neet sa­don­kor­juut, ra­juil­mat, uk­ko­set, hie­not hiih­to­ke­lit tai nii­den puu­te. Ja sii­hen on tyy­ty­mi­nen, min­kä ke­lin ai­ka on mil­loin­kin.

Raa­ma­tun­koh­ta on nous­sut esiin seu­rois­sa sekä maan­vil­je­li­jöi­den kurs­sil­la.

– Saan sii­tä voi­maa, loh­tua ja roh­keut­ta oman ton­tin hoi­toon. Ajat­te­len myös sitä hen­gel­lis­tä kyl­vöä ja kor­juu­ta, joka ei lopu en­nen kuin maa lop­puu. Ja nyt ko­ro­na-ai­ka­na kyl­vö­työ­tä ta­pah­tuu pal­jon ne­tis­sä, jän­nä kyl­vö­vak­ka on Ju­ma­lal­la!