JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Her­ran huo­ne ei näy ih­mis­sil­mil­le

Sana sunnuntaiksi
28.3.2021 6.05

Juttua muokattu:

22.3. 08:53
2021032208530120210328060500

Tytti Kärkölä

Tytti Kärkölä

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si. Sii­tä seu­raa halu vält­tää vää­rää.

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Mat­teus ker­too, kuin­ka Jee­sus meni temp­pe­liin, kaa­toi ra­han­vaih­ta­jien pöy­dät ja kyyh­kys­ten myy­jien jak­ka­rat ja ajoi hei­dät pois. Sa­mal­la Jee­sus to­te­si, et­tä he ovat teh­neet hä­nen Isän­sä huo­nees­ta ryö­vä­rien luo­lan.

Tuon jäl­keen Va­pah­ta­jan luo tuli mo­nia sai­rai­ta, jot­ka hän pa­ran­si. Lap­set huu­si­vat temp­pe­lis­sä: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka!” Näh­des­sään ja kuul­les­saan nuo ta­pah­tu­mat ja ih­meet pap­pien pää­mie­het ja kir­ja­nop­pi­neet när­käs­tyi­vät ja moit­ti­vat Jee­sus­ta.

Vää­rä ju­ma­lan­pal­ve­lus

Py­hä­kön edes­sä is­tui ra­han­vaih­ta­jia, joil­ta sai vaih­taa niin sa­no­tun py­häk­kö­se­ke­lin. Se­ke­lil­lä mak­set­tiin temp­pe­li­ve­ro eli so­vi­tus­ra­ha. Näi­tä so­vi­tus­mak­suk­si kel­paa­via ho­pe­a­ra­ho­ja vaih­det­tiin muun mu­as­sa roo­ma­lai­sil­la ja syy­ri­a­lai­sil­la ra­hoil­la. Ra­han­vaih­ta­jat oli­vat ah­nei­ta ja ove­lia.

Aja­es­saan ra­han­vaih­ta­jat pois Jee­sus muis­tut­taa pro­feet­to­jen kir­joi­tuk­sis­ta. Je­sa­jan kaut­ta oli il­moi­tet­tu Her­ran sana: ”He kaik­ki saa­vat tul­la py­häl­le vuo­rel­le­ni. Minä täy­tän hei­dät rie­mul­la, kun he ru­koi­le­vat siel­lä. Minä hy­väk­syn polt­touh­rit ja teu­ra­suh­rit, jot­ka he tuo­vat alt­ta­ril­le­ni. Ja mi­nun temp­pe­lis­tä­ni tu­lee huo­ne, jos­sa kaik­ki kan­sat saa­vat ru­koil­la.” (Jes. 56:7.) Täs­sä oli Ju­ma­lan tah­to ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen tar­koi­tus.

Pro­feet­ta Je­re­mia il­moit­ti myö­hem­min Her­ran sa­naa Juu­dan asuk­kail­le, jot­ka me­ni­vät ru­koi­le­maan temp­pe­liin. Tuos­sa pu­hees­sa Ju­ma­la ke­hot­ti temp­pe­lis­sä kä­vi­jöi­tä hyl­kää­mään vää­rät tiet ja te­ke­mään hy­vää. Hei­tä va­roi­tet­tiin vää­ris­tä opet­ta­jis­ta ja vää­rien ju­ma­lien seu­raa­mi­ses­ta. (Jer. 7:1–7.)

Puhe tii­vis­tyi to­te­a­muk­seen kan­san mo­nen­lai­sis­ta syn­neis­tä. ”Täl­lai­sia ovat tei­dän te­kon­ne: te va­ras­tat­te, mur­haat­te, teet­te avi­o­ri­kok­sia, van­not­te vää­rin, uh­raat­te Baa­lil­le ja juok­set­te mui­den ju­ma­lien pe­räs­sä, joi­ta et­te edes tun­ne! Sit­ten te tu­let­te tä­hän py­häk­köön, joka on mi­nun ni­mel­le­ni omis­tet­tu, ja sa­not­te mi­nun edes­sä­ni: ’Me olem­me tur­vas­sa!’ Kui­ten­kaan et­te luo­vu kau­his­tut­ta­vis­ta te­ois­tan­ne. Ros­vo­jen luo­la­na­ko te pi­dät­te tätä temp­pe­liä?” (Jer. 7:9–11.) Jee­sus muis­tut­ti ja va­roit­ti sa­mas­ta ul­ko­kul­tai­suu­des­ta oman ai­kan­sa pap­pe­ja ja mui­ta, jot­ka ul­ko­nai­ses­ti pal­ve­li­vat Ju­ma­laa, mut­ta ei­vät us­ko­neet elä­vään Ju­ma­laan.

Hen­gel­li­nen huo­ne

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole ruo­kaa ja juo­maa, vaan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä (Room. 14:17). Tä­hän val­ta­kun­taan eli huo­nee­seen, joka on hen­gel­li­nen ja nä­ky­mä­tön, tul­laan us­kon kaut­ta yk­sin ar­mos­ta ja Kris­tuk­sen an­si­os­ta.

Jo­kai­nen ih­mi­nen on saa­nut us­kon jo syn­ty­mäs­sään lah­jak­si Ju­ma­lal­ta ja on sen täh­den Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asu­kas elä­män­sä alus­sa. Mi­kä­li syn­nin seu­rauk­se­na on me­net­tä­nyt tuon us­kon lah­jan ja jou­tu­nut pois Her­ran huo­nees­ta, voi sen yh­tey­teen pa­la­ta pa­ran­nuk­ses­sa.

Pa­ran­nus on mie­len­muu­tos, jon­ka vai­kut­taa Ju­ma­la Py­hän Hen­gen voi­mas­ta pu­hu­tus­sa saar­nas­sa. Pa­ran­nuk­ses­ta seu­raa halu elää Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­ses­ti ja vält­tää kaik­kea vää­rää. Pa­ran­nus­ta siis seu­raa syn­nin jät­tä­mi­nen, jos­ta Je­re­mia ai­ka­naan muis­tut­ti temp­pe­lis­sä ru­koi­li­joi­ta.

Ju­ma­la hoi­taa seu­ra­kun­nas­saan

Ju­ma­la an­taa us­ko­vai­sel­le voi­man tais­tel­la vää­rää vas­taan. Hän ruok­kii kuo­le­ma­ton­ta sie­lua muut­tu­mat­to­mal­la sa­nal­laan ja an­taa kaik­ki lan­kee­muk­set an­teek­si syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mis­sa. Mo­nes­ti us­ko­vai­nen Her­ran huo­neen asu­kas tun­tee oman huo­nou­ten­sa ja syn­ti­syy­ten­sä. Ju­ma­lal­ta saa pyy­tää apua ja loh­du­tus­ta kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa.

Temp­pe­lis­sä lap­set huu­si­vat apua Daa­vi­din po­jal­ta. Ju­ma­la kuu­lee vie­lä­kin pyyn­nöt, aut­taa ja hoi­taa lap­si­aan seu­ra­kun­nas­saan lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti, niin kuin Jee­sus aut­toi ai­kan­sa ih­mi­siä. Ilo ja rie­mu täyt­tä­vät Ju­ma­lan huo­nees­sa asu­van sy­dä­men ja mie­len, kun on saa­nut avun.

Us­ko­vai­sen suu­rin kii­tos nou­see sii­tä, et­tä Ju­ma­la on lu­nas­ta­nut hä­net Po­jas­saan sie­lun­vi­hol­li­sen, syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. Sa­moin kiit­ti­vät lap­set Va­pah­ta­jaa temp­pe­lis­sä. Tuon lap­sen us­kon, joka yk­sin­ker­tai­ses­ti luot­taa ja us­koo lu­nas­tuk­seen, Jee­sus aset­ti esi­ku­vak­si kai­kil­le ih­mi­sil­le.

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys