JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ih­mis­ten kun­nia vai sie­lun pe­las­tus?

Sana sunnuntaiksi
15.3.2020 6.00

Juttua muokattu:

10.3. 10:47
2020031010470320200315060000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Mau­no Ku­run­lah­ti

Kaik­ki ih­mi­set ei­vät ha­lua tun­nus­taa Jee­sus­ta, vaan oma tah­to ja teot vie­vät voi­ton.

Ih­mis­ten us­kon ja epä­us­kon vä­li­nen kamp­pai­lu oli to­si­a­sia jo Jee­suk­sen ai­ka­na ja sitä en­nen, ku­ten se on tä­nä­kin ai­ka­na. Mik­si osa ih­mi­sis­tä us­koo Jee­suk­seen ja osa ei? Tä­hän ky­sy­myk­seen joh­dat­taa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­miin tal­len­net­tu kol­man­nen paas­to­na­jan sun­nun­tain teks­ti, joka vä­läh­dyk­se­no­mai­ses­ti käy läpi Jee­suk­sen maan­pääl­li­sen toi­min­nan vai­ku­tuk­sia kuu­li­jois­sa.

Pro­fee­tan sana käy to­teen

”Mis­tä voim­me tie­tää, et­tä us­ko­si ja esit­tä­mä­si asia on oi­kea?” Tämä pai­na­va ja ai­van oi­kea ky­sy­mys oli mie­les­sä Jee­suk­sen ajan kuu­li­joil­la. Sa­maa ky­sy­mys­tä esi­te­tään myös ny­ky­ai­ka­na. Teks­tis­sä sa­nan­kuu­li­jat poh­ti­vat mie­les­sään Ju­ma­lan sa­nas­saan an­ta­mia Mes­si­aan tun­to­merk­ke­jä ja ver­ta­si­vat nii­tä edes­sään ole­van opet­ta­jan toi­min­taan.

Mitä Jee­sus teki? Hän ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia ja teki ih­me­te­ko­ja. Hä­nen ym­pä­ril­lään ole­vat ih­mi­set nä­ki­vät kuol­lee­na ol­leen ih­mi­sen he­rää­vän elä­mään pel­käs­tä sa­nan voi­mas­ta (Joh. 11). He nä­ki­vät py­sy­väs­ti sai­rai­den pa­ran­tu­van ja nä­ki­vät, ko­ki­vat ja tun­si­vat ih­me­te­ko­jen vai­ku­tuk­set ja sen, kuin­ka ih­mi­set va­pau­tui­vat hen­ki­sis­tä ja hen­gel­li­sis­tä taa­kois­taan (Matt. 15:30). Li­säk­si he lu­ki­vat pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sis­ta, et­tä nämä teot vas­ta­si­vat Mes­si­aan tun­to­merk­ke­jä. Kui­ten­kaan he ei­vät us­ko­neet. Mik­si?

Jee­sus ei vas­tan­nut hei­dän mie­li­ku­vaan­sa Mes­si­aas­ta. He oli­vat aset­ta­neet us­kol­le omat eh­ton­sa ja vaa­ti­muk­sen­sa, jot­ka ei­vät Jee­suk­ses­sa to­teu­tu­neet. Näin on myös tä­män päi­vän ih­mis­ten koh­dal­la: Ju­ma­lan sa­nan to­dis­tus ei kel­paa pe­rus­te­luk­si, vaan omat eh­dot ovat tär­ke­äm­mät.

Kuka pe­las­tuu?

Je­sa­ja-pro­feet­ta oli näh­nyt Jee­suk­sen kir­kas­te­tun ole­muk­sen ja hä­nen uh­ri­tien­sä (Jes. 6,53). Hän oli myös näh­nyt ih­mis­ten re­ak­ti­on ja kir­joit­ta­nut sen en­nus­tuk­seen­sa (Jes. 6:9–13). Tar­koit­ti­ko tämä en­nus­tus sitä, et­tä Ju­ma­la oli en­nal­ta mää­rän­nyt, ket­kä pe­las­tu­vat ja ket­kä ei­vät?

Ju­ma­la on sää­tä­nyt, et­tä se van­hurs­kaus, joka hä­nen edes­sään kel­paa, tu­lee vain ja ai­no­as­taan us­kos­ta Jee­suk­sen Kris­tuk­sen so­vin­to­työ­hön. Ih­mi­nen, joka et­sii sie­lul­leen pe­las­tus­ta, jou­tuu lain vaa­ti­mus­ten edes­sä huo­maa­maan oman ky­ke­ne­mät­tö­myy­ten­sä saa­vut­taa au­tuus omin te­oin ja toi­min.

Ai­noa mah­dol­li­suus ih­mi­sel­lä on tur­vau­tua täy­sin Jee­suk­sen so­vin­to­työn ai­kaan­saa­miin ar­mo­lu­pauk­siin. Tätä ai­kaa, jol­loin Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti kut­suu ih­mis­tä yh­tey­teen­sä, kut­su­taan et­sik­ko­a­jak­si. Ju­ma­la on an­ta­nut et­sik­ko­a­jan, mut­ta voi sen myös päät­tää. Sil­loin ih­mi­nen voi paa­tua niin, et­tä Ju­ma­lan kut­su ei enää näy ei­kä kuu­lu. Niin kävi Jee­suk­sen ai­ka­na hä­nen kan­sal­leen. Sen näh­des­sään Jee­sus it­ki (Luuk. 19:41). Ju­ma­la toi­mii edel­leen sa­mal­la ta­val­la: hän voi an­taa et­si­ko­na­jan ja voi ot­taa sen pois. Ih­mi­sel­le us­ko on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja vas­taa­no­tet­ta­vak­si.

Sy­dä­men us­ko on nä­ky­vä

Mo­net hal­li­tus­mie­het us­koi­vat Jee­suk­seen, mut­ta ei­vät kui­ten­kaan fa­ri­seus­ten pe­los­sa us­kal­ta­neet tun­nus­tau­tua hä­nen seu­raa­jik­seen. Ky­sees­sä ei ol­lut het­kel­li­nen heik­kous, jo­hon kuka ta­han­sa ih­mi­nen voi jou­tua, vaan seu­raa­mat­to­muus oli jat­ku­vaa. Hal­li­tus­mie­het oli­vat jou­tu­neet va­lit­se­maan, läh­te­ä­kö va­el­ta­maan Ju­ma­lan las­ten jou­kos­sa vai jät­täy­ty­ä­kö Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­le.

Hal­li­tus­mie­hil­lä oli sama ti­lan­ne kuin Moo­sek­sel­la ai­koi­naan, mut­ta he va­lit­si­vat toi­sin kuin Moo­ses, sil­lä ”ih­mis­ten an­ta­ma kun­nia oli heil­le rak­kaam­pi kuin Ju­ma­lan an­ta­ma” (Joh. 12:42). Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lais­kir­jees­sä us­kon tun­nus­ta­mi­ses­ta: ”Jos sinä suul­la­si tun­nus­tat, et­tä Jee­sus on Her­ra, ja sy­dä­mes­sä­si us­kot, et­tä Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt hä­net kuol­leis­ta, olet pe­las­tu­va. Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen.” (Room. 10:9–10.)

Huo­nok­si us­kon tun­nus­ta­jak­si it­sen­sä tun­te­va Ju­ma­lan lap­si saa loh­dut­tau­tua sil­lä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaan sy­dä­men us­ko nä­kyy, ja hän tun­nus­taa us­koa kai­kes­sa elä­mäs­sään. Myös ym­pä­röi­vä maa­il­ma nä­kee ja ko­kee us­kon. Näin Ju­ma­lan lap­set seu­raa­vat Her­raan­sa tun­nus­ta­en hä­nen ni­me­ään.

29.3.2020

Je­ru­sa­lem, Je­ru­sa­lem! Sinä ta­pat pro­fee­tat ja ki­vi­tät ne, jot­ka on lä­he­tet­ty si­nun luok­se­si. Mi­ten mo­nes­ti olen­kaan tah­to­nut koo­ta lap­se­si, niin kuin ka­na­e­mo ko­ko­aa poi­ka­set sii­pien­sä suo­jaan! Luuk. 13:34

Viikon kysymys