Kat­ri Iso­pah­ka­la

Jo­tain hyö­dyl­lis­tä voi­sin vie­lä teh­dä, poh­ti var­hais­kas­va­tuk­sen am­mat­ti­lai­nen Tuu­la Ste­nius elä­kei­än kyn­nyk­sel­lä kuu­ti­sen vuot­ta sit­ten. Poh­din­to­jen ja vai­heik­kaan työs­ken­te­lyn seu­rauk­se­na syn­tyi väi­tös­kir­ja Las­ten huu­mo­rin ra­ken­tu­mi­nen päi­vä­ko­dis­sa, ”Mua ki­kat­taa, kun mä teen jek­ku­ja”. Tut­ki­mus tar­kas­tet­tiin mar­ras­kuun lo­pul­la Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa, ja se on he­rät­tä­nyt myön­teis­tä huo­mi­o­ta val­ta­kun­nan me­di­ois­sa.

Lem­pää­läi­nen Ste­nius läh­ti liik­keel­le lä­hes um­pi­han­ges­ta:

– Al­le kou­lui­käis­ten las­ten huu­mo­ria ei ole tut­kit­tu Suo­mes­sa. Se oli kiin­nos­ta­va läh­tö­koh­ta, sil­lä tie­toa piti al­kaa ha­kea kan­sain­vä­li­ses­tä kir­jal­li­suu­des­ta ja teh­dä oma tut­ki­mus.

Vi­de­oin­tia ja haas­tat­te­lu­ja

Ai­neis­toa Ste­nius ke­rä­si siel­tä, mis­sä al­le kou­lui­käi­set lap­set ovat kool­la eli päi­vä­ko­dis­ta. Hän vi­de­oi ja ha­vain­noi las­ten toi­min­taa. Myös päi­vä­ko­tien hen­ki­lö­kun­ta ja lä­hi­hoi­ta­ja­o­pis­ke­li­jat ke­rä­si­vät las­ten huu­mo­ri-il­mai­su­ja. Li­säk­si tut­ki­ja haas­tat­te­li kas­vat­ta­jia.

Ste­niuk­sen ta­voit­tee­na oli kat­soa huu­mo­ria las­ten nä­kö­kul­mas­ta ja täy­den­tää sitä ai­kuis­ten ha­vain­noil­la. Ai­neis­ton ke­ruu­ta ei­vät hel­pot­ta­neet tut­ki­mu­sa­jal­le osu­neet ko­ro­na­vuo­det ra­joit­tei­neen. Väi­tös­kir­jan te­ke­mi­nen ky­syi­kin mo­nen­lais­ta sin­nik­kyyt­tä eng­lan­nin­kie­len tai­to­jen ko­hen­ta­mi­ses­ta al­ka­en.

– Olin muu­ta­man ker­ran jos sii­nä vai­hees­sa, et­tä lo­pe­tan tä­män. Nämä fii­lik­set liit­tyi­vät lä­hin­nä asi­oi­den ete­ne­mi­sen hi­tau­teen, tie­teel­li­seen jul­kai­sup­ro­ses­siin ja sii­hen liit­ty­viin vai­hei­siin, yk­si­tyis­koh­tien tar­kas­ta­mi­seen kym­me­niä ker­to­ja ja vii­meis­te­lyn vii­meis­te­lyn vii­meis­te­lyyn.

Oi­val­lus­huu­mo­ri – las­ten laji

Pe­rik­si­an­ta­mat­to­muus pal­kit­tiin, väi­tös­kir­ja val­mis­tui ja Tuu­la Ste­nius koki teh­neen­sä mon­ta hy­vää löy­töä tut­ki­mus­työn­sä var­rel­la. Väi­tös­kir­ja osoit­taa, et­tä pien­ten las­ten huu­mo­ri on jos­sain mää­rin eri­lais­ta kuin ai­kuis­ten huu­mo­ri. Las­ten huu­mo­ris­sa on omat eri­tyis­piir­teen­sä, jois­ta yk­si on oi­val­ta­va huu­mo­ri.

– Sii­nä lap­si oi­val­taa jo­tain sel­lais­ta, jos­sa ai­kui­sen mie­les­tä on jo­tain ”fik­sua” tai oi­val­ta­vaa. Vä­hän sen tyyp­pis­tä kuin las­ten suus­ta -ju­tut ai­koi­naan Sii­o­nin ke­vääs­sä. Ne ovat ai­kuis­ten huu­mo­ria, ja nii­den osal­ta on tär­ke­ää, et­tä nau­re­taan lap­sen kans­sa ei­kä lap­sel­le.

Nau­ru­hoi­toa stres­siin

Yk­si tut­ki­muk­sen mu­ka­naan tuo­ma oi­val­lus oli se, et­tä jos las­ten huu­mo­ria on tar­jol­la, stres­saan­tu­neen ai­kui­sen kan­nat­tai­si hyö­dyn­tää sitä. Nau­ra­mi­nen li­sää mie­li­hy­vä­hor­mo­nien tuo­tan­toa, ja lap­set nau­ra­vat pal­jon enem­män kuin ai­kui­set.

– Jos vain yh­tään pi­tää lap­sis­ta, niin las­ten kans­sa saa en­dor­fii­ni­pii­kin, kun me­nee mu­kaan hei­dän hul­lu­tuk­siin­sa. Päi­vä­ko­dis­sa­kin voi­si ol­la to­sik­ko­va­paa huo­ne, jo­hon sai­si men­nä has­sut­te­le­maan. Sin­ne vain vä­sy­nyt ai­kui­nen: tut­ki­mus­ten mu­kaan nau­ra­mi­nen las­kee stres­si­hor­mo­ne­ja.

Häi­ri­köin­tiä vai huu­mo­ria?

Ste­nius va­lot­taa, et­tä lap­sen huu­mo­ri poh­jau­tuu sii­hen so­si­aa­li­seen ja kult­tuu­ri­seen taus­taan, jos­sa hän elää. Lap­si op­pii huu­mo­ria esi­mer­kik­si ka­ve­reil­ta, per­hees­tä, päi­vä­ko­dis­ta, me­di­as­ta ja las­ten­kir­jal­li­suu­des­ta.

– Huu­mo­ri on kai­kil­le lap­sil­le luon­tais­ta, ja sen tär­kein aja­tus on saa­da myön­tei­nen yh­teys toi­siin. Huu­mo­ri on lap­sen oi­keus, ja sil­lä on lap­sel­le mer­ki­tys­tä kas­vus­sa ja ke­hi­tyk­ses­sä.

Ste­niuk­sen mie­les­tä ai­kui­set voi­si­vat ol­la sal­li­vam­pia las­ten kes­ki­näi­sel­le huu­mo­ril­le ja lem­pe­äs­ti oh­ja­ta hei­tä sen käy­tös­sä.

– Toi­si­naan haas­teek­si tu­lee se, mi­ten ai­kui­set tul­kit­se­vat esi­mer­kik­si pal­jon huu­mo­ria käyt­tä­vän lap­sen toi­min­nan. On­ko se häi­ri­ö­tä vai voi­ma­va­ra?

Has­sut­te­lu­huo­neet kun­ni­aan!

Tuu­la Ste­nius pi­tää las­ten huu­mo­ria poh­jim­mil­taan hy­vän­tah­toi­se­na.

– Toi­von, et­tä has­sut­te­li­ja­lap­set saa­vat oi­keut­ta ja mah­dol­li­suu­den tuo­da iloa ym­pä­ril­leen. Toi­von, et­tä ai­kui­set al­kai­si­vat sal­lia sen, et­tä las­ten ää­net kuu­lu­vat kaik­ki­al­le, lap­set ovat osa mei­tä.

Ste­nius eh­dot­taa­kin päi­vä­ko­tei­hin has­sut­te­lu­huo­nei­ta. Hän toi­voo, et­tä nau­ra­mi­sen mer­ki­tys niin las­ten kuin ai­kuis­ten hy­vin­voin­nil­le ym­mär­re­tään ja ai­heen tut­ki­mi­nen jat­kuu.

Täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­sä leh­des­sä Ste­nius avaa myös sitä, mis­tä kiin­nos­tus tut­kia las­ten huu­mo­ria al­koi.