JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Kah­den­lai­nen kas­vat­ta­ja

Puhutaan maasta ja taivaasta
3.4.2017 6.57

Leea Oh­ta­maa kas­vat­taa Tai­pal­saa­rel­la maa­ti­ais­ka­no­ja, suo­men­vuo­hia ja -lam­pai­ta ja lei­pä­työ­nään nuo­ri­soa sai­raa­la­kou­lus­sa Lap­peen­ran­nas­sa. Hän vaih­toi kau­pun­kie­lä­män lä­hes oma­va­rai­seen elä­mään maal­la.

Leea kai­pa­si kau­pun­gis­sa asu­es­saan lä­hem­mäk­si luon­toa. Kun muu­tok­sen toi­ve voi­mis­tui, hän al­koi et­siä ta­loa maal­ta. Näis­sä­kin vai­heis­sa Leea ko­kee Ju­ma­lan joh­ta­neen asi­oi­den kul­kua niin, et­tä kaik­ki pa­la­set ovat lok­sah­ta­neet pai­koil­leen.

Uu­si koti on van­has­sa maa­lais­ta­lon pää­ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka tois­ta vuot­ta kes­tä­nyt re­mon­toin­ti on jo voi­ton puo­lel­la. Ky­läyh­tei­sö ja lä­hel­lä asu­vat su­ku­lai­set ovat Lee­al­le tär­kei­tä. Ys­tä­vät­kin ovat löy­tä­neet tien­sä Lee­an luok­se In­gin ti­lal­le, jot­kut ke­sä­ren­gik­si lan­taa mät­tä­mään ja hei­nää niit­tä­mään.

Leea iloit­see sii­tä, et­tä hän voi tar­jo­ta kau­pun­gis­sa asu­vil­le su­ku­lais­lap­sil­leen ja ys­tä­vil­leen ko­ke­muk­sia, joi­ta voi saa­da vain maal­la. Ik­ku­nois­ta nä­kyy met­sää ja pel­to­ja, joil­la py­säh­tyy muut­ta­via kuo­ve­ja, jout­se­nia, han­hia ja kur­kia. Val­ko­hän­tä­kau­riit syö­vät pu­dok­kai­ta ome­na­pui­den juu­rel­ta.

Täh­ti­tai­vas ja re­von­tu­let lu­mo­a­vat tal­vi-il­toi­na, ja omal­ta pi­hal­ta pää­see suo­raan met­sä­ret­kil­le Mos­ku-koi­ran kans­sa. Maal­la vuo­den­kier­to on konk­reet­ti­ses­ti ko­et­ta­vis­sa joka het­ki. Sii­nä kir­kas­tuu ih­mi­sen pie­nuus Luo­jan luo­mis­työn edes­sä.

It­se tuo­tet­tua ruo­kaa syö­des­sään tie­tää, et­tä eläi­met ovat elä­neet hy­vän elä­män. Eläin­ten riip­pu­vuus hoi­ta­jas­taan tuo tun­teen tar­peel­li­suu­des­ta, ja sa­mal­la hoi­dok­kei­hin syn­tyy lä­hei­nen suh­de. Tu­lee myös unoh­tu­mat­to­mia het­kiä. En­sim­mäis­ten ki­lien syn­ty­mi­nen oli sel­lai­nen. Oma­va­rai­suus juu­res­ten, vi­han­nes­ten, li­han, mai­don ja mu­nien suh­teen so­pii ku­lu­tus­kes­kei­ses­tä elä­mäs­tä ir­rot­tau­tu­mi­seen.

Työ­tä ja var­hai­sia na­vet­ta-aa­mu­ja ei saa pe­lä­tä, jos va­lit­see Lee­an elä­män­ta­van, mut­ta fyy­si­nen työ on toi­saal­ta myös voi­mia an­ta­vaa. On myös osat­ta­va ol­la ar­mol­li­nen it­sel­leen, kos­ka kes­ke­ne­räi­siä asi­oi­ta on ai­na.

Leea ar­vos­taa sitä, et­tä omat van­hem­mat kan­nus­ti­vat ta­voit­te­le­maan unel­mia, opet­ti­vat te­ke­mään työ­tä ja luot­ta­maan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Mir­ja Romp­pa­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.3.2017

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys