JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Poikkeuksetta lähtee paremmalla mielellä pois”

Puhutaan maasta ja taivaasta
17.1.2020 6.30

Juttua muokattu:

24.1. 18:11
2020012418115620200117063000

Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Työ­vuo­ro­ko­ju. Toi­mi­kun­ta­työs­ken­te­ly. Ins­tag­ram-pos­taus työ­vuo­ros­ta. Ee­tu Myl­ly­ne­va, 19, ja Mark­ku Heik­ka­la, 52, ide­oi­vat ta­po­ja in­nos­taa nuo­ria rau­ha­nyh­dis­tyk­sen teh­tä­viin. Ee­tu on Tor­ni­os­ta, asuu täl­lä het­kel­lä Ou­lus­sa ja opis­ke­lee en­sim­mäis­tä vuot­ta kaup­pa­tie­tei­tä. Mark­ku on kem­pe­le­läi­nen per­hee­ni­sä ja työs­ken­te­lee asi­a­kas­vas­taa­va­na te­ol­li­suu­sa­lal­la.

Mark­ku:

Kun olin nuo­ri, uu­den­vuo­den aat­to­na ka­ve­rei­den kans­sa val­voim­me mel­kein koko yön. Am­muim­me ra­ke­tit ja oles­kel­tiin vaan ko­to­na tai ka­ve­rin luo­na. Te­ke­mi­nen ei ai­na ol­lut niin kau­he­an jär­ke­vää. Sit­ten seu­raa­va päi­vä meni nuk­ku­es­sa. Ei­pä jak­sa­nut edes läh­teä seu­roi­hin. Mie­tin, mi­tä­hän ne nuo­ret tä­män vuo­den vaih­tees­sa tou­hus.

Ee­tu:

Mie­len­kiin­tos­ta kuul­la. Ai­ka sa­man­lai­sil­ta nuo te­ke­mi­set kuu­los­taa. Sau­not­tiin, pe­lat­tiin lau­ta­pe­le­jä, am­mut­tiin ra­ket­te­ja ja ju­tel­tiin ka­ve­rei­den kans­sa. Meni kyl­lä ai­ka myö­hä­seen, mut­ta seu­roi­hin kum­min­ki jak­set­tiin läh­teä. Olen val­vo­mi­ses­sa huo­man­nut, et­tä ei se ai­na pa­has­ta ole. Yön pik­ku­tun­neil­la voi nuo­rien kes­ken saa­da hy­vin­kin ra­ken­ta­vat ja us­ko­ne­lä­mää hoi­ta­vat kes­kus­te­lut ai­kaan. Voi­si­han ne tie­tys­ti käy­dä myös ih­mis­ten ai­koi­hin­kin.

Mark­ku:

Lei­rit ja kurs­sit ovat tosi tär­kei­tä kuin myös seu­rat ja muut yh­tei­set ti­lai­suu­det. Ka­ve­rit ja ys­tä­vät ovat myös meil­le van­hem­mil­le tär­kei­tä. On to­del­la ri­kas­tut­ta­vaa, kun ka­ve­ri­pii­ris­sä on kai­ken ikäi­siä ys­tä­viä, nuo­ris­ta ikäih­mi­siin as­ti.

Ee­tu:

Nuo­ren elä­mään kuu­luu pal­jon vi­rik­kei­tä ja mah­dol­li­suuk­sia, ei­kä ai­na it­se­kään tie­dä, mi­hin näis­tä tart­tua. On­nek­si us­ko­vai­sil­le nuo­ril­le on suun­nat­tu hy­vin toi­min­taa. Lei­rit ja kurs­sit ovat ol­leet mi­nul­le erit­täin tär­kei­tä iso­se­na sekä lei­ri­läi­se­nä. Myös seu­rat ovat to­del­la tär­kei­tä. Opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­la pää­see par­haim­mil­laan kol­me ker­taa vii­kos­sa seu­roi­hin. Kun jak­saa kul­kea seu­rois­sa ja muis­sa us­ko­vais­ten ti­lai­suuk­sis­sa, niin sitä jak­saa pa­rem­min luot­taa Tai­vaan Isän joh­da­tuk­seen. Se on val­ta­van kal­lis asia eri­tyi­ses­ti näis­sä nuo­ruu­den ai­ka isoil­ta­kin tun­tu­vien va­lin­to­jen edes­sä.

Mark­ku:

Toi­mies­sa­ni ko­ti­sii­o­nis­sa eri teh­tä­vis­sä, muun mu­as­sa lap­si- ja nuo­ri­so- sekä di­a­ko­ni­a­toi­min­nas­sa, mie­tin usein, mi­ten saa­tai­siin nuo­ret osal­lis­tu­maan ry:n hom­miin. Kun ny­ky­tek­niik­ka on niin tär­keä nuo­ril­le, niin mi­ten sitä voi­tai­siin käyt­tää apu­na ja hyö­dyk­si? Pys­tyy­hän sil­lä ai­na­kin lait­taan hy­vän ti­lan­ne­ku­van ka­ve­reil­le työ­vuo­ros­ta.

Ee­tu:

Näin­pä! Nuo­ret saa mu­kaan pa­rem­min, kun he in­nos­tu­vat. Hy­vin pyö­ri­vät nuor­te­nil­lat yn­nä muut nuor­ten yh­tei­set ko­koon­tu­mi­set ede­saut­ta­vat var­mas­ti sitä, et­tä nuo­ret in­nos­tu­vat te­ke­mään ko­ti­sii­o­nin eteen töi­tä. Olem­me SRK:n nuo­ri­so­ryh­män kans­sa yrit­tä­neet tuo­da po­si­tii­vis­ta asen­net­ta so­meen. Jul­kai­sem­me @kap­sak­ki­ju­tut-ni­mi­sel­le Ins­tag­ram-ti­lil­le päi­vi­tyk­siä eri­lai­sis­ta Sii­o­nin teh­tä­vis­tä. Nuo­rel­le on myös iso asia, kun joku van­hem­pi ih­mi­nen tu­lee ky­sy­mään jo­hon­kin teh­tä­vään. Sil­loin ko­kee it­sen­sä hy­väk­sy­tyk­si juu­ri sel­lai­se­na kuin on.

Mark­ku:

Täs­sä­hän oi­kein van­ha­kin in­nos­tuu, vaik­ka en vie­lä van­ha ook­kaan. Jo­kai­ses­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­sä on mo­nen­lai­sia toi­mi­kun­tia, ni­mi­tyk­set voi­vat vaih­del­la. Mi­ten­kä­hän hy­vin nuo­ret tun­tee eri toi­mi­kun­tien teh­tä­vät?

Ee­tu:

It­se ker­ke­sin ol­la Tor­ni­os­sa asu­es­sa­ni lap­si- ja nuo­ri­so­työ­toi­mi­kun­nas­sa. Siel­lä näki, mi­ten toi­mi­kun­nat toi­mii ja al­koi ha­vai­ta, mitä eri toi­mi­kun­nis­sa pää­te­tään. Oli mu­ka­va, kun mei­tä oli ai­kuis­ten seu­ra­na nel­jä nuor­ta sii­nä, eli oi­ke­as­ti saim­me vai­kut­taa nuo­ril­le suun­nat­tuun toi­min­taan.

Mark­ku:

Mah­ta­va kuul­la. Tätä an­toi­saa vies­tiä pi­tää vie­dä muil­le­kin nuo­ril­le. Roh­kais­ta osal­lis­tu­maan ry:n työ­hön, ja sitä kaut­ta ot­taa vas­tuu­ta. Nyt, kun olet muut­ta­nut toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le, mikä sai­si si­nut siel­lä mu­kaan? Mikä oli­si se foo­ru­mi tai ti­lai­suus, mis­sä teh­tä­viä tar­jot­tas ja esi­tel­täs?

Ee­tu:

Eh­kä par­hai­ten sitä läh­ti­si mu­kaan, jos jon­kun ka­ve­rin kans­sa yh­des­sä in­nos­tut­tai­siin. Ois­ko hyvä ol­la muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa joko nuor­te­nil­las­sa tai seu­rois­sa ”työ­vuo­ro­ko­ju”, jos­sa ois va­paat ry:n työ­vuo­rot esil­lä ja sais il­moit­tau­tua?

Mark­ku:

On­pa hy­viä vink­ke­jä. Mit­kä si­nul­la oli fii­lik­set sil­loin kun olit toi­mi­kun­nas­sa? Omat fii­lik­set on ai­na po­si­tii­vi­set. Ko­kouk­sis­sa ja muis­sa­kin hom­mis­sa saa ta­va­ta nii­tä­kin ys­tä­viä, joi­ta ei ihan joka päi­vä nää. Voi­daan ju­tel­la muis­ta­kin asi­ois­ta kuin pel­käs­tään ky­sei­seen teh­tä­vään liit­ty­vis­tä.

Ee­tu:

Voin yh­tyä täy­sin tuo­hon! Poik­keuk­set­ta saa läh­teä pa­rem­mal­la mie­lel­lä pois mitä sin­ne men­nes­sä. Toi­nen on lei­rit. Vii­me ke­sä­nä olin en­sim­mäis­tä ker­taa rip­pi­kou­lu­lei­ril­lä iso­se­na. Tar­koi­tus oli käy­dä vain yh­del­lä, mut­ta sii­tä jäi niin hyvä mie­li, et­tä toi­sel­le­kin oli pääs­tä­vä. Tun­tuu, et­tä sen yhen vii­kon voi­mal­la jak­saa vaik­ka kuin­ka kau­an. Siel­lä on niin help­po us­koa.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­hes­tys­leh­des­sä: 1/2020

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys