Sirk­ka Leh­to

Ou­lun­sa­lo­lai­sen Mer­vi Sou­kan ”voi­ma­lau­se” löy­tyy Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta (6:26): ”Kat­so­kaat tai­vaan lin­tu­ja, ei he kyl­vä ei­kä nii­tä, ei myös ko­koa rii­heen, ja tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii hei­dät. Et­te­kö te pal­joa enem­pi ole kuin he?”

– Koh­ta ker­too, et­tä olem­me eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan sy­dä­mel­lä huo­li­nem­me ja mur­hei­nem­me. Mei­dän ei tar­vit­se kui­ten­kaan ylen­mää­rin kan­taa huol­ta, vaan saam­me kään­tyä tai­vaan Isän puo­leen ja pyy­tää voi­mia ja tai­to­ja.

– Se ker­too myös, et­tä it­ses­säm­me olem­me pie­niä suu­res­sa Ju­ma­lan suun­ni­tel­mas­sa, mut­ta meil­lä­kin on oma paik­kam­me ja ai­kam­me.

Sou­kal­le tämä jae tuo ai­na mie­leen ke­sän ja Su­vi­seu­rat.

– Su­vi­seu­rois­sa saam­me ko­koon­tua yh­teen niin kuin muut­to­lin­nut – lau­la­maan mat­ka­lau­lu­ja ja vir­vot­tu­maan us­kos­sa.

– Vaik­ka tä­män­het­ki­nen maa­il­man­ti­lan­ne on ah­dis­ta­va ja ra­joit­ta­va, voim­me va­pain ja tur­val­li­sin mie­lin jat­kaa mat­kaa koh­ti ke­sää ja sitä iki­su­vea, joka mei­tä odot­taa. Etä­su­vi­seu­ro­jen jäl­keen tu­le­vat toi­vot­ta­vas­ti vie­lä ”oi­ke­at­kin” Su­vik­set mah­dol­li­sik­si.