JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Oli­si mu­ka­va, jos use­am­mat kuu­le­vat osai­si­vat viit­toa”

Puhutaan maasta ja taivaasta
23.9.2021 8.00

Juttua muokattu:

22.9. 08:19
2021092208190620210923080000
Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.

Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.

Erkki Alasaarela

Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.

Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.

Erkki Alasaarela

Hen­na Laho

Mariel­la Ant­ti­la on 21-vuo­ti­as lu­mi­jo­ki­nen nuo­ri. Hä­nen elä­män­sä Tai­vaan Isä oli tar­koit­ta­nut eri­lai­sek­si sii­nä mie­les­sä, et­tä hän ei kuu­le lain­kaan. Tämä piir­re tuli osa­na har­vi­nais­ta sai­raut­ta.

Ma­riel­la äi­ti, Ani­ta Ant­ti­la, muis­te­lee tyt­tä­ren­sä elä­män al­ku­tai­val­ta, kun he oli­vat nuo­ri per­he ja har­vi­nai­nen sai­raus to­det­tiin.

– Kul­jim­me ko­din ja sai­raa­lan vä­liä, ja huo­li sai­rau­den ete­ne­mi­ses­tä tun­tui to­del­la ras­kaal­ta.

Sai­rau­teen liit­tyy mui­ta­kin asi­oi­ta, mut­ta kuu­lon­sa Ma­riel­la me­net­ti lo­pul­ta ko­ko­naan taa­pe­roi­käi­se­nä opit­tu­aan vas­ta muu­ta­mia sa­no­ja.

– Koko mei­dän per­he al­koi sil­loin ope­tel­la uut­ta kiel­tä. Kum­man­kaan mei­dän lä­hi­su­vus­sa ei ol­lut kuu­ro­ja ih­mi­siä ai­em­min, jo­ten viit­to­ma­kie­li ei ol­lut ke­nel­le­kään mei­dän per­hees­sä tut­tua. Tun­tui ras­kaal­ta, et­tä niin jo­ka­päi­väi­nen ja jo­ka­het­ki­nen asia kuin kie­li, tu­li­kin nyt al­kaa opis­kel­la alus­ta koko per­heen voi­min.

Elä­mä kuu­ron eri­tyis­lap­sen kans­sa on tuo­nut haas­tei­ta per­heen ar­keen.

– Olem­me per­hee­nä toi­mi­neet pal­jon Ma­riel­lan eh­doil­la, ja se on vaa­ti­nut pal­jon jous­toa muil­ta per­heen­jä­se­nil­tä. On pi­tä­nyt ai­na huo­mi­oi­da, et­tä asi­at tu­lee ym­mär­re­tyk­si myös Ma­riel­lal­le. Var­sin­kin alus­sa, kun viit­to­mi­nen oli hi­taam­paa, ai­kaa ja kär­si­väl­li­syyt­tä tar­vit­tiin ää­ret­tö­män pal­jon, Ani­ta-äi­ti muis­te­lee.

Ar­ki on löy­tä­nyt myö­hem­min pa­rem­min uo­man­sa, ja ny­ky­ään Ma­riel­lan päi­vät täyt­ty­vät päi­vä­toi­min­nas­ta, mis­sä hän as­kar­te­lee, lei­poo, sii­vo­aa, pe­laa pe­le­jä, jump­paa ja käy vaik­ka­pa kir­jas­tos­sa ja te­kee kä­si­töi­tä.

– Eri­tyi­sen hyvä mie­li mi­nul­le tu­lee sii­tä, kun saan jon­kun kä­si­työn val­miik­si, hän ker­too.

Ma­riel­la ko­kee, et­tä hä­nen elä­män­sä poik­ke­aa kuu­le­van elä­mäs­tä, kos­ka kie­li on eri kuin suu­rim­mal­la osal­la ym­pä­ril­lä ole­vis­ta ih­mi­sis­tä. Ko­vin moni ei osaa viit­to­ma­kiel­tä, ja sik­si kom­mu­ni­koin­ti mui­den kans­sa on ra­jal­lis­ta.

– Olen kii­tol­li­nen viit­to­ma­kie­les­tä. Myös tulk­kaus ja tul­kit tuo­vat mi­nul­le pal­jon iloa.

Hei­dän avul­laan hän pää­see mu­kaan kes­kus­te­lui­hin, joi­ta ei muu­toin ym­mär­täi­si ko­vin hy­vin. Äi­ti muis­te­lee, et­tä pie­nem­pä­nä Ma­riel­la ei jak­sa­nut seu­ra­ta tulk­kaus­ta pit­kään, mut­ta ny­ky­ään esi­mer­kik­si seu­rois­sa naut­tii sii­tä, kun pai­kal­la on tulk­ki.

Ma­riel­la Ant­ti­la tun­tee kii­tol­li­suut­ta ys­tä­vis­tä, joi­ta hä­nel­le on vuo­sien var­rel­la an­net­tu.

– Ilah­dun, kun joku tu­lee ky­lään.

Rin­nal­le an­ne­tuis­ta ih­mi­sis­tä iloit­see myös Ani­ta-äi­ti:

– Oman avi­o­puo­li­son, ys­tä­vien ja saat­to­mies­ten tuki on ol­lut täl­lä mat­kal­la kor­vaa­ma­ton­ta. Olem­me saa­neet tu­tus­tua iha­niin ih­mi­siin myös Ma­riel­lan kaut­ta.

Ma­riel­la viet­tää ai­kaan­sa myös tois­ten kuu­ro­jen kans­sa. En­nen ko­ro­naa heil­lä oli kuu­ro­jen seu­rat ker­ran kuu­kau­des­sa ja lei­ri vuo­sit­tain elo­kuus­sa.

– Nyt kaik­ki toi­min­ta on ol­lut tau­ol­la, ja se kyl­lä har­mit­taa. Kuu­rot ys­tä­vät ovat mi­nul­le tosi tär­kei­tä. Olem­me­kin ju­tel­leet Zoo­min ja Te­am­sin kaut­ta ja soi­tel­leet What­sapp-vi­de­o­pu­he­lui­ta, hän ker­too.

– Jut­te­lem­me pal­jon asi­ois­ta tois­ten kuu­ro­jen kans­sa, ja su­vi­se­rois­sa ta­paam­me ai­na toi­si­am­me.”

En­tä mitä toi­vei­ta Ma­riel­lal­la on kuu­le­vil­le?

– Ha­lu­ai­sin, et­tä kaik­ki asi­at kään­net­täi­si viit­to­mil­le ja et­tä use­am­mat kuu­le­vat osai­si­vat viit­toa, jot­ta voi­si ju­tel­la enem­män ih­mis­ten kans­sa.

Ani­ta-äi­ti li­sää, et­tä vaik­ka ei osaa viit­toa, eleil­lä ja il­meil­lä­kin voi vies­tit­tää pal­jon:

– Olen ilok­se­ni huo­man­nut myös, et­tä kuu­le­vat ih­mi­set, jot­ka ei­vät osaa viit­toa, kir­joit­ta­vat pu­he­li­meen aja­tuk­sen­sa, ja näin on tul­lut Ma­riel­lan kans­sa pit­ki­ä­kin kes­kus­te­lu­ja kuu­lu­mi­sia ja aja­tuk­sia pu­he­li­men avul­la vaih­ta­en.

Ani­ta-äi­ti ihas­te­lee sitä, mi­ten au­rin­koi­nen ja sin­ni­käs tyt­tö Ma­riel­la on ai­na ol­lut mo­nis­ta haas­teis­ta huo­li­mat­ta.

– Ma­riel­la on tyy­ty­väi­syy­del­lään opet­ta­nut mei­tä mui­ta­kin. Nämä vuo­det ovat opet­ta­neet elä­mään päi­vän ker­ral­laan, jos­kus vain het­ken­kin ker­ral­laan. Ajat­te­len, et­tä ta­val­li­nen ar­ki ei tun­tui­si niin ar­vok­kaal­ta, jos vai­kei­ta asi­oi­ta ei oli­si käy­nyt läpi. Mi­nul­le eri­tyis­lap­sen äi­ti­nä ole­mi­nen on opet­ta­nut luot­ta­maan lap­se­no­mai­ses­ti sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää huo­len omis­ta lap­sis­taan.

Mo­lem­pien suu­rin kii­tol­li­suu­den ai­he on oma­koh­tai­nen us­ko.

– Se mer­kit­see mi­nul­le luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä huo­leh­tii ai­na ja et­tä pää­sen ker­ran tai­vaa­seen, Ma­riel­la ki­teyt­tää.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys