JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kas­te vel­voit­taa kil­voit­te­le­maan

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
8.1.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111203120170108070000

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat Jor­dan-jo­es­sa ta­pah­tu­nees­ta Jee­suk­sen kas­tees­ta.

Jo­han­nes Kas­ta­ja on teks­tien toi­nen hen­ki­lö. Jo­han­nes syn­tyi ai­ka­naan jo iäk­käik­si eh­ti­neil­le van­hem­mil­leen. En­ke­li Gab­riel oli il­moit­ta­nut Jo­han­nek­sen isäl­le, Sa­ka­ri­aal­le, mi­ten hä­nen ru­kouk­sen­sa on kuul­tu: ”Vai­mo­si Eli­sa­bet syn­nyt­tää si­nul­le po­jan ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jo­han­nes” (Luuk. 1:13).

Syn­ty­väs­tä lap­ses­ta an­net­tiin myös to­dis­tus: ”Hän on ole­va suu­ri Ju­ma­lan mies. – – Jo äi­tin­sä koh­dus­ta as­ti hän on täyn­nä Py­hää Hen­keä.” (Luuk. 1:15.)

Val­mis­ta­vaa toi­min­taa

Jo­han­nes oli tien­rai­vaa­ja; hä­nen ju­lis­tuk­sen­sa he­rät­ti kuu­li­jat. Hän val­mis­ti toi­min­nal­laan ih­mi­siä uu­den lii­ton ai­kaan. Hä­nen pu­heen­sa ja toi­min­tan­sa viit­ta­si­vat Kris­tuk­seen.

Jo­han­nes to­te­aa: ”Minä olen ää­ni, joka huu­taa au­ti­o­maas­sa: ’Ta­soit­ta­kaa Her­ral­le tie!’ Niin­hän pro­feet­ta Je­sa­ja on en­nus­ta­nut.” (Joh. 1:23.) Jo­han­nes ju­lis­ti Juu­de­an au­ti­o­maas­sa: ”Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 3:2).

Jo­han­nek­sen luok­se tuli pal­jon vä­keä Je­ru­sa­le­mis­ta ja Juu­de­as­ta. Ju­ma­lan hen­ki sai teh­dä työ­tään, ja he tun­nus­ti­vat syn­tin­sä. Sen jäl­keen seu­ra­si kas­te Jor­dan-jo­es­sa.

Jee­suk­sen kas­te

Jo­han­nes ju­lis­ti: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta mi­nun jäl­kee­ni tu­lee toi­nen, joka on mi­nua vä­ke­väm­pi. – – Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la (Matt. 3:11).

Kun Jo­han­nes näki Jee­suk­sen tu­le­van luok­seen, hän to­te­si: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin.”

Kun Jo­han­nes oli kas­ta­nut Jee­suk­sen, tai­vaat au­ke­ni­vat ja Ju­ma­lan hen­ki las­keu­tui kyyh­ky­sen ta­voin ja aset­tui Jee­suk­sen pääl­le. Tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.” (Matt. 3:16–17.)

Jo­han­nes to­te­aa päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä: ”Minä olen sen näh­nyt ja to­dis­tan, et­tä tämä mies on Ju­ma­lan Poi­ka.”

Kas­teen ar­mo

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa. Kas­tees­sa ih­mi­nen ote­taan Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan ar­mo­neu­vo­jen pii­riin ja hoi­toon. Kas­te muis­tut­taa mei­tä kris­tit­ty­jä läpi elä­mäm­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta, syn­tiem­me so­vit­ta­jas­ta.

Kas­teen siu­naus opet­taa ja vel­voit­taa kil­voit­te­le­maan hy­vän oman­tun­non omis­ta­ja­na joka päi­vä. Kil­voit­te­lu on tais­te­lua syn­tiä vas­taan. Ko­ke­muk­ses­ta tie­däm­me, et­tei se meil­tä ai­na on­nis­tu. Lan­ke­am­me ja juok­sem­me har­haan. Vaik­ka ha­lu­ai­sim­me kil­voi­tel­la niin, et­tem­me lan­ke­ai­si syn­tiin, saa­tam­me kui­ten­kin lan­ge­ta.

Kil­voit­te­lun ydin ei ole­kaan sii­nä, mi­ten hy­vin on­nis­tum­me, vaan sii­nä, et­tä tah­dom­me lait­taa syn­nin pois. Jos­kus syn­ti voi voit­taa sy­dä­men niin, et­tä kil­voi­tus lop­puu ja ih­mi­nen luo­puu Ju­ma­las­ta. Tie ta­kai­sin kas­teen ar­mo­liit­toon kul­kee pa­ran­nuk­sen kaut­ta.

Olet­ko sinä se?

Jo­han­nek­sel­la oli suu­ri teh­tä­vä, mut­ta hän oli kui­ten­kin ta­val­li­nen ih­mi­nen, ku­ten me­kin. Jo­han­nes oli saa­nut ol­la kas­ta­mas­sa Jee­suk­sen ja nä­ke­mäs­sä, mi­ten Pyhä Hen­ki las­keu­tui Jee­suk­sen pääl­le, ja oli kuul­lut ää­nen tai­vaas­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta hän tun­si van­ki­las­sa ol­les­saan suu­ria epäi­lyk­siä. Hän lä­het­ti ope­tus­lap­set ky­sy­mään Jee­suk­sel­ta, on­ko hän se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö odot­taa tois­ta (Matt. 11:3).

Jee­sus käs­ki ker­toa Jo­han­nek­sel­le, mitä ope­tus­lap­set kuu­le­vat ja nä­ke­vät. So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma.

Tätä ilo­sa­no­maa ju­lis­te­taan vie­lä­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Ju­ma­la on Po­jas­saan va­paut­ta­nut mei­dät syn­neis­tä, kuo­le­mas­ta ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta, ei kul­lal­la ei­kä ho­pe­al­la, vaan py­häl­lä kal­liil­la ve­rel­lään, kär­si­mi­sel­lään ja kuo­le­mal­laan. Saam­me omis­taa tä­män ilo­sa­no­man ja ar­mos­ta elää hä­nen val­ta­kun­nas­saan us­ko­en pois syn­nin ja kuor­man, joka ai­na tart­tuu.

Il­ma­ri Kor­ho­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.1.2017.

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 1:29–34

Bib­lia

Toi­se­na päi­vä­nä näki Jo­han­nes Je­suk­sen ty­kön­sä tu­le­van, ja sa­noi: kat­so, Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin! Tämä on se, jos­ta minä sa­noin: mi­nun jäl­kee­ni tu­lee mies, joka mi­nun edel­lä­ni on ol­lut; sil­lä hän oli en­nen kuin minä.

Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta et­tä hän il­mes­tyi­si Is­ra­e­lis­sa, sen­täh­den tu­lin minä ve­del­lä kas­ta­maan. Ja Jo­han­nes to­dis­ti, sa­no­en: minä näin Hen­gen tai­vaas­ta tu­le­van alas niin­kuin kyyh­kyi­sen ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­len­sä. Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta joka mi­nun lä­het­ti ve­del­lä kas­ta­maan, se sa­noi mi­nul­le: jon­ka pääl­le sinä näet Hen­gen tu­le­van alas ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­le­sä, hän on se, joka kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä. Ja minä näin sen ja to­dis­tin hä­nen ole­van Ju­ma­lan Po­jan.

Raa­mat­tu 1992

Seu­raa­va­na päi­vä­nä Jo­han­nes näki, et­tä Jee­sus oli tu­los­sa hä­nen luok­seen. Jo­han­nes sa­noi: "Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!

Hän on se, jos­ta sa­noin: 'Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.' Mi­nä­kään en tun­te­nut hän­tä, mut­ta juu­ri sitä var­ten olen tul­lut kas­ta­maan ve­del­lä, et­tä Is­ra­el sai­si tie­tää, kuka hän on." Jo­han­nes to­dis­ti: "Minä olen näh­nyt, kuin­ka Hen­ki las­keu­tui tai­vaas­ta kyyh­ky­sen ta­voin ja jäi hä­nen pääl­leen. Mi­nä­kään en hän­tä tun­te­nut. Mut­ta hän, joka lä­het­ti mi­nut kas­ta­maan ve­del­lä, sa­noi mi­nul­le: 'Se, jon­ka pääl­le näet Hen­gen las­keu­tu­van ja jää­vän, kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä.' Minä olen sen näh­nyt ja to­dis­tan, et­tä tämä mies on Ju­ma­lan Poi­ka."

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys