JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jou­lu­yö – pyhä yö

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.12.2015 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:23
2020010123233820151225070000

KUVA: H. H.

KUVA: H. H.

Roo­man hal­lin­non vä­es­tö­kir­jan­pi­don vuok­si juu­ta­lai­nen kan­sa oli liik­keel­lä. Kei­sa­rin käs­ky oli ai­heut­ta­nut vai­vaa, huol­ta ja epä­toi­voa mo­neen per­hee­seen. Kaik­kien oli pi­tä­nyt mat­kus­taa omal­le syn­ty­mä­seu­dul­leen.

Bet­le­hem, Daa­vi­din kau­pun­ki oli täyn­nä vä­keä. Kes­kel­lä tun­gos­ta, hä­li­nää ja ah­taut­ta Joo­sef et­si yö­si­jaa it­sel­leen ja ras­kaa­na ole­val­le kih­la­tul­leen. Sa­dan ki­lo­met­rin mat­kan uu­vut­ta­mat Joo­sef ja Ma­ria sai­vat tur­va­pai­kak­si läm­pi­män kar­ja­suo­jan, tal­lin.

”Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka” ja sin­ne tal­lin sei­meen, eläin­ten ruo­ka­kau­ka­loon syn­tyi maa­il­man Va­pah­ta­ja. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä ei he­rät­tä­nyt ke­nen­kään huo­mi­o­ta. Ku­kaan ei tain­nut muis­taa, et­tä pro­feet­ta oli en­nus­ta­nut juu­ri Bet­le­he­min Mes­si­aan syn­ty­mä­kau­pun­gik­si (Mii­ka 5:2).

En­sim­mäi­nen jou­lu­evan­ke­liu­mi pai­me­nil­le

Pai­me­net oli­vat yö­töis­sä. He te­ki­vät sa­maa työ­tä, jota oli­vat pat­ri­ark­ka Aab­ra­ham ja ku­nin­gas Daa­vid­kin teh­neet. To­den­nä­köi­ses­ti he pai­men­si­vat lam­pai­ta, jot­ka oli tar­koi­tet­tu Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin uh­ri­me­noi­hin. Eläin­ten tuli ol­la puh­tai­ta ja vir­heet­tö­miä. Sik­si lau­maa ei voi­nut jät­tää het­kek­si­kään yk­sin pe­to­jen raa­del­ta­vak­si. Pai­men­ten tuli val­voa ja ol­la työs­sä päi­väl­lä ja yöl­lä, myös sa­pat­ti­na. Lai­nop­pi­nei­den mie­les­tä pai­me­net oli­vat sa­pa­tin­rik­ko­jia.

Pai­me­nia tar­vi­taan. Ai­kam­me pai­me­nia ovat po­lii­sit ja pa­lo­mie­het, jot­ka ovat hä­ly­tyk­sen tul­les­sa val­mii­ta läh­te­mään. Maam­me kos­ke­mat­to­muut­ta val­vo­taan. Sai­raa­lois­sa sa­dat hoi­ta­jat ja lää­kä­rit te­ke­vät ar­vo­kas­ta työ­tä. Teh­tai­ta ei py­säy­te­tä jou­lu­py­hien ajak­si.

Pai­me­net sai­vat kuul­la en­sim­mäi­sen jou­lu­e­van­ke­liu­min, kun tai­vas avau­tui ja yö muut­tui päi­väk­si. Tai­vaal­li­nen kuo­ro lau­loi val­ta­van jou­lu­vir­ren. Nii­hin sa­noi­hin voim­me me­kin yh­tyä, kun olem­me ko­ti­kirk­kom­me mes­sus­sa. ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.”

Pai­me­net ei­vät epä­röi­neet. He us­koi­vat en­ke­lin sa­nat: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.” Pai­me­net läh­ti­vät kii­rees­ti Bet­le­he­miin.

Sei­men ää­rel­lä

Bet­le­hem, kau­pun­ki Juu­de­an vuo­ris­tos­sa, kah­dek­san ki­lo­met­riä Je­ru­sa­le­mis­ta ete­lään, oli tu­pa­ten täyn­nä. En­ke­li oli an­ta­nut pai­me­nil­le oh­jeet. Sil­ti he he jou­tui­vat kol­kut­ta­maan mon­ta ovea ja ky­sy­mään, mis­tä löy­täi­si­vät lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.

Tal­lis­sa he nä­ki­vät py­hän per­heen. He nä­ki­vät Ma­ri­an ja Joo­se­fin on­nen ja ilon. Pie­nel­lä vau­val­la, Va­pah­ta­jal­la, oli tur­va­verk­ko ym­pä­ril­lään. Lä­hei­sim­mät, jot­ka huo­leh­ti­vat avut­to­man vau­van tar­peis­ta: läm­pö, suo­ja, ka­pa­lot, syli, ra­vin­to. Kun­pa kaik­ki lap­set ja nuo­ret sai­si­vat osak­seen rak­kaut­ta ja huo­len­pi­toa sil­loin, kun he sitä eri­tyi­ses­ti tar­vit­se­vat. On su­rul­lis­ta, et­tä tur­va­ver­kois­sa on niin pal­jon auk­ko­ja.

Pai­me­net ker­toi­vat Ma­ri­al­le ja Joo­se­fil­le, mitä heil­le oli lap­ses­ta sa­not­tu. ”Kaik­ki, jot­ka kuu­li­vat pai­men­ten sa­nat, oli­vat ih­meis­sään.” Ma­ri­a­kin kuun­te­li ih­meis­sään ja kät­ki kai­ken sy­dä­meen­sä.

Mik­si Jee­sus syn­tyi?

Jee­sus syn­tyi lu­nas­ta­maan mei­dät syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. Ju­ma­la ra­kas­ti maa­il­maa "niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Täl­lais­ta vies­tiä läh­ti­vät pai­me­net vie­mään, sil­lä he ”pa­la­si­vat kiit­tä­en ja ylis­tä­en Ju­ma­laa”. Us­ko­vai­sia pai­me­nia tar­vi­taan! Us­kol­le avau­tuu iha­na nä­ky­mä: ”se vei iki­jou­luun mun” (Sl. 8:3).

Ar­to Heik­ki­lä

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 2:1–20

Bib­lia: Mut­ta nii­nä päi­vi­nä ta­pah­tui, et­tä käs­ky kävi ulos kei­sa­ril­ta Au­gus­tuk­sel­ta, et­tä kaik­ki maa­il­ma piti ve­rol­li­sek­si las­ket­ta­man. Ja tämä ve­ron-las­ke­mus oli en­sim­mäi­nen, joka ta­pah­tui sil­loin, kun Ky­re­nius oli maa­her­ra Sy­ri­as­sa. Ja ku­kin meni kau­pun­kiin­sa an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa. Niin myös Jo­seph Ga­li­le­as­ta, Nat­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, meni ylös Juu­de­aan, Da­vi­din kau­pun­kiin, joka kut­su­taan Bet­le­hem, (sil­lä hän oli Da­vi­din huo­nees­ta ja su­vus­ta) an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa, Ma­ri­an, kih­la­tun emän­tän­sä kans­sa, joka ras­kas oli. Niin ta­pah­tui hei­dän siel­lä ol­les­saan, et­tä hä­nen syn­nyt­tä­mi­sen­sä päi­vät tu­li­vat täy­te­tyk­si, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa, ja ka­pa­loit­si hä­nen ja pani sei­meen, et­tei heil­lä ol­lut siaa ma­jas­sa. Ja pai­me­net val­voi­vat sii­nä paik­ka­kun­nas­sa ja var­ti­oit­si­vat yöl­lä lau­maan­sa. Ja kat­so, Her­ran en­ke­li sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­ri va­lait­si hei­tä, ja he suu­res­ti pel­jäs­tyi­vät. Ja en­ke­li sa­noi heil­le: äl­käät pel­jät­kö! Sil­lä kat­so, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, joka on tu­le­va kai­kel­le kan­sal­le: teil­le on tä­nä­päi­vä­nä syn­ty­nyt va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus, Her­ra, Da­vi­din kau­pun­gis­sa. Ja tämä on teil­le mer­kik­si: te löy­dät­te lap­sen ka­pa­loi­tu­na ma­kaa­van sei­mes­sä. Ja koh­ta oli en­ke­lin kans­sa suu­ri tai­vaa­li­sen so­ta­vä­en jouk­ko, jot­ka kiit­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: Kun­nia ol­koon Ju­ma­lal­le kor­keu­des­sa, ja maas­sa rau­ha, ja ih­mi­sil­le hyvä tah­to! Ja ta­pah­tui, et­tä en­ke­lit me­ni­vät hei­dän ty­kö­än­sä tai­vaa­seen, niin ne pai­me­net pu­hui­vat kes­ke­nän­sä: käy­kääm­me Bet­le­he­miin ja kat­so­kaam­me sitä mikä ta­pah­tu­nut on, jon­ka Her­ra meil­le il­moit­ti. Ja he tu­li­vat kii­ruh­tain, ja löy­si­vät Ma­ri­an ja Jo­sep­hin, niin myös lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Kuin he tä­män näh­neet oli­vat, ju­lis­ti­vat he sen sa­no­man, joka heil­le täs­tä lap­ses­ta sa­not­tu oli, ja kaik­ki, jot­ka sen kuu­li­vat, ih­met­te­li­vät nii­tä, mitä heil­le pai­me­nil­ta sa­not­tu oli. Mut­ta Ma­ria kät­ki kaik­ki nä­mät sa­nat, tut­kis­tel­len sy­dä­mes­sän­sä, ja pai­me­net pa­la­si­vat, ylis­täin ja kun­ni­oit­tain Ju­ma­laa kai­kis­ta, mitä he kuul­leet ja näh­neet oli­vat, niin­kuin heil­le sa­not­tu oli.

Raa­mat­tu 1992: Sii­hen ai­kaan an­toi kei­sa­ri Au­gus­tus käs­kyn, et­tä koko val­ta­kun­nas­sa oli toi­mi­tet­ta­va ve­rol­le­pa­no. Tämä ve­rol­le­pa­no oli en­sim­mäi­nen ja ta­pah­tui Qui­ri­niuk­sen ol­les­sa Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Kaik­ki me­ni­vät kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon, ku­kin omaan kau­pun­kiin­sa. Niin myös Joo­sef läh­ti Ga­li­le­as­ta, Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta ja meni ve­rol­le­pa­noa var­ten Juu­de­aan, Daa­vi­din kau­pun­kiin Bet­le­he­miin, sil­lä hän kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Hän läh­ti sin­ne yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa, joka odot­ti las­ta. Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa. Hän ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­le ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa. Sil­lä seu­dul­la oli pai­me­nia yöl­lä ul­ko­na var­ti­oi­mas­sa lau­maan­sa. Yh­täk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li, ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. Pel­ko val­ta­si pai­me­net, mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: ”äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra. Tämä on merk­ki­nä teil­le: te löy­dät­te lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.” Ja sa­mal­la het­kel­lä oli en­ke­lin ym­pä­ril­lä suu­ri tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka ylis­ti Ju­ma­laa sa­no­en: – Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa. Kun en­ke­lit oli­vat men­neet ta­kai­sin tai­vaa­seen, pai­me­net sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Nyt Bet­le­he­miin! Siel­lä me nä­em­me sen, mitä on ta­pah­tu­nut, sen, min­kä Her­ra meil­le il­moit­ti.” He läh­ti­vät kii­rees­ti ja löy­si­vät Ma­ri­an ja Joo­se­fin ja lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Tä­män näh­des­sään he ker­toi­vat, mitä heil­le oli lap­ses­ta sa­not­tu. Kaik­ki, jot­ka kuu­li­vat pai­men­ten sa­nat, oli­vat ih­meis­sään. Mut­ta Ma­ria kät­ki sy­dä­meen­sä kai­ken, mitä oli ta­pah­tu­nut, ja tut­kis­te­li sitä. Pai­me­net pa­la­si­vat kiit­tä­en ja ylis­tä­en Ju­ma­laa sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ja näh­neet. Kaik­ki oli juu­ri niin kuin heil­le oli sa­not­tu.

5.6.2020

Ar­mo­lah­jo­ja on mo­nen­lai­sia, mut­ta Hen­ki on sama. Myös pal­ve­lu­teh­tä­viä on mo­nen­lai­sia, mut­ta Her­ra on sama. 1 Kor. 12:4-5

Viikon kysymys