Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.
Erkki Alasaarela
Anita Anttila (vas.) ja Mariella Anttila arvostavat tavallista arkea ja luottavat Taivaan Isän huolenpitoon.
Erkki Alasaarela
Henna Laho
Mariella Anttila on 21-vuotias lumijokinen nuori. Hänen elämänsä Taivaan Isä oli tarkoittanut erilaiseksi siinä mielessä, että hän ei kuule lainkaan. Tämä piirre tuli osana harvinaista sairautta.
Mariella äiti, Anita Anttila, muistelee tyttärensä elämän alkutaivalta, kun he olivat nuori perhe ja harvinainen sairaus todettiin.
– Kuljimme kodin ja sairaalan väliä, ja huoli sairauden etenemisestä tuntui todella raskaalta.
Sairauteen liittyy muitakin asioita, mutta kuulonsa Mariella menetti lopulta kokonaan taaperoikäisenä opittuaan vasta muutamia sanoja.
– Koko meidän perhe alkoi silloin opetella uutta kieltä. Kummankaan meidän lähisuvussa ei ollut kuuroja ihmisiä aiemmin, joten viittomakieli ei ollut kenellekään meidän perheessä tuttua. Tuntui raskaalta, että niin jokapäiväinen ja jokahetkinen asia kuin kieli, tulikin nyt alkaa opiskella alusta koko perheen voimin.
Elämä kuuron erityislapsen kanssa on tuonut haasteita perheen arkeen.
– Olemme perheenä toimineet paljon Mariellan ehdoilla, ja se on vaatinut paljon joustoa muilta perheenjäseniltä. On pitänyt aina huomioida, että asiat tulee ymmärretyksi myös Mariellalle. Varsinkin alussa, kun viittominen oli hitaampaa, aikaa ja kärsivällisyyttä tarvittiin äärettömän paljon, Anita-äiti muistelee.
Arki on löytänyt myöhemmin paremmin uomansa, ja nykyään Mariellan päivät täyttyvät päivätoiminnasta, missä hän askartelee, leipoo, siivoaa, pelaa pelejä, jumppaa ja käy vaikkapa kirjastossa ja tekee käsitöitä.
– Erityisen hyvä mieli minulle tulee siitä, kun saan jonkun käsityön valmiiksi, hän kertoo.
Mariella kokee, että hänen elämänsä poikkeaa kuulevan elämästä, koska kieli on eri kuin suurimmalla osalla ympärillä olevista ihmisistä. Kovin moni ei osaa viittomakieltä, ja siksi kommunikointi muiden kanssa on rajallista.
– Olen kiitollinen viittomakielestä. Myös tulkkaus ja tulkit tuovat minulle paljon iloa.
Heidän avullaan hän pääsee mukaan keskusteluihin, joita ei muutoin ymmärtäisi kovin hyvin. Äiti muistelee, että pienempänä Mariella ei jaksanut seurata tulkkausta pitkään, mutta nykyään esimerkiksi seuroissa nauttii siitä, kun paikalla on tulkki.
Mariella Anttila tuntee kiitollisuutta ystävistä, joita hänelle on vuosien varrella annettu.
– Ilahdun, kun joku tulee kylään.
Rinnalle annetuista ihmisistä iloitsee myös Anita-äiti:
– Oman aviopuolison, ystävien ja saattomiesten tuki on ollut tällä matkalla korvaamatonta. Olemme saaneet tutustua ihaniin ihmisiin myös Mariellan kautta.
Mariella viettää aikaansa myös toisten kuurojen kanssa. Ennen koronaa heillä oli kuurojen seurat kerran kuukaudessa ja leiri vuosittain elokuussa.
– Nyt kaikki toiminta on ollut tauolla, ja se kyllä harmittaa. Kuurot ystävät ovat minulle tosi tärkeitä. Olemmekin jutelleet Zoomin ja Teamsin kautta ja soitelleet Whatsapp-videopuheluita, hän kertoo.
– Juttelemme paljon asioista toisten kuurojen kanssa, ja suviseroissa tapaamme aina toisiamme.”
Entä mitä toiveita Mariellalla on kuuleville?
– Haluaisin, että kaikki asiat käännettäisi viittomille ja että useammat kuulevat osaisivat viittoa, jotta voisi jutella enemmän ihmisten kanssa.
Anita-äiti lisää, että vaikka ei osaa viittoa, eleillä ja ilmeilläkin voi viestittää paljon:
– Olen ilokseni huomannut myös, että kuulevat ihmiset, jotka eivät osaa viittoa, kirjoittavat puhelimeen ajatuksensa, ja näin on tullut Mariellan kanssa pitkiäkin keskusteluja kuulumisia ja ajatuksia puhelimen avulla vaihtaen.
Anita-äiti ihastelee sitä, miten aurinkoinen ja sinnikäs tyttö Mariella on aina ollut monista haasteista huolimatta.
– Mariella on tyytyväisyydellään opettanut meitä muitakin. Nämä vuodet ovat opettaneet elämään päivän kerrallaan, joskus vain hetkenkin kerrallaan. Ajattelen, että tavallinen arki ei tuntuisi niin arvokkaalta, jos vaikeita asioita ei olisi käynyt läpi. Minulle erityislapsen äitinä oleminen on opettanut luottamaan lapsenomaisesti siihen, että Taivaan Isä pitää huolen omista lapsistaan.
Molempien suurin kiitollisuuden aihe on omakohtainen usko.
– Se merkitsee minulle luottamusta siihen, että Taivaan Isä huolehtii aina ja että pääsen kerran taivaaseen, Mariella kiteyttää.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.