JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Luojan töitä tutkimassa, Retki Kvikkjokkin luontoon

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
10.8.2017 6.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:18
2020010111181920170810060000

Luon­nos­ta kiin­nos­tu­nei­den kir­joit­ta­jien ja va­lo­ku­vaa­jien ryh­mä päät­ti pari vuot­ta sit­ten tut­kia Lars Levi La­es­ta­diuk­sen luon­to­suh­det­ta ja sen vai­ku­tus­ta hä­nen saar­noi­hin­sa. Nyt läh­ti suu­rem­pi jouk­ko kat­so­maan, mil­lai­se­na nuo­ri La­es­ta­dius näki La­pin luon­non.

Läh­dim­me koh­ti Poh­jois-Ruot­sia Ou­lus­ta per­jan­tai­aa­mu­na 7. hei­nä­kuu­ta. Ret­ki­ryh­män muo­dos­ti­vat osa Ou­lun yli­o­pis­tos­sa bi­o­lo­gi­aa 1960- ja 1970-lu­vuil­la opis­kel­leis­ta. Mui­ta­kin luon­non­har­ras­ta­jia ja -ys­tä­viä oli mu­ka­na: yh­teen­sä 30 ai­kuis­ta ja kak­si las­ta.

Pe­rä­me­ren­kaa­ren ran­ta­tiel­lä aja­es­sa tun­nel­ma oli odot­ta­va – ma­ta­lal­ta ja ta­sai­sel­ta pon­nis­tet­tiin koh­ti kor­keut­ta. Vä­lil­lä me­ri­mai­se­ma pil­kah­ti vir­kis­tä­vä­nä vaih­te­lu­na nä­kö­ken­täs­sä. Haa­pa­ran­nan kaut­ta siir­ryim­me Ruot­siin ja nou­su tun­tu­ri­pal­ja­koil­le al­koi jo­ki­var­sia seu­ra­ten. Asu­tus ja lii­ken­ne vä­he­ni­vät, ja tai­vaan­kan­nen laa­jen­tu­es­sa Skan­dien vuo­ris­ton lu­mi­peit­tei­set hui­put nou­si­vat ho­ri­sont­tiin. Saa­vuim­me mää­rän­pää­hän, Kvik­k­jok­kin pie­neen tun­tu­ri­ky­lään.

La­es­ta­diuk­sen ja­lan­jäl­jil­lä

Mat­kan yh­te­nä ai­hee­na oli uu­ni­tuo­reen La­es­ta­diuk­sen ja­lan­jäl­jil­lä -kir­jan jul­kis­ta­mi­nen. Te­ok­sen ovat toi­mit­ta­neet Erk­ki ja Es­ko Ala­saa­re­la. Esit­te­ly­fo­ru­mi­na oli Ruot­sis­sa toi­mi­van La­es­ta­dius-mu­se­on ys­tä­vät -yh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mä se­mi­naa­ri, jo­hon osal­lis­tuim­me kir­ja­e­sit­te­lyn ajak­si.

Kir­joit­ta­ja­ryh­mäs­tä mat­kal­la mu­ka­na oli­vat toi­mit­ta­jien li­säk­si Ari Nis­ka­la, Ant­ti Saa­ri ja Veli Saa­ri. Sep­po Lohi oli laa­ti­nut kir­jaan La­es­ta­diuk­sen elä­mä­ker­ran. Run­saas­ta ku­vi­tuk­ses­ta vas­ta­si­vat va­lo­ku­vaa­jat Kari Ven­ga­sa­ho, Mat­ti När­hi sekä Erk­ki, Es­ko ja Pau­li Ala­saa­re­la ja ku­va­tai­tei­li­ja Si­nel­la Saa­ri. Ku­va­ma­te­ri­aa­lia ke­rät­tiin nyt­kin, kas­vis­tol­li­ses­ti kaik­kein re­he­vim­pä­nä vuo­de­nai­ka­na.

Tun­tu­ri­va­el­lus Kvik­k­jok­kis­sa

Toi­se­na päi­vä­nä nou­sim­me Pa­pin­pol­kua pit­kin lä­hei­sen Prins­kul­le-tun­tu­rin hui­pul­le. La­es­ta­dius asui Kvik­k­jok­kis­sa vuo­si­na 1808–1816, eli hä­nen jäl­ken­sä oli­vat noin 200 vuot­ta van­hat.

La­es­ta­diuk­sen van­hem­pi veli Karl Erik oli Kvik­k­jok­kis­sa seu­ra­kun­nan apu­pap­pi­na ja nuo­rem­mat vel­jek­set Lars Levi ja Pet­rus asui­vat kah­dek­san vuo­den ajan hä­nen pap­pi­las­saan jy­li­se­vän Ka­ma­jokk-kos­ken par­taal­la.

Karl Erik oli en­sim­mäi­se­nä pe­reh­dyt­tä­mäs­sä nuo­rem­pia vel­ji­ään kas­vien tut­ki­mi­seen. Kas­vien ke­räi­lys­tä oli per­heel­le myös li­sä­toi­meen­tu­loa. Heil­le tu­li­vat tu­tuik­si ym­pä­röi­vän jyl­hän seu­dun tun­tu­rit, met­sät ja ve­si­väy­lät. Myö­hem­pien tut­ki­mus­ten­sa myö­tä La­es­ta­diuk­ses­ta ke­hit­tyi oman ai­kan­sa La­pin kas­vis­ton pa­ras asi­an­tun­ti­ja.

Pe­rus­ta Lars Le­vin myö­hem­mil­le vai­heil­le luon­non­tut­ki­ja­na ja sa­nan­ju­lis­ta­ja­na luo­tiin juu­ri Kvik­k­jok­kis­sa, mut­ta vie­lä sil­loin hän ei oma­koh­tai­ses­ti tun­te­nut Luo­jaan­sa ja Va­pah­ta­jaan­sa.

Sii­nä pa­ti­koi­des­sam­me olim­me saa­neet kul­kea Lars Levi La­es­ta­diuk­sen ja­lan­jäl­jis­sä. Va­el­luk­sen päät­teek­si pää­sim­me ve­ne­a­je­lul­le. Pai­kal­li­sen op­paan kans­sa tu­tus­tuim­me alu­eel­le ke­hit­ty­nee­seen laa­jaan jo­ki­suis­to­muo­dos­tu­maan.

Il­tai­sin oh­jel­mas­sa oli va­paa­ta kes­kus­te­lua. Käy­tän­nös­sä se tar­koit­ti aset­tu­mis­ta rin­kiin ja vil­kas­ta ju­tus­te­lua Ju­ma­lan luo­mi­sen ih­meis­tä omas­sa ja per­heit­tem­me elä­mäs­sä. Alus­tuk­si­na toi­mi­vat ret­ken vai­kut­ta­vat luon­to­ko­ke­muk­set ja tie­tä­mys La­es­ta­diuk­sen elä­män­vai­heis­ta.

Luo­jan kut­su

Kas­vi­maa­il­ma Kvik­k­jok­kis­sa oli re­he­vim­mil­lään: kas­vit kuk­ki­vat ja vä­ri­lois­to oli val­ta­va. La­es­ta­diuk­sen ha­vain­non mu­kaan poh­joi­sen kas­vit poik­ke­a­vat ete­läi­sis­tä, alem­pa­na kas­va­vis­ta rin­nak­kais­muo­dois­taan ole­mal­la ta­na­kam­pia, kar­vai­sem­pia ja iso­kuk­kai­sem­pia sekä vä­ri­tyk­sel­tään voi­mal­li­sem­pia.

Tun­tu­rien hui­pul­la olo­suh­teet ovat an­ka­rat ja kas­vit muo­vau­tu­vat nii­den mu­kaan. Oli help­po aja­tel­la, et­tä jos tuo maa­ta vas­ten kas­va­va pie­ni tun­tu­ri­koi­vu tuos­sa sel­vi­ää, niin kyl­lä me­kin sel­vi­äm­me omal­la kas­vu­pai­kal­lam­me – jos Luo­jam­me sen suo.

Us­kon nä­kö­a­la luo­mi­seen avau­tui täl­lä ret­kel­lä mai­se­man ja luon­non tut­ki­mi­sen ja La­es­ta­diuk­sen aja­tus­ten kaut­ta. Ju­ma­la luo sa­nal­laan kai­ken ja voi he­rät­tää ih­mi­ses­sä Isän kai­puun, sy­dä­men ki­vun ja le­vot­to­muu­den sii­tä, et­tä elää ir­ral­li­se­na ja eros­sa Luo­jas­taan.

Aja­tus­ta voi­mis­taa se, et­tä La­pin kesä on ly­hyt, ai­kaa on vä­hän – käm­me­nen le­veys on Raa­ma­tun mu­kaan koko elä­mä­kin. Luon­to kut­suu pa­ran­nuk­seen, mut­ta ei van­hurs­kau­ta ih­mis­tä.

La­es­ta­diuk­sen uu­si tie

Omas­sa hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­sään La­es­ta­dius oli kau­an et­si­väl­lä mie­lel­lä. En­ti­set tiet oli­vat tu­kos­sa ja kuo­le­man­pel­ko jäy­ti si­sin­tä. La­pin­tyt­tö Ma­ri­an saar­naa­man va­paut­ta­van evan­ke­liu­min kaut­ta hän löy­si tien, joka vie elä­mään.

La­es­ta­dius koki uu­des­ti­syn­ty­män uu­den­vuo­den päi­vä­nä 1844. Hän al­koi seu­ra­ta Va­pah­ta­jan as­ke­lei­ta ja joh­dat­ti sil­le tiel­le mo­nia mui­ta­kin. Al­ka­nut he­rä­tys ete­ni ke­vät­tul­van voi­mal­la kah­te­na aal­to­na pai­not­tu­en Suo­men suun­taan.

Luon­to pu­hut­te­li ret­ke­läi­siä

Ko­ti­mat­kal­la vie­rai­lim­me La­es­ta­diuk­sen vii­mei­ses­sä vir­ka­pai­kas­sa Pa­ja­las­sa. Pa­ja­lan ai­ka­na­kin, vuo­si­na 1849–1861, ro­vas­ti har­ras­ti kas­vi­tut­ki­mus­ta. Sii­tä ker­toi­vat muun mu­as­sa hä­nen huo­neen­sa väri- ja pa­pe­ri­va­ras­tot. Vä­re­jä tar­vit­tiin kas­vi­piir­ros­ten vä­rit­tä­mi­seen.

Pa­ja­lan van­han pap­pi­lan ka­ma­ris­sa La­es­ta­dius sai las­kea mat­ka­sau­van­sa. Tiet­tä­väs­ti sai­rau­den run­te­le­ma ro­vas­ti poi­mi vii­mei­se­nä ke­sä­nään pi­hal­taan ”ian­kaik­ki­suu­den kuk­kia”, nor­jan­jäk­kä­röi­tä, ko­ko­el­maan­sa. Hä­nen hau­dal­laan lau­loim­me sä­keis­tö­jä Su­vi­vir­res­tä, ja Erk­ki Ala­saa­re­la luki muu­ta­mia La­es­ta­diuk­sen aja­tuk­sia.

Koko vii­kon­lo­pun ajan saim­me naut­tia tyy­nes­tä pou­ta­sääs­tä. Kaik­ki näyt­ti ole­van en­nal­laan La­pin luon­nos­sa. Luon­non­rau­ha pu­hut­te­li ja saim­me evan­ke­liu­min va­pau­des­sa, sie­lun rau­haa tun­tien lä­hes­tyä Luo­jaam­me kuin ra­kas­ta Isää – yk­sin ar­mos­ta, Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

”Kun minä kat­se­len si­nun tai­vas­ta­si, si­nun sor­mie­si te­koa, kuu­ta ja täh­tiä, jot­ka sinä olet luo­nut, niin mikä on ih­mi­nen, et­tä sinä hän­tä muis­tat, tai ih­mis­lap­si, et­tä pi­dät hä­nes­tä huo­len.” (Ps. 8:4–5.)

Pent­ti Kin­nu­nen

Ku­vat: Erk­ki ja Es­ko Ala­saa­re­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.8.2017

Kir­jal­li­suut­ta: Ala­saa­re­la Erk­ki ja Ala­saa­re­la Es­ko (toim.): La­es­ta­diuk­sen ja­lan­jäl­jil­lä 2017. Poh­jo­lan Pai­no­tuo­te Oy.

Ar­tik­ke­lia täy­den­net­ty 10.8.2017

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys