JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Bet­le­he­min täh­ti

Sana sunnuntaiksi
6.1.2019 6.55

Jee­suk­sen syn­ty­män ai­koi­hin syn­tyi uu­si täh­ti tai­vaal­le. Itä­maan tie­tä­jät tul­kit­si­vat täh­den mer­kit­se­vän uu­den, juu­ta­lais­ten ku­nin­kaan, syn­ty­mis­tä.

Mie­tis­ke­lyis­sään tie­tä­jät pää­tyi­vät sii­hen, et­tä uu­den ku­nin­kaan syn­ty­mä­paik­ka on He­ro­dek­sen pa­lat­sis­sa. Jos hän ei ole siel­lä, niin siel­lä ai­na­kin tie­de­tään, mis­sä vas­ta­syn­ty­neen ku­nin­kaan syn­ty­mä­paik­ka on. Sik­si he oman jär­ken­sä päät­te­le­mi­nä läh­ti­vät koh­ti He­ro­dek­sen pa­lat­sia.

He­ro­des pel­kä­si

Saa­vut­tu­aan He­ro­dek­sen luok­se tie­tä­jät tie­dus­te­li­vat: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le.” Ky­sy­mys syn­nyt­ti He­ro­dek­ses­sa pe­lon, jo­hon yh­tyi koko Je­ru­sa­lem hä­nen kans­saan. Tie­to uu­den ku­nin­kaan syn­ty­mäs­tä oli heil­le jär­ky­tys. Täl­lais­ta he ei­vät ol­leet osan­neet aa­vis­taa.

Pai­kal­le kut­su­tut yli­pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet tun­si­vat Raa­ma­tun en­nus­tuk­sen Mes­si­aan syn­ty­mäs­tä. He vas­ta­si­vat ku­nin­kaal­le pro­fee­tan kir­jan mu­kai­ses­ti: ”Sinä, Juu­dan Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia” (Matt. 2:6).

Jär­ki joh­ti har­haan

Jär­jen pää­tel­mät Jee­suk­sen olin­pai­kas­ta joh­ti­vat har­haan. Us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­her on­kin opet­ta­nut oma­na ko­ke­muk­se­naan ”et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, Her­raa­ni, en­kä tul­la hä­nen ty­kön­sä” (Ka­te­kis­mus 1947, 3. us­kon­kap­pa­leen se­li­tys).

Jee­suk­sen löy­tä­mi­seen ih­mi­nen tar­vit­see Ju­ma­lan sa­nan opas­tuk­sen. Pyhä Hen­ki oh­jaa Jee­suk­sen luok­se. Jee­sus sa­noi ai­ka­lai­sil­leen: ”Te kyl­lä tut­kit­te kir­joi­tuk­sia, kos­ka luu­let­te niis­tä löy­tä­vän­ne ikui­sen elä­män -- ja ne­hän juu­ri to­dis­ta­vat mi­nus­ta” (Joh. 5:39).

Ian­kaik­ki­nen elä­mä ei ole lu­e­tus­sa Ju­ma­lan sa­nas­sa, mut­ta se toi­mii opas­ta­ja­na sekä kuul­tu­na et­tä lu­et­tu­na. Sen sa­nan ydin, ää­nel­li­nen evan­ke­liu­mi aut­taa us­ko­maan hä­neen.

Lu­te­ri­lai­nen kirk­kom­me opet­taa tun­nus­tuk­ses­saan ”Me us­kom­me, ope­tam­me ja tun­nus­tam­me, et­tä Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin pro­fee­tal­li­set ja apos­to­li­set kir­joi­tuk­set ovat ai­noa sään­tö ja oh­je, jon­ka mu­kaan kaik­ki opit ja opet­ta­jat on ko­e­tel­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va” (Augs­bur­gin tun­nus­tus).

Kir­joi­tet­tu on: ”Si­nun sa­na­si on mi­nun jal­kai­ni lamp­pu ja val­keus mi­nun teil­lä­ni” (Ps. 119). Pyhä Paa­va­li sa­noo: ”Vaik­ka tu­li­si tai­vaan en­ke­li ja ju­lis­tai­si toi­sin, hän ol­koon ki­rot­tu” (Gal. 1:8).

Jee­sus ja Ma­ria löy­ty­vät

Itä­maan tie­tä­jät Ju­ma­lan sa­nan opas­ta­ma­na löy­si­vät pie­nes­tä Juu­dan ky­läs­tä, Bet­le­he­mis­tä, Jee­sus-lap­sen ja Ma­ri­an. Löy­tö ihas­tut­ti ja ilos­tut­ti hei­tä. He oli­vat val­miit an­ta­maan ar­vok­kaat lah­jat lap­sel­le: kul­lan, suit­suk­keen ja mir­ha­min. Ajal­li­set aar­teet oli­vat vä­häi­set ver­rat­tu­na sii­hen, mitä he oli­vat löy­tä­neet: Va­pah­ta­jan­sa ja tä­män Ma­ria-äi­din eli seu­ra­kun­nan.

Her­ran Jee­suk­sen löy­tä­mi­nen, eli elä­vän us­kon saa­mi­nen, tuo ih­mis­sy­dä­meen ilon ja rau­han ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von. Jee­sus on Va­pah­ta­ja. Hän an­taa syn­nit an­teek­si ja va­pah­taa sie­lun ian­kaik­ki­ses­ta kuo­le­mas­ta.

Lut­her sa­noi, et­tei hän löy­tä­nyt Her­raa Jee­sus­ta omas­ta ”voi­mas­taan ei­kä jär­jes­tään, vaan Pyhä Hen­ki kut­sui hä­net evan­ke­liu­min kaut­ta” (Vähä ka­te­kis­mus). Evan­ke­liu­min var­si­nai­se­na ää­ne­nä hä­nen mu­kaan­sa on syn­nin­pääs­tö. Se pääs­tää pa­has­ta omas­ta­tun­nos­ta ja tuo rau­han tun­nol­le. Sa­mal­la sil­mät avau­tu­vat nä­ke­mään Jee­suk­sen asu­ma­si­jan eli elä­vän Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan. äi­din ta­voin se hoi­vaa löy­tä­ji­ään säi­ly­mään Jee­suk­sen yh­tey­des­sä.

Teks­ti: Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.1.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli syn­ty­nyt Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä ku­nin­gas He­ro­dek­sen* ai­ka­na, Je­ru­sa­le­miin tuli idäs­tä tie­tä­jiä. [Tämä ku­nin­gas oli He­ro­des Suu­ri.] He ky­syi­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” Kuul­les­saan täs­tä ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi, ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Hän kut­sui kool­le kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat* ja tie­dus­te­li heil­tä, mis­sä mes­si­aan* oli mää­rä syn­tyä. [Lai­no­pet­ta­jat oli­vat kou­lu­tet­tu­ja ja ar­vo­val­tai­sia Van­han tes­ta­men­tin tul­kit­si­joi­ta. Hep­re­a­lais­pe­räi­nen sana mer­kit­see ’voi­del­tu’, sa­moin kuin nimi Kris­tus. Ks. se­li­tys­tä 1:16.] ”Juu­de­an* Bet­le­he­mis­sä”, he vas­ta­si­vat, ”sil­lä näin on il­moi­tet­tu pro­fee­tan kir­jas­sa: [Juu­dea on roo­ma­lai­nen hal­lin­to­a­lue, Juu­da tar­koit­taa Van­han tes­ta­men­tin hei­moa ja sen alu­et­ta.] -- Sinä, Juu­dan* Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia.” Sil­loin He­ro­des kut­sui sa­laa tie­tä­jät luok­seen ja ot­ti heil­tä juur­ta jak­sain sel­vil­le, mil­loin täh­ti oli tul­lut nä­ky­viin. Sit­ten hän lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin. ”Men­kää sin­ne”, hän sa­noi, ”ja ot­ta­kaa asi­as­ta tark­ka sel­ko. Kun löy­dät­te lap­sen, niin il­moit­ta­kaa mi­nul­le, jot­ta mi­nä­kin voi­sin tul­la ku­mar­ta­maan hän­tä.” Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. He me­ni­vät ta­loon ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. Sil­loin he maa­han heit­täy­ty­en ku­mar­si­vat las­ta, ava­si­vat ark­kun­sa ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa. Unes­sa Ju­ma­la va­roit­ti tie­tä­jiä pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

BIB­LIA: Kos­ka siis Je­sus syn­ty­nyt oli Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la, ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­kaan, kat­so, tie­tä­jät tu­li­vat idäs­tä Je­ru­sa­le­miin ja sa­noi­vat: Kus­sa on se syn­ty­nyt Juu­da­lais­ten ku­nin­gas? Sil­lä me näim­me hä­nen täh­ten­sä idäs­sä, ja tu­lim­me hän­tä ku­mar­ta­en ru­koi­le­maan. Kuin ku­nin­gas He­ro­des sen kuu­li, häm­mäs­tyi hän ja kaik­ki Je­ru­sa­lem hä­nen kans­san­sa, ja ko­ko­si kaik­ki ylim­mät pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet kan­san se­as­sa, ja ky­se­li heil­tä, kus­sa Kris­tuk­sen syn­ty­män piti. Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la; sil­lä niin on prop­he­tan kaut­ta kir­joi­tet­tu: Ja sinä Bet­le­hem Juu­dan maas­sa, et sinä ole suin­kaan vä­hin Juu­dan pää­ruh­ti­nas­ten se­as­sa; sil­lä si­nus­ta on tu­le­va se Ruh­ti­nas, jon­ka mi­nun kan­saa­ni Is­ra­e­lia pi­tää hal­lit­se­man. Sil­loin kut­sui He­ro­des tie­tä­jät sa­laa, ja tut­kis­te­li vi­sus­ti heil­tä, mil­lä ajal­la täh­ti il­mes­tyi, ja lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin, ja sa­noi: men­käät ja ky­sy­käät vi­sus­ti lap­ses­ta, ja kuin te löy­dät­te, niin il­moit­ta­kaat mi­nul­le, et­tä mi­nä­kin tu­li­sin ja ku­mar­tai­sin hän­tä. Kuin he oli­vat ku­nin­kaan kuul­leet, me­ni­vät he mat­kaan­sa, ja kat­so, täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet idäs­sä, kävi hei­dän edel­län­sä, niin kau­van kuin hän edel­lä käy­den sei­sah­ti sen pai­kan pääl­le, jos­sa lap­si oli. Kuin he täh­den nä­ki­vät, ihas­tui­vat he san­gen suu­rel­la ilol­la, ja me­ni­vät huo­nee­seen, löy­si­vät lap­sen äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa, maa­han lan­ke­si­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, ja ava­si­vat ta­va­ran­sa, ja lah­joit­ti­vat hä­nel­le kul­taa ja py­hää sa­vua ja mir­ha­mia. Ja Ju­ma­la kiel­si hei­tä unes­sa He­ro­dek­sen tykö pa­la­ja­mas­ta; ja he me­ni­vät tois­ta tie­tä omal­le maal­len­sa.

18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys