JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ju­lis­ti tai­vaal­li­sen Isän­sä tah­toa

Sana sunnuntaiksi
3.1.2021 7.30

Juttua muokattu:

30.12. 16:53
2020123016535620210103073000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Teri Hil­tu­nen

Us­ko syn­tyy an­teek­si­an­ta­muk­sen saar­nan kuu­le­mi­ses­ta. Evan­ke­liu­min kaut­ta Ju­ma­la an­taa us­ko­val­le voi­maa kuu­li­ai­suu­teen.

Syk­syl­lä vie­tet­tä­vä elon­kor­juu­juh­la eli leh­ti­ma­jan­juh­la lä­hes­tyi. Jee­suk­sen vel­jet hou­kut­te­li­vat Jee­sus­ta mu­kaan Je­ru­sa­le­miin. He oli­si­vat ha­lun­neet Jee­suk­sen näyt­tä­vän, min­kä­lai­sia te­ko­ja hän pys­tyy te­ke­mään. ”Ei­hän ku­kaan sa­lai­le te­ko­jaan, jos ha­lu­aa jul­ki­suut­ta.” Jee­sus to­te­si heil­le: ”Nyt ei ole vie­lä mi­nun ai­ka­ni.” (Joh. 7:4–6.)

Jee­sus tie­si, et­tä juu­ta­lai­set et­si­vät hän­tä ot­taak­seen hä­net kiin­ni. Toi­saal­ta Jee­sus ei ol­lut ha­ke­mas­sa ih­mis­kun­ni­aa. Hä­nen teh­tä­vä­nään oli pe­las­taa ih­mi­set Ju­ma­lan kun­ni­ak­si.

Kah­dek­san päi­vää kes­tä­vän juh­lan puo­les­sa vä­lis­sä Jee­sus tuli yl­lät­tä­en Je­ru­sa­le­miin. Hän meni temp­pe­liin opet­ta­maan. Jo­han­nes ei ker­ro tar­kem­min, mitä Jee­sus opet­ti, mut­ta ope­tus sai kuu­li­jat ih­met­te­le­mään: ”Kuin­ka tuo op­pi­ma­ton mies voi tun­tea kir­joi­tuk­set?” Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Se mitä minä ope­tan, ei ole mi­nun op­pi­a­ni, vaan hä­nen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt.” (Joh. 7:15–16.)

Jee­sus kään­si kuu­li­joi­den huo­mi­on pu­hu­jas­ta sa­no­maan. Jee­suk­sen ope­tus ei pe­rus­tu­nut ih­mis­vii­sau­teen, ei­kä hän it­se sitä ol­lut kek­si­nyt, vaan hän il­moit­ti lä­het­tä­jän­sä, tai­vaal­li­sen Isän­sä op­pia.

Mikä on Ju­ma­lan tah­to?

Ju­ma­la avaa us­kon kaut­ta ym­mär­ryk­sen oi­ke­as­ta opis­ta. Jee­sus sa­noo: ”Joka tah­too nou­dat­taa hä­nen tah­to­aan, pää­see kyl­lä sel­vil­le sii­tä, on­ko ope­tuk­se­ni läh­töi­sin Ju­ma­las­ta vai pu­hun­ko omi­a­ni” (Joh. 7:17).

Ker­ran Jee­suk­sel­ta ky­syt­tiin: ”Mitä mei­dän tu­lee teh­dä, et­tä te­kom­me oli­si­vat Ju­ma­lan te­ko­ja?” Tä­hän Jee­sus vas­ta­si: ”Us­ko­kaa hä­neen, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt. Se on Ju­ma­lan teko.” (Joh. 6:28–29.) Jee­sus li­sä­si vie­lä: ”Mi­nun Isä­ni tah­to on, et­tä jo­kai­sel­la, joka nä­kee Po­jan ja us­koo hä­neen, on ikui­nen elä­mä” (Joh. 6:40).

Raa­ma­tul­li­sen opin läh­tö­koh­ta­na on Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä us­ko Jee­suk­seen. Ylös­nous­sut Jee­sus ju­lis­ti ope­tus­lap­sil­le: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:22–23.)

Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen saar­nas­sa on koko Jee­suk­sen so­vi­tus­työn siu­naus. Us­ko syn­tyy tä­män elä­vän sa­nan kuu­le­mi­ses­ta.

Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei ole ih­mi­sen an­sio tai teko, jon­ka pe­rus­teel­la hä­net ju­lis­te­taan van­hurs­kaak­si, vaan us­kon kaut­ta ih­mi­nen omis­taa Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den.

Us­kon tun­nus­ta­mi­nen

Roo­ma­lais­kir­jees­sä sa­no­taan: ”Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen” (Room. 10:10). Ku­kaan ei voi ol­la sa­laa us­ko­mas­sa, vaan us­ko nä­kyy myös ha­lu­na pal­jas­taa se.

Us­kon voi tun­nus­taa sekä sa­noil­laan et­tä elä­mäl­lään. Tun­nus­ta­mi­nen ei tee kris­ti­tys­tä pa­rem­paa, mut­ta va­paut­taa ja tu­kee us­kon kil­voi­tuk­ses­sa.

Pie­ta­ri kir­joit­taa: ”Py­hit­tä­kää Her­ra Kris­tus sy­dä­mes­sän­ne ja ol­kaa ai­na val­miit an­ta­maan vas­taus jo­kai­sel­le, joka ky­syy, mi­hin tei­dän toi­von­ne pe­rus­tuu. Mut­ta vas­tat­kaa sä­vyi­säs­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti ja säi­lyt­tä­kää oma­tun­ton­ne puh­taa­na.” (1. Piet. 3:15–16.)

Rak­kaus ja kuu­li­ai­suus us­kon he­del­mi­nä

Us­ko nä­kyy elä­mäs­sä hen­gen he­del­mi­nä. En­sim­mäi­nen ja tär­kein niis­tä on rak­kaus, jon­ka syn­nyt­tää Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan. Ih­mis­ten vä­lil­lä rak­kaus il­me­nee kes­ki­näi­se­nä huo­len­pi­to­na.

Us­ko saa ih­mi­ses­sä ai­kaan myös kuu­li­ai­suu­den Ju­ma­lan tah­dol­le. Us­kon kuu­li­ai­suus on siis kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Ai­na Raa­ma­tus­ta ei löy­dy suo­raa vas­taus­ta, mut­ta sil­loin­kin Py­hän Hen­ki opet­taa oi­kein Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa.

Paa­va­lin mu­kaan evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le us­ko­val­le pe­las­tuk­sek­si. Evan­ke­liu­mi opet­taa ja an­taa voi­man kuu­li­ai­suu­teen. Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta kuu­li­ai­set lap­sen­sa.

17.4.2021

Her­ra on oi­ke­a­mie­li­nen ja lau­pi­as, mei­dän Ju­ma­lam­me on ar­mol­li­nen. Her­ra on avut­to­mien suo­je­li­ja. Kun voi­ma­ni uu­pui­vat, hän tuli avuk­se­ni. Nyt olen saa­nut rau­han, Her­ra piti mi­nus­ta huo­len. Ps. 116:5–7

Viikon kysymys