On­ko ylös­nou­se­mus­ta vai päät­tyy­kö kaik­ki kuo­le­maan? On­ko kuo­le­man jäl­keen enää mi­tään? Kun ih­mi­nen on hau­dat­tu, sii­nä­kö on kaik­ki?

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä pu­hu­taan sad­du­keuk­sis­ta, jot­ka ajat­te­li­vat, et­tä sii­nä on kaik­ki. Sad­du­keuk­set edus­ti­vat kor­ke­am­paa pa­pis­toa. He pi­täy­tyi­vät vain vii­teen Moo­sek­sen kir­jaan ei­vät­kä tun­nus­ta­neet Ju­ma­lan myö­hem­pää il­moi­tus­ta.

Tun­net­tua oli, et­tä he ei­vät us­ko­neet en­ke­lei­hin ei­vät­kä odot­ta­neet vii­meis­tä tuo­mi­o­ta tai us­ko­neet ylös­nou­se­muk­seen. Hei­dän mu­kaan­sa elä­mä päät­tyi kuo­le­maan. Sen jäl­keen ei ole enää mi­tään. Näin siis ajat­te­li kan­san us­kon­nol­li­sek­si opet­ta­jak­si ase­tet­tu pa­pis­to!

Tun­tuu omi­tui­sel­ta, et­tä ylös­nou­se­muk­sen kiel­tä­nei­nä he kui­ten­kin esit­tä­vät Jee­suk­sel­le ky­sy­myk­sen, joka liit­tyy ylös­nou­se­muk­sen jäl­kei­seen ai­kaan. Oli­ko heil­lä kui­ten­kin epäi­lys, et­tä ylös­nou­se­mus oli­si sit­ten­kin tot­ta? Vai oli­ko ky­sy­myk­sen ta­ka­na Jee­suk­sen ope­tuk­sen mi­tä­töin­ti ja nau­ru­na­lai­sek­si saat­ta­mi­nen? Hei­dän tar­koi­tuk­sen­sa ei käy il­mi ky­sy­mys­ti­lan­tees­ta, mut­ta hei­dän muus­ta toi­min­nas­taan pää­tel­len taus­tal­la oli to­den­nä­köi­ses­ti tämä vii­mek­si mai­nit­tu.

Tai­vaas­sa en­ke­lien kal­tai­si­na

Moo­sek­sen lais­sa oli sää­dös, jon­ka mu­kaan mie­hen tuli ot­taa puo­li­sok­seen vel­jen­sä vai­mo, jos tämä oli jää­nyt les­kek­si lap­set­to­ma­na. Tä­män mää­räyk­sen tar­koi­tuk­se­na oli var­mis­taa, et­tä lap­set­to­ma­na kuol­leen vel­jen suku ei sam­mui­si. Uu­den avi­o­lii­ton en­sim­mäis­tä poi­kaa pi­det­täi­siin kuol­leen vel­jen lap­se­na.

Evan­ke­liu­mi­koh­das­sa sad­du­keuk­set ky­sy­vät, mi­ten käy sel­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa, jos nai­nen kuo­lee lap­set­to­ma­na ol­tu­aan seit­se­män vel­jek­sen kans­sa avi­o­lii­tos­sa: ”Ke­nen vai­mo tämä nai­nen on ole­va ylös­nou­se­muk­ses­sa? Hän­hän on ol­lut kaik­kien seit­se­män vai­mo­na.”

Jee­sus vas­ta­si ky­sy­myk­seen asi­al­li­ses­ti, vaik­ka ta­ju­si ky­sy­jien tar­koi­tuk­sen. Jee­sus sa­noo sel­ke­äs­ti, et­tä on ole­mas­sa ylös­nou­se­mus. Ylös­nou­se­mus on sekä van­hurs­kas­ten et­tä vää­rien. Ylös­nou­se­muk­sen jäl­kei­nen elä­mä on kui­ten­kin toi­sen­lais­ten lai­na­lai­suuk­sien mu­kais­ta kuin elä­mä tääl­lä ajas­sa. Siel­lä ei men­nä avi­o­lii­toon. Siel­lä us­ko­vai­set ovat ”en­ke­lien kal­tai­sia”.

Jee­suk­sen mu­kaan ylös­nou­se­mus on il­moi­tet­tu jo Moo­sek­sen kir­jois­sa. Ju­ma­la pu­hui pa­la­vas­sa pen­saas­sa Moo­sek­sel­le. Sii­nä hän il­moit­ti ole­van­sa Ab­ra­ha­min, Ii­sa­kin ja Jaa­ko­bin Ju­ma­la.

He oli­vat kuol­leet jo ai­ko­ja sit­ten, mut­ta Ju­ma­lal­le he oli­vat elä­viä. Jee­sus vie­lä vah­vis­taa tä­män sa­no­es­saan: ”Hän­hän sa­noo, et­tä Her­ra on Ab­ra­ha­min Ju­ma­la, Ii­sa­kin Ju­ma­la ja Jaa­ko­bin Ju­ma­la. Ei hän ole kuol­lei­den Ju­ma­la, vaan elä­vien.”

Ylös­nou­se­muk­sen ilo­sa­no­ma

Sad­du­keuk­set ek­syi­vät kä­si­tyk­sis­sään sik­si, et­tei­vät he tun­te­neet py­hiä kir­joi­tuk­sia ja Ju­ma­lan voi­maa (Matt. 22:29). Näin on tä­nään­kin. Kir­joi­tuk­sia tun­te­mat­to­mil­le tai Raa­ma­tun sa­nan ko­ko­naan hy­län­neil­le ylös­nou­se­muk­sen ja en­ke­lei­den ole­mas­sa­o­lon hy­väk­sy­mi­nen on vai­kea asia. Jot­kut tor­ju­vat ne ko­ko­naan.

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa ko­rint­ti­lai­sil­le ylös­nou­se­muk­sen kes­kei­syy­des­tä: ”Jos ei ole kuol­lei­den ylös­nou­se­mus­ta, ei Kris­tus­ta­kaan ole he­rä­tet­ty kuol­leis­ta. Muu­ta el­lei Kris­tus­ta ole he­rä­tet­ty, sil­loin mei­dän ju­lis­tuk­sem­me on tur­haa pu­het­ta, tur­haa myös tei­dän us­kon­ne.” (1. Kor. 15:13–14.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ydin­sa­no­ma on vies­ti Jee­suk­sen kär­si­mi­ses­tä, kuo­le­mas­ta ja ylös­nou­se­mi­ses­ta. Tämä sa­no­ma on ilo­sa­no­ma syn­ti­sel­le, kuo­le­man var­jon maas­sa va­el­ta­val­le ih­mi­sel­le.

Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi tuo rau­han sy­dä­meen ja an­taa toi­von pää­sys­tä tai­vaa­seen. Us­kon an­ta­ma toi­vo on kuin ank­ku­ri, joka on kiin­ni­tet­ty kun­ni­an ran­nal­le. Mat­kan päät­ty­es­sä Ju­ma­lan lap­sel­la on koti, Isän koti, jos­sa uu­des­sa ruu­miis­sa vie­te­tään Kris­tuk­sen kans­sa ikuis­ta hää­juh­laa.

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.11.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Ei­ja / Lu­ki­jan kuva