Jee­suk­sen syn­ty­män ai­koi­hin syn­tyi uu­si täh­ti tai­vaal­le. Itä­maan tie­tä­jät tul­kit­si­vat täh­den mer­kit­se­vän uu­den, juu­ta­lais­ten ku­nin­kaan, syn­ty­mis­tä.

Mie­tis­ke­lyis­sään tie­tä­jät pää­tyi­vät sii­hen, et­tä uu­den ku­nin­kaan syn­ty­mä­paik­ka on He­ro­dek­sen pa­lat­sis­sa. Jos hän ei ole siel­lä, niin siel­lä ai­na­kin tie­de­tään, mis­sä vas­ta­syn­ty­neen ku­nin­kaan syn­ty­mä­paik­ka on. Sik­si he oman jär­ken­sä päät­te­le­mi­nä läh­ti­vät koh­ti He­ro­dek­sen pa­lat­sia.

He­ro­des pel­kä­si

Saa­vut­tu­aan He­ro­dek­sen luok­se tie­tä­jät tie­dus­te­li­vat: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le.” Ky­sy­mys syn­nyt­ti He­ro­dek­ses­sa pe­lon, jo­hon yh­tyi koko Je­ru­sa­lem hä­nen kans­saan. Tie­to uu­den ku­nin­kaan syn­ty­mäs­tä oli heil­le jär­ky­tys. Täl­lais­ta he ei­vät ol­leet osan­neet aa­vis­taa.

Pai­kal­le kut­su­tut yli­pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet tun­si­vat Raa­ma­tun en­nus­tuk­sen Mes­si­aan syn­ty­mäs­tä. He vas­ta­si­vat ku­nin­kaal­le pro­fee­tan kir­jan mu­kai­ses­ti: ”Sinä, Juu­dan Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia” (Matt. 2:6).

Jär­ki joh­ti har­haan

Jär­jen pää­tel­mät Jee­suk­sen olin­pai­kas­ta joh­ti­vat har­haan. Us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­her on­kin opet­ta­nut oma­na ko­ke­muk­se­naan ”et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, Her­raa­ni, en­kä tul­la hä­nen ty­kön­sä” (Ka­te­kis­mus 1947, 3. us­kon­kap­pa­leen se­li­tys).

Jee­suk­sen löy­tä­mi­seen ih­mi­nen tar­vit­see Ju­ma­lan sa­nan opas­tuk­sen. Pyhä Hen­ki oh­jaa Jee­suk­sen luok­se. Jee­sus sa­noi ai­ka­lai­sil­leen: ”Te kyl­lä tut­kit­te kir­joi­tuk­sia, kos­ka luu­let­te niis­tä löy­tä­vän­ne ikui­sen elä­män -- ja ne­hän juu­ri to­dis­ta­vat mi­nus­ta” (Joh. 5:39).

Ian­kaik­ki­nen elä­mä ei ole lu­e­tus­sa Ju­ma­lan sa­nas­sa, mut­ta se toi­mii opas­ta­ja­na sekä kuul­tu­na et­tä lu­et­tu­na. Sen sa­nan ydin, ää­nel­li­nen evan­ke­liu­mi aut­taa us­ko­maan hä­neen.

Lu­te­ri­lai­nen kirk­kom­me opet­taa tun­nus­tuk­ses­saan ”Me us­kom­me, ope­tam­me ja tun­nus­tam­me, et­tä Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin pro­fee­tal­li­set ja apos­to­li­set kir­joi­tuk­set ovat ai­noa sään­tö ja oh­je, jon­ka mu­kaan kaik­ki opit ja opet­ta­jat on ko­e­tel­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va” (Augs­bur­gin tun­nus­tus).

Kir­joi­tet­tu on: ”Si­nun sa­na­si on mi­nun jal­kai­ni lamp­pu ja val­keus mi­nun teil­lä­ni” (Ps. 119). Pyhä Paa­va­li sa­noo: ”Vaik­ka tu­li­si tai­vaan en­ke­li ja ju­lis­tai­si toi­sin, hän ol­koon ki­rot­tu” (Gal. 1:8).

Jee­sus ja Ma­ria löy­ty­vät

Itä­maan tie­tä­jät Ju­ma­lan sa­nan opas­ta­ma­na löy­si­vät pie­nes­tä Juu­dan ky­läs­tä, Bet­le­he­mis­tä, Jee­sus-lap­sen ja Ma­ri­an. Löy­tö ihas­tut­ti ja ilos­tut­ti hei­tä. He oli­vat val­miit an­ta­maan ar­vok­kaat lah­jat lap­sel­le: kul­lan, suit­suk­keen ja mir­ha­min. Ajal­li­set aar­teet oli­vat vä­häi­set ver­rat­tu­na sii­hen, mitä he oli­vat löy­tä­neet: Va­pah­ta­jan­sa ja tä­män Ma­ria-äi­din eli seu­ra­kun­nan.

Her­ran Jee­suk­sen löy­tä­mi­nen, eli elä­vän us­kon saa­mi­nen, tuo ih­mis­sy­dä­meen ilon ja rau­han ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von. Jee­sus on Va­pah­ta­ja. Hän an­taa syn­nit an­teek­si ja va­pah­taa sie­lun ian­kaik­ki­ses­ta kuo­le­mas­ta.

Lut­her sa­noi, et­tei hän löy­tä­nyt Her­raa Jee­sus­ta omas­ta ”voi­mas­taan ei­kä jär­jes­tään, vaan Pyhä Hen­ki kut­sui hä­net evan­ke­liu­min kaut­ta” (Vähä ka­te­kis­mus). Evan­ke­liu­min var­si­nai­se­na ää­ne­nä hä­nen mu­kaan­sa on syn­nin­pääs­tö. Se pääs­tää pa­has­ta omas­ta­tun­nos­ta ja tuo rau­han tun­nol­le. Sa­mal­la sil­mät avau­tu­vat nä­ke­mään Jee­suk­sen asu­ma­si­jan eli elä­vän Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan. äi­din ta­voin se hoi­vaa löy­tä­ji­ään säi­ly­mään Jee­suk­sen yh­tey­des­sä.

Teks­ti: Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.1.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli syn­ty­nyt Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä ku­nin­gas He­ro­dek­sen* ai­ka­na, Je­ru­sa­le­miin tuli idäs­tä tie­tä­jiä. [Tämä ku­nin­gas oli He­ro­des Suu­ri.] He ky­syi­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” Kuul­les­saan täs­tä ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi, ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Hän kut­sui kool­le kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat* ja tie­dus­te­li heil­tä, mis­sä mes­si­aan* oli mää­rä syn­tyä. [Lai­no­pet­ta­jat oli­vat kou­lu­tet­tu­ja ja ar­vo­val­tai­sia Van­han tes­ta­men­tin tul­kit­si­joi­ta. Hep­re­a­lais­pe­räi­nen sana mer­kit­see ’voi­del­tu’, sa­moin kuin nimi Kris­tus. Ks. se­li­tys­tä 1:16.] ”Juu­de­an* Bet­le­he­mis­sä”, he vas­ta­si­vat, ”sil­lä näin on il­moi­tet­tu pro­fee­tan kir­jas­sa: [Juu­dea on roo­ma­lai­nen hal­lin­to­a­lue, Juu­da tar­koit­taa Van­han tes­ta­men­tin hei­moa ja sen alu­et­ta.] -- Sinä, Juu­dan* Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia.” Sil­loin He­ro­des kut­sui sa­laa tie­tä­jät luok­seen ja ot­ti heil­tä juur­ta jak­sain sel­vil­le, mil­loin täh­ti oli tul­lut nä­ky­viin. Sit­ten hän lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin. ”Men­kää sin­ne”, hän sa­noi, ”ja ot­ta­kaa asi­as­ta tark­ka sel­ko. Kun löy­dät­te lap­sen, niin il­moit­ta­kaa mi­nul­le, jot­ta mi­nä­kin voi­sin tul­la ku­mar­ta­maan hän­tä.” Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. He me­ni­vät ta­loon ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. Sil­loin he maa­han heit­täy­ty­en ku­mar­si­vat las­ta, ava­si­vat ark­kun­sa ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa. Unes­sa Ju­ma­la va­roit­ti tie­tä­jiä pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

BIB­LIA: Kos­ka siis Je­sus syn­ty­nyt oli Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la, ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­kaan, kat­so, tie­tä­jät tu­li­vat idäs­tä Je­ru­sa­le­miin ja sa­noi­vat: Kus­sa on se syn­ty­nyt Juu­da­lais­ten ku­nin­gas? Sil­lä me näim­me hä­nen täh­ten­sä idäs­sä, ja tu­lim­me hän­tä ku­mar­ta­en ru­koi­le­maan. Kuin ku­nin­gas He­ro­des sen kuu­li, häm­mäs­tyi hän ja kaik­ki Je­ru­sa­lem hä­nen kans­san­sa, ja ko­ko­si kaik­ki ylim­mät pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet kan­san se­as­sa, ja ky­se­li heil­tä, kus­sa Kris­tuk­sen syn­ty­män piti. Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la; sil­lä niin on prop­he­tan kaut­ta kir­joi­tet­tu: Ja sinä Bet­le­hem Juu­dan maas­sa, et sinä ole suin­kaan vä­hin Juu­dan pää­ruh­ti­nas­ten se­as­sa; sil­lä si­nus­ta on tu­le­va se Ruh­ti­nas, jon­ka mi­nun kan­saa­ni Is­ra­e­lia pi­tää hal­lit­se­man. Sil­loin kut­sui He­ro­des tie­tä­jät sa­laa, ja tut­kis­te­li vi­sus­ti heil­tä, mil­lä ajal­la täh­ti il­mes­tyi, ja lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin, ja sa­noi: men­käät ja ky­sy­käät vi­sus­ti lap­ses­ta, ja kuin te löy­dät­te, niin il­moit­ta­kaat mi­nul­le, et­tä mi­nä­kin tu­li­sin ja ku­mar­tai­sin hän­tä. Kuin he oli­vat ku­nin­kaan kuul­leet, me­ni­vät he mat­kaan­sa, ja kat­so, täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet idäs­sä, kävi hei­dän edel­län­sä, niin kau­van kuin hän edel­lä käy­den sei­sah­ti sen pai­kan pääl­le, jos­sa lap­si oli. Kuin he täh­den nä­ki­vät, ihas­tui­vat he san­gen suu­rel­la ilol­la, ja me­ni­vät huo­nee­seen, löy­si­vät lap­sen äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa, maa­han lan­ke­si­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, ja ava­si­vat ta­va­ran­sa, ja lah­joit­ti­vat hä­nel­le kul­taa ja py­hää sa­vua ja mir­ha­mia. Ja Ju­ma­la kiel­si hei­tä unes­sa He­ro­dek­sen tykö pa­la­ja­mas­ta; ja he me­ni­vät tois­ta tie­tä omal­le maal­len­sa.