JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Evan­ke­liu­mi kar­kot­taa epäi­lyk­set

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
16.12.2018 7.00

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109283720181216070000

Jee­sus lä­het­ti van­ki­las­sa ol­leel­le Jo­han­nek­sel­le rau­han ter­vei­siä.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä yk­si­näi­nen mies, Jo­han­nes, sai van­ki­laan vie­rai­ta. He toi­vat ter­vei­siä ul­ko­maa­il­mas­ta, jo­hon mie­hel­lä ei ol­lut muu­ta kos­ke­tus­ta.

Vie­raat oli­vat odo­tet­tu­ja, sil­lä Jo­han­nes oli lä­het­tä­nyt hei­dät Jee­suk­sen luok­se, ja nyt he pa­la­si­vat. Vie­rail­la oli vas­taus yk­si­näi­sen van­gin miel­tä as­kar­rut­ta­nee­seen ky­sy­myk­seen: on­ko Jee­sus se tu­le­va Mes­si­as, jota odo­te­taan, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?

Van­ki­las­sa ol­leen Jo­han­nek­sen epäi­lyk­set oli­vat sy­viä, mut­ta myös tä­män ajan ih­mi­sil­le tut­tu­ja. Jos Jee­sus ei ole­kaan Mes­si­as, oli­ko hä­nen kan­nat­ta­nut ker­toa ih­mi­sil­le Mes­si­aan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa tu­los­ta? Oli­ko hä­nen kan­nat­ta­nut nuh­del­la syn­nis­tä hal­lit­si­jaa, He­ro­des­ta, ja jou­tua van­gi­tuk­si? Kan­nat­taa­ko us­koa Ju­ma­laan ja hä­nen lu­pauk­siin­sa?

Mes­si­as on tul­lut

Vie­raat ker­toi­vat Jo­han­nek­sel­le: me näim­me ja kuu­lim­me so­kei­den saa­van nä­kön­sä, ram­po­jen kä­ve­le­vän, spi­taa­lis­ten puh­dis­tu­van, kuu­ro­jen kuu­le­van ja köy­hil­le ju­lis­tet­ta­van ilo­sa­no­maa. Yk­si­näi­sen van­gin epäi­lyk­sen haih­tui­vat.

Hän ym­mär­si, et­tä Jee­sus on Mes­si­as. Mes­si­as on tul­lut, Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut ei­kä hy­län­nyt kan­saan­sa. Juu­ri näin Je­sa­ja oli en­nal­ta ker­to­nut Mes­si­aas­ta ja hä­nen työs­tään. Nyt Jo­han­nes kuu­li tuon en­nus­tuk­sen to­teu­tu­neen.

Jo­han­nes var­maan koki, et­tä Ju­ma­la ei ol­lut unoh­ta­nut ei­kä hy­län­nyt hän­tä­kään, yh­tä Ju­ma­lan kan­san lu­paus­ten omis­ta­jaa. Köy­hien ilo­sa­no­ma, evan­ke­liu­min vah­vis­ta­va ja loh­dut­ta­va sa­no­ma, tuli hä­nen sie­lul­leen vie­rai­den ter­vei­sis­sä. Mes­si­as it­se lä­het­ti nämä ter­vei­set juu­ri hä­nel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Jo­han­nes sai us­koa ja ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä.

Hen­ki on sama

Jo­han­nek­sen van­keus ei­kä hä­nen ajal­li­nen mat­kan­sa­kaan kes­tä­nyt enää pit­kään. He­ro­des mes­taut­ti hä­net. Tuo hal­lit­si­ja, joka oli mie­lel­lään kuun­nel­lut Jo­han­nek­sen ope­tus­ta, jou­tui to­teut­ta­maan vai­mon­sa pyyn­nön ja vai­en­ta­maan Jo­han­nek­sen lo­pul­li­ses­ti. Oli­han Jo­han­nes sa­no­nut, et­tei He­ro­des oli­si saa­nut ot­taa vai­mok­seen tuo­ta vel­jen­sä vai­moa. Se oli syn­tiä ja se oli vää­rin. Syn­nis­tä nuh­te­le­va piti vai­en­taa.

Tuo nuh­te­le­va ää­ni ei kui­ten­kaan vai­en­nut, vaik­ka Jo­han­nes kuol­tu­aan vai­ke­ni­kin. He­ro­des tun­si sen edel­leen. Kun He­ro­des ni­mit­täin kuu­li sit­ten Jee­suk­ses­ta, hän sa­noi: ”Se on Jo­han­nes Kas­ta­ja. Hän on he­rän­nyt kuol­leis­ta, sik­si hä­nes­sä vai­kut­ta­vat nuo voi­mat.” (Matt.14:2.)

Jo­han­nek­sen ja Jee­suk­sen ope­tus tun­nis­tet­tiin sa­mak­si. Ei vain He­ro­des, vaan muut­kin tun­nis­ti­vat tä­män yh­tä­läi­syy­den. Kun Ju­ma­la toi­mii, toi­min­ta­ta­pa ja hen­ki on sama. Ei tule uu­sia ko­ros­tuk­sia, kun ih­mi­nen on Ju­ma­lan työs­sä, eli kun Ju­ma­la te­kee työ­tään pal­ve­li­joit­ten­sa vä­li­tyk­sel­lä.

Voi­ma­kas­ta pa­ran­nus­saar­naa

Jee­sus opet­ti kan­sal­le Jo­han­nek­sen teh­tä­väs­tä. Se­kin oli il­moi­tet­tu Van­han Tes­ta­men­tin en­nus­tuk­ses­sa. Ma­la­ki­aan kir­jaa lai­na­ten Jee­sus sa­noo Jo­han­nek­sen ol­leen Mes­si­aan tien rai­vaa­ja, edel­lä­kä­vi­jä. Jo­han­nek­sen, tien­rai­vaa­jan, puhe oli voi­ma­kas­ta pa­ran­nus­saar­naa.

Ei Mes­si­as tä­nä­kään ai­ka­na voi tul­la sy­dä­men asuk­kaak­si ja Va­pah­ta­jak­si, jos ei Ju­ma­la en­sin saa siel­tä rai­va­ta es­tei­tä pois. Ei­kä Mes­si­as tule sy­dä­meen vain osak­si ih­mi­sen it­sen­sä ra­ken­ta­maa hen­gel­li­syyt­tä. Sekä tien rai­vaa­mi­nen et­tä Mes­si­aan tu­le­mi­nen ovat Ju­ma­lan työ­tä, jota ih­mi­nen ei voi saa­da ai­kaan.

Mut­ta köy­hiin, tyh­jiin ja pel­kää­viin sy­dä­miin Mes­si­as tu­lee: köy­hil­le ju­lis­te­taan hä­nen val­ta­kun­tan­sa ilo­sa­no­maa. Au­tu­as se, joka ei mi­nua tor­ju (Luuk. 7:23). On­nel­li­nen on hän, joka ot­taa tuon ilo­sa­no­man vas­taan ja saa us­koa sen omak­seen. Sii­nä tu­lee köy­häs­tä sy­dä­mes­tä ri­kas. Sy­dä­men täyt­tää tai­vaan on­ni.

Ilk­ka Leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.12.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A-L. S.

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys