JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus opet­taa aut­ta­maan lan­gen­nut­ta

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
12.11.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111204820171112070000

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin al­kuo­saa ni­mi­te­tään usein Kris­tuk­sen kirk­ko­laik­si. Tämä ni­mi­tys joh­taa her­käs­ti aja­tuk­sem­me oi­keu­den­käyn­tiin ja ran­gais­tuk­siin. Jee­suk­sen ope­tus ei ole kui­ten­kaan la­ki­hen­ki­nen.

Kris­tuk­sen kirk­ko­la­ki on rak­kau­del­li­nen oh­je sii­hen, mi­ten voi­sim­me suh­tau­tua oi­ke­al­la ta­val­la syn­tiin lan­gen­nee­seen lä­him­mäi­seem­me. Tämä nä­kö­kul­ma on hel­pom­pi muis­taa, jos ha­lu­am­me koh­del­la lä­him­mäis­täm­me niin kuin toi­voi­sim­me it­se­äm­me koh­del­ta­van.

Täl­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ovat läs­nä sekä ar­mo et­tä to­tuus. On tär­ke­ää lä­hes­tyä lan­gen­nut­ta ih­mis­tä nöy­räl­lä mie­lel­lä. Muis­tut­taa­han Jee­sus: ”äl­kää tuo­mit­ko, et­tei tei­tä tuo­mit­tai­si.” (Matt. 7:1–5).

Jee­sus opas­taa mei­tä muis­ta­maan omat heik­kou­tem­me. On­han mei­dän yli­pap­pim­me­kin sel­lai­nen, joka voi ym­mär­tää mei­tä heik­kouk­sis­sam­me (Hepr. 2:17–18, 4:15–5:2). Jol­la­kin voi ol­la heik­kou­te­na lan­gen­neen ih­mi­sen koh­taa­mi­nen tar­peet­to­mal­la jyrk­kyy­del­lä.

Toi­nen taas voi her­kem­min sor­tua pap­pi Ee­lin ta­voin sii­hen, et­tei roh­ke­ne edes ot­taa asi­aa pu­heek­si, vaik­ka nä­kee ys­tä­vän ole­van vaa­ras­sa lan­ge­ta pois elä­väs­tä us­kos­ta (1. Sam. 3:13).

Mi­ten loi­ven­taa tie­tä?

Jee­sus aset­taa ta­voit­teek­si voit­taa vel­jen­sä. Sitä ei var­mas­ti ta­pah­du jyr­käl­lä suh­tau­tu­mi­sel­la. Pa­rem­min­kin voi­sim­me miet­tiä, mi­ten loi­ven­taa tie­tä, et­tä lan­gen­nut ys­tä­vä voi­si hä­pe­ää pel­kää­mät­tä ava­ta sy­dän­tään. On ää­ret­tö­män kal­li­sar­voi­nen asia, jos täs­sä vai­hees­sa syn­tyy luot­ta­mus, ja lan­gen­nut voi­te­taan ta­kai­sin Kris­tuk­sen lau­maan!

Jos­kus voi käy­dä niin kuin Jee­sus sa­noo, et­tä lan­gen­nut ys­tä­vä ei ha­lua tun­nus­taa lan­kee­mus­taan it­sel­leen sen enem­pää kuin muil­le­kaan. Se, et­tä Jee­sus ke­hot­taa ot­ta­maan yh­den taik­ka kak­si mu­kaan kes­kus­te­luun, ei edel­leen­kään tar­koi­ta, et­tä lan­gen­nut­ta pi­täi­si lä­hes­tyä yl­hääl­tä päin.

Ei­kö ole oi­kein ky­syä, ha­lu­aa­ko ja jak­saa­ko veli tai si­sar, et­tä asi­ois­ta kes­kus­tel­laan yh­des­sä? Ei­hän ke­nen­kään tar­vit­se vas­toin tah­to­aan pu­hua asi­ois­taan. Par­haim­mil­laan käy niin, et­tä asi­at al­ka­vat näin avau­tua. Eri ih­mis­ten kaut­ta kes­kus­te­luun tu­lee uu­sia puo­lia ja nä­kö­kul­mia.

Ym­mär­rän Jee­suk­sen pu­heen to­dis­ta­jis­ta niin, et­tä ti­lan­teen tu­li­si ol­la kai­kil­le tur­val­li­nen ja oi­keu­den­mu­kai­nen. Se­kin on mah­dol­lis­ta, et­tä har­haan jou­tu­nut ei vie­lä­kään syys­tä tai toi­ses­ta pys­ty nä­ke­mään ti­laan­sa. Kat­ke­ruus saat­taa myr­kyt­tää mie­len niin, et­tä nä­kee tois­ten rak­kau­del­li­sen lä­hes­ty­mi­sen­kin vää­räs­sä va­los­sa.

An­teek­si­an­ta­mus on läh­töi­sin Ju­ma­las­ta

Jee­sus opet­taa, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa voi­vat si­toa tai va­paut­taa syn­ti­sen ih­mi­sen. Sitä voi ih­me­tel­lä, mi­ten Ju­ma­lan ar­mo­jär­jes­tyk­ses­sä on hei­koil­le ja ereh­ty­väi­sil­le ih­mi­sil­le an­net­tu näin suu­ri teh­tä­vä ja vas­tuu. Tätä ei kui­ten­kaan kan­na­ta aja­tel­la val­ta­ky­sy­myk­se­nä.

Jee­sus sa­noi kyl­lä it­ses­tään, et­tä Ih­mi­sen Po­jal­la on val­ta an­taa syn­te­jä an­teek­si (Matt. 9:1–8). Hän myös ke­hot­ti us­ko­vai­si­aan saar­naa­maan Py­hän Hen­gen val­tuuk­sin syn­te­jä an­teek­si hä­nen ni­mes­sään (Luuk. 24:46–47, Joh. 20:19–23).

Tämä muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä syn­tien an­teek­si­saa­mi­nen on Jee­suk­sen an­si­o­ta ja se on läh­töi­sin kol­miyh­tei­ses­tä Ju­ma­las­ta. Me olem­me vain vä­li­kap­pa­lei­ta, joil­le on an­net­tu teh­tä­vä saar­na­ta so­vin­toa Ju­ma­lan kans­sa (2. Kor. 5:18–21).

Tie­däm­me, et­tä pel­käs­tään ju­lis­ta­mam­me evan­ke­liu­min kuu­le­mi­nen ei au­ta. Tar­vi­taan sy­dä­men us­ko sii­hen, mitä sana lu­paa. Tämä us­ko on ai­na Ju­ma­lan lah­ja. On on­nel­lis­ta, jos syn­tiin lan­gen­nut saa ar­mon us­koa syn­tin­sä an­teek­si. (Joh. 1:12–13.)

Us­ko­vai­sen teh­tä­vää so­vin­non saar­naa­ja­na ei kui­ten­kaan sovi vä­hek­syä. Ju­ma­lan ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus vä­lit­ty­vät hä­nen omien­sa kaut­ta.

Ar­moa riit­tää kai­paa­val­le

Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa si­to­mi­nen eli toi­sen pi­tä­mi­nen pa­ka­na­na tai pub­li­kaa­ni­na tu­lee esil­le vas­ta sii­nä vai­hees­sa, kun lan­gen­nut ei ha­lua kuun­nel­la seu­ra­kun­taa­kaan. Se ei ole siis yk­sit­täis­ten ih­mis­ten, vaan seu­ra­kun­nan asia.

On ras­kas­ta, jos joku Sii­o­nin jä­sen ei enää us­ko sa­mal­la ta­val­la. Mut­ta rak­kaut­ta on se­kin, et­tä elä­väs­tä us­kos­ta har­haan­tu­nut ym­mär­tää kul­ke­van­sa eri tie­tä Sii­o­nin kans­sa. Ju­ma­la voi sil­ti vie­lä ava­ta asi­at niin, et­tä lan­gen­nut al­kaa tuh­laa­ja­po­jan ta­voin näh­dä, kuin­ka suu­ri ero on maa­il­man teil­lä ja isän ko­dil­la. Opet­ti­han Jee­sus myös, et­tä vain sai­raak­si it­sen­sä tun­te­va osaa kai­va­ta pa­ran­ta­jaa (Matt. 9:12).

Ju­ma­lan ar­moa riit­tää niin pal­jon kuin ka­tu­va ih­mi­nen osaa sitä kai­va­ta. Ka­tu­mus ja an­teek­si­an­ta­muk­sen et­si­mi­nen­kin ovat Ju­ma­lan työ­tä meis­sä.

Teks­ti: Ila­ri Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.11.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Mira Nis­ka­saa­ri

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 18:15–22

Raa­mat­tu 1992

”Jos vel­je­si te­kee syn­tiä, ota asia pu­heek­si kah­den kes­ken. Jos hän kuu­lee si­nua, olet voit­ta­nut hä­net ta­kai­sin. Mut­ta el­lei hän kuu­le si­nua, ota mu­kaa­si yk­si tai kak­si muu­ta, sil­lä ’jo­kai­nen asia on vah­vis­tet­ta­va kah­den tai kol­men to­dis­ta­jan sa­nal­la’. El­lei hän kuun­te­le hei­tä­kään, il­moi­ta seu­ra­kun­nal­le. Ja jos hän ei tot­te­le seu­ra­kun­taa­kaan, suh­tau­du hä­neen kuin pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin. To­ti­ses­ti: kaik­ki, min­kä te si­dot­te maan pääl­lä, on si­dot­tu tai­vaas­sa, ja kaik­ki, min­kä te va­pau­tat­te maan pääl­lä, on myös tai­vaas­sa va­pau­tet­tu. Minä sa­non teil­le: mitä ta­han­sa asi­aa kak­si teis­tä yh­des­sä so­pien maan pääl­lä ru­koi­lee, sen he saa­vat mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään.” Sil­loin Pie­ta­ri tuli Jee­suk­sen luo ja sa­noi: ”Her­ra, jos vel­je­ni yhä uu­des­taan te­kee vää­rin mi­nua koh­taan, niin kuin­ka mon­ta ker­taa mi­nun on an­net­ta­va hä­nel­le an­teek­si? Pe­rä­ti seit­se­män ker­taa­ko?” ”Ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä­seit­se­män ker­taa”, vas­ta­si Jee­sus.

Bib­lia

Mut­ta jos si­nun vel­jes rik­koo si­nua vas­taan, niin mene ja nuh­te­le hän­tä kah­den kes­ken yk­si­nän­sä. Jos hän si­nua kuu­lee, niin sinä olet vel­jes voit­ta­nut. Mut­ta jos ei hän si­nua kuu­le, niin ota vie­lä yk­si eli kak­si kans­sas, et­tä kaik­ki asia kah­den eli kol­men to­dis­ta­jan suus­sa olis. Mut­ta el­lei hän nii­tä tah­do kuul­la, niin sano seu­ra­kun­nal­le; el­lei hän seu­ra­kun­taa tot­te­le, niin pidä hän­tä pa­ka­na­na ja Pub­li­ka­ni­na. To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: kaik­ki, mitä te maan pääl­lä si­dot­te, pi­tää myös ole­man si­do­tut tai­vais­sa: ja kaik­ki, mitä te pääs­tät­te maan pääl­lä, pi­tää myös ole­man pääs­te­tyt tai­vaas­sa. Taas sa­non minä teil­le: mis­sä ikä­nä asi­as­sa kak­si teis­tä so­pi­vat maan pääl­lä; jota he ru­koi­le­vat, sen hei­dän pi­tää saa­man mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä mis­sä kak­si taik­ka kol­me tu­le­vat ko­koon mi­nun ni­mee­ni, sii­nä minä olen hei­dän kes­kel­län­sä. Sil­loin Pie­ta­ri tuli hä­nen ty­kön­sä, ja sa­noi: Her­ra, kuin­ka usein mi­nun pi­tää vel­jel­le­ni, joka rik­koo mi­nua vas­taan, an­ta­man an­teek­si? On­ko seit­se­mäs­sä ker­ras­sa kyl­lä? Sa­noi Je­sus hä­nel­le: en minä sano si­nul­le ai­no­as­taan seit­se­män ker­taa, mut­ta seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män.

12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys