Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus opet­taa Ju­ma­lan eh­dot­to­mas­ta an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

An­teek­si an­ta­mi­nen on toi­sen ar­mah­ta­mis­ta – sen si­jaan, et­tä mak­sai­sim­me toi­sel­le sa­mal­la mi­tal­la. An­teek­si an­ta­mi­nen voi ol­la vaa­ti­vaa in­hi­mil­li­sel­le kun­ni­an­tun­nol­le, jos ko­em­me jou­tu­neem­me kär­si­mään vää­ryyt­tä.

Toi­si­naan it­se­käs luon­tom­me vaa­ti­si näh­dä toi­sel­ta tar­peek­si sy­vää ka­tu­mis­ta, en­nen kuin hy­vi­tyk­sen saa­nei­na oli­sim­me val­mii­ta an­ta­maan an­teek­si. Täl­lais­ta ko­vaa miel­tä on syy­tä vält­tää, sil­lä se kum­pu­aa rak­kau­det­to­muu­des­ta ja on lä­him­mäis­suh­teil­le va­hin­gol­li­nen. Sil­loin ih­mi­nen ko­rot­taa it­sen­sä unoh­ta­en oman vi­al­li­suu­ten­sa.

Toi­saal­ta vää­ryyk­sien unoh­ta­mi­nen voi ol­la vai­ke­aa, toi­sen vi­ois­ta voi tul­la kiu­saus muis­tut­taa. Kui­ten­kin on hyvä muis­taa Raa­ma­tun sana: ”Joka vaa­lii ys­tä­vyyt­tä, unoh­taa louk­kauk­sen, joka men­nei­tä kai­ve­lee, me­net­tää ys­tä­vän­sä” (Sa­nanl. 17:9).

Ai­to an­teek­si­an­ta­mus edel­lyt­tää lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta. Sy­dä­mes­tä as­ti nou­se­va an­teek­si­an­ta­mus var­je­lee us­ko­vais­ten kes­ki­näis­tä rak­kaut­ta ja muis­tut­taa rak­kau­des­ta, jol­la Tai­vaan Isä ra­kas­taa lap­si­aan. ”Rak­kaus peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (1. Piet. 4:8).

Ope­tus ar­mah­ta­vas­ta mie­len­laa­dus­ta

Ver­tauk­ses­sa ar­mot­to­mas­ta pal­ve­li­jas­ta Jee­sus opet­taa ar­mah­ta­vas­ta mie­len­laa­dus­ta (Matt. 18:21–35). Ku­nin­kaan eteen tuo­tiin pal­ve­li­ja, joka oli täl­le vel­kaa kym­me­nen­tu­hat­ta ta­lent­tia, use­an työ­mie­hen elä­män­työn. Ar­moa ker­jää­vä pal­ve­li­ja sai koko vel­kan­sa an­teek­si ja ar­mah­det­tiin ran­gais­tuk­ses­ta.

Men­ty­ään ulos pal­ve­li­ja koh­ta­si toi­sen pal­ve­li­jan, joka oli hä­nel­le vel­kaa sata de­naa­ria. Ar­mah­det­tu pal­ve­li­ja kävi ve­las­sa ole­vaan pal­ve­li­jaan kä­sik­si ja vaa­ti saa­ta­vi­aan. Pal­ve­li­ja pyy­si ar­mah­dus­ta sa­moil­la sa­noil­la, joil­la juu­ri oli an­net­tu an­teek­si kym­me­nen­tu­han­nen ta­len­tin vel­ka.

Tämä ei ar­mot­to­mal­le pal­ve­li­jal­le riit­tä­nyt, vaan hän toi­mit­ti kans­sa­pal­ve­li­jan vel­ka­van­keu­teen. Kun ku­nin­gas kuu­li asi­as­ta, hän kut­sut­ti ar­mot­to­man pal­ve­li­jan ta­kai­sin eteen­sä ja nuh­te­li tätä: ”Ei­kö si­nun­kin oli­si pi­tä­nyt ar­mah­taa työ­to­ve­ri­a­si, niin kuin minä ar­mah­din si­nua?” Ar­mot­to­man pal­ve­li­jan oma ar­mah­dus pe­ruu­tet­tiin.

An­teek­si­an­ta­muk­sen esi­ku­va

”Niin kuin isä ar­mah­taa lap­si­aan, niin ar­mah­taa Her­ra nii­tä, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä” (Ps. 103:13). Jee­sus on lu­nas­ta­nut mei­dät syn­nin, kuo­le­man ja pa­han val­las­ta. Tämä on an­teek­si­an­ta­muk­sem­me pe­rus­ta.

Ju­ma­la tun­tee luo­maan­sa ih­mis­tä koh­taan sel­lais­ta rak­kaut­ta, jota syn­ti­nen ih­mi­nen ei voi mil­lään an­sai­ta. Ju­ma­lal­la on halu ar­mah­taa mei­tä, ja hän an­taa meil­le Poi­kan­sa Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki syn­tim­me an­teek­si. Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­mus on lah­ja vi­al­li­sil­le ih­mi­sil­le, ja sitä ju­lis­te­taan il­mai­sek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Ar­mah­ta­va mie­li oh­jaa suh­tau­tu­mis­tam­me kaik­kia ih­mi­siä, myös us­kos­ta osat­to­mia koh­taan. Täs­sä tar­vit­sem­me toi­si­naan kär­si­väl­li­syyt­tä. Us­ko­vai­sen osoit­ta­ma ar­mol­li­suus voi pu­hu­tel­la us­kos­ta osa­ton­ta ja joh­dat­taa hän­tä pa­ran­nuk­sen as­ke­lil­le.

Us­ko­vai­sen elä­mää oh­jaa an­teek­si­an­ta­mus, jota vä­li­täm­me myös ym­pä­ril­lem­me. Kun syn­nit ja viat on us­kot­tu an­teek­si, pa­lau­tuu myös vel­jel­li­nen rak­kaus us­ko­vais­ten kes­ken per­hees­sä, työ­e­lä­mäs­sä ja saat­to­mies­jou­kos­sa. Oma­koh­tai­nen an­teek­si­an­ta­mus syn­nyt­tää kii­tol­li­sen mie­len ja ha­lun kor­ja­ta asi­at lä­him­mäis­ten kans­sa.

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 6:14–15

Raa­mat­tu 1992: Jos te an­nat­te toi­sil­le ih­mi­sil­le an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa, an­taa myös tai­vaal­li­nen Isän­ne teil­le an­teek­si. Mut­ta jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne.

Bib­lia: Sil­lä jos te an­teek­si an­nat­te ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­sen­sa, niin myös tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne an­taa teil­le an­teek­si. Vaan jol­let­te an­teek­si an­na ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­si­an­sa, niin ei myös tei­dän Isän­ne an­teek­si an­na tei­dän ri­kok­si­an­ne.