Raamattu opettaa, että lapsi on Jumalan perheen jäsen jo ennen kasteen saamista.
Kastetilaisuus on kodin juhla. Perhe ja läheiset ihmiset ovat koolla usein kodissa tai seurakunnan tiloissa. Lapsi on puettu valkoiseen kastepukuun. Valkoinen on puhtauden ja viattomuuden väri. Tilaisuudessa toimitetaan lapsen kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kaste on ehtoollisen ohella toinen luterilaisten sakramentti. Sakramentti on erityinen merkki, jolla muistutetaan sen vastaanottajaa ja hänen läheisiään tärkeästä asiasta eli jumalasuhteesta. Martti Lutherin peruste kahdelle sakramentille oli se, että nämä kaksi on itse Kristus asettanut. (Matt. 28:19; Luuk. 22:19.)
Kasteen vastine Vanhassa testamentissa oli ympärileikkaus, jonka Jumala sääti Israelin kansalle (1. Moos. 17:10, 14). Kun Kristus tuli maailmaan ja täytti Raamatun ennustukset, vesikaste korvasi ympärileikkauksen. Siihen eräät juutalaiskristityt yrittivät vielä palata, mutta se torjuttiin, koska se olisi merkinnyt Jeesuksen sovitustyön mitätöimistä ja johtanut ihmislähtöiseen ja kahlitsevaan lakihurskauteen (Ap. t. 15).
Kumpi on ensin?
Kasteen merkitystä selitetään monella tavalla. Yleinen on opetus, että kasteessa lapsi pääsee Jumalan lapseksi ja ehtoollisessa ihminen saa syntinsä anteeksi.
Raamatussa on kohtia, jotka puolustavat lapsen uskoa ja jumalanlapsioikeutta jo ennen kastetta. Psalmin kirjoittaja vakuuttaa, että kaikki kansat syntyvät Siionissa (Ps. 87:5). Siion on Jumalan valtakunnan nimitys Vanhassa testamentissa. Jeesus opetti, että Jumalan valtakunta tulisi omistaa ja ottaa vastaan lapsenuskolla eli täydellä luottamuksella.
Apostolien teoissa on useita kohtia, joissa näkyy peruste uskon ja kasteen oikeaan järjestykseen: Kornelius ja hänen läheisensä saivat Pietarin puheen vaikutuksesta Pyhän Hengen lahjan. Sen jälkeen heidät kastettiin. Filippus selitti profeetallisia kirjoituksia Egyptin kuningattaren hoviherralle. Kun hän uskoi, hänet sen jälkeen kastettiin (Ap. t. 10:44–48, 8:36–38).
Kasteen merkitys ja kristillinen kasvatustyö
Pietari opetti kasteesta, että se on hyvän omantunnon liitto. Se kutsuu lasta elämään ja kilvoittelemaan sitoutumisessa Isään. Tämä on mahdollista vain anteeksiantamuksessa ja Jeesuksen sovintoveren voimalla. Onhan Vapahtaja kuollut ja noussut ylös kuolleista syntisten ihmisten tähden. (1. Piet. 3:21–22.)
Ensisijainen vastuu kristillisestä kasvatustyöstä ja lapsen uskon vaalimisesta kotona on isällä ja äidillä. Myös kummeilla, vanhemmilla sisaruksilla ja isovanhemmilla on tässä usein suuri merkitys. Sen vuoksi äiti ja isä saattavat tuntea kastetilaisuuden ilossakin huolta siitä, miten lapsen uskon vaaliminen omalla kohdalla ja kotona onnistuu.
Myös toimeentulon kysymykset voivat askarruttaa perheitä. Niissä on tarpeellista turvautua rukoukseenja Jumalan huolenpitoon. Raamatun todistusten mukaan lapsi on Herran lahja ja erityinen siunaus, Jumalan luomistyön ja uutta elämää koskevan suunnitelman täyttymys (Jes. 49:1, Jer. 1:5). Kristillinen usko ja kasteen lahja pitää kiinni näistä Jumalan sanoista.
Matteuksen evankeliumitekstin mukaan Johannes kastoi Jeesuksen. Silloin Jumala vakuutti rakkauttaan ja suosiotaan Poikaansa kohtaan. Toisen kerran vakuutus toistui kirkastusvuorella, jossa Jumala vielä kehotti kuulemaan Jeesusta, kastekäskyn antajaa ja mahdollistajaa (Matt. 17:5).
Jumalan rakkaus voi näyttäytyä kodeissa ja perheissä muun muassa pienen lapsen hahmossa. Apostoli Paavali opetti, että Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis, ja jokainen Jumalan lapsi on tuon seurakunnan jäsen. (1. Kor. 12:27, Kol. 1:24.)
Teksti: Seppo Aho
Julkaistu Päivämiehessä 9.1.2019
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys