Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat Jor­dan-jo­es­sa ta­pah­tu­nees­ta Jee­suk­sen kas­tees­ta.

Jo­han­nes Kas­ta­ja on teks­tien toi­nen hen­ki­lö. Jo­han­nes syn­tyi ai­ka­naan jo iäk­käik­si eh­ti­neil­le van­hem­mil­leen. En­ke­li Gab­riel oli il­moit­ta­nut Jo­han­nek­sen isäl­le, Sa­ka­ri­aal­le, mi­ten hä­nen ru­kouk­sen­sa on kuul­tu: ”Vai­mo­si Eli­sa­bet syn­nyt­tää si­nul­le po­jan ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jo­han­nes” (Luuk. 1:13).

Syn­ty­väs­tä lap­ses­ta an­net­tiin myös to­dis­tus: ”Hän on ole­va suu­ri Ju­ma­lan mies. – – Jo äi­tin­sä koh­dus­ta as­ti hän on täyn­nä Py­hää Hen­keä.” (Luuk. 1:15.)

Val­mis­ta­vaa toi­min­taa

Jo­han­nes oli tien­rai­vaa­ja; hä­nen ju­lis­tuk­sen­sa he­rät­ti kuu­li­jat. Hän val­mis­ti toi­min­nal­laan ih­mi­siä uu­den lii­ton ai­kaan. Hä­nen pu­heen­sa ja toi­min­tan­sa viit­ta­si­vat Kris­tuk­seen.

Jo­han­nes to­te­aa: ”Minä olen ää­ni, joka huu­taa au­ti­o­maas­sa: ’Ta­soit­ta­kaa Her­ral­le tie!’ Niin­hän pro­feet­ta Je­sa­ja on en­nus­ta­nut.” (Joh. 1:23.) Jo­han­nes ju­lis­ti Juu­de­an au­ti­o­maas­sa: ”Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 3:2).

Jo­han­nek­sen luok­se tuli pal­jon vä­keä Je­ru­sa­le­mis­ta ja Juu­de­as­ta. Ju­ma­lan hen­ki sai teh­dä työ­tään, ja he tun­nus­ti­vat syn­tin­sä. Sen jäl­keen seu­ra­si kas­te Jor­dan-jo­es­sa.

Jee­suk­sen kas­te

Jo­han­nes ju­lis­ti: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta mi­nun jäl­kee­ni tu­lee toi­nen, joka on mi­nua vä­ke­väm­pi. – – Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la (Matt. 3:11).

Kun Jo­han­nes näki Jee­suk­sen tu­le­van luok­seen, hän to­te­si: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin.”

Kun Jo­han­nes oli kas­ta­nut Jee­suk­sen, tai­vaat au­ke­ni­vat ja Ju­ma­lan hen­ki las­keu­tui kyyh­ky­sen ta­voin ja aset­tui Jee­suk­sen pääl­le. Tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.” (Matt. 3:16–17.)

Jo­han­nes to­te­aa päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä: ”Minä olen sen näh­nyt ja to­dis­tan, et­tä tämä mies on Ju­ma­lan Poi­ka.”

Kas­teen ar­mo

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa. Kas­tees­sa ih­mi­nen ote­taan Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan ar­mo­neu­vo­jen pii­riin ja hoi­toon. Kas­te muis­tut­taa mei­tä kris­tit­ty­jä läpi elä­mäm­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta, syn­tiem­me so­vit­ta­jas­ta.

Kas­teen siu­naus opet­taa ja vel­voit­taa kil­voit­te­le­maan hy­vän oman­tun­non omis­ta­ja­na joka päi­vä. Kil­voit­te­lu on tais­te­lua syn­tiä vas­taan. Ko­ke­muk­ses­ta tie­däm­me, et­tei se meil­tä ai­na on­nis­tu. Lan­ke­am­me ja juok­sem­me har­haan. Vaik­ka ha­lu­ai­sim­me kil­voi­tel­la niin, et­tem­me lan­ke­ai­si syn­tiin, saa­tam­me kui­ten­kin lan­ge­ta.

Kil­voit­te­lun ydin ei ole­kaan sii­nä, mi­ten hy­vin on­nis­tum­me, vaan sii­nä, et­tä tah­dom­me lait­taa syn­nin pois. Jos­kus syn­ti voi voit­taa sy­dä­men niin, et­tä kil­voi­tus lop­puu ja ih­mi­nen luo­puu Ju­ma­las­ta. Tie ta­kai­sin kas­teen ar­mo­liit­toon kul­kee pa­ran­nuk­sen kaut­ta.

Olet­ko sinä se?

Jo­han­nek­sel­la oli suu­ri teh­tä­vä, mut­ta hän oli kui­ten­kin ta­val­li­nen ih­mi­nen, ku­ten me­kin. Jo­han­nes oli saa­nut ol­la kas­ta­mas­sa Jee­suk­sen ja nä­ke­mäs­sä, mi­ten Pyhä Hen­ki las­keu­tui Jee­suk­sen pääl­le, ja oli kuul­lut ää­nen tai­vaas­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta hän tun­si van­ki­las­sa ol­les­saan suu­ria epäi­lyk­siä. Hän lä­het­ti ope­tus­lap­set ky­sy­mään Jee­suk­sel­ta, on­ko hän se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö odot­taa tois­ta (Matt. 11:3).

Jee­sus käs­ki ker­toa Jo­han­nek­sel­le, mitä ope­tus­lap­set kuu­le­vat ja nä­ke­vät. So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma.

Tätä ilo­sa­no­maa ju­lis­te­taan vie­lä­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Ju­ma­la on Po­jas­saan va­paut­ta­nut mei­dät syn­neis­tä, kuo­le­mas­ta ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta, ei kul­lal­la ei­kä ho­pe­al­la, vaan py­häl­lä kal­liil­la ve­rel­lään, kär­si­mi­sel­lään ja kuo­le­mal­laan. Saam­me omis­taa tä­män ilo­sa­no­man ja ar­mos­ta elää hä­nen val­ta­kun­nas­saan us­ko­en pois syn­nin ja kuor­man, joka ai­na tart­tuu.

Il­ma­ri Kor­ho­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.1.2017.

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 1:29–34

Bib­lia

Toi­se­na päi­vä­nä näki Jo­han­nes Je­suk­sen ty­kön­sä tu­le­van, ja sa­noi: kat­so, Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin! Tämä on se, jos­ta minä sa­noin: mi­nun jäl­kee­ni tu­lee mies, joka mi­nun edel­lä­ni on ol­lut; sil­lä hän oli en­nen kuin minä.

Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta et­tä hän il­mes­tyi­si Is­ra­e­lis­sa, sen­täh­den tu­lin minä ve­del­lä kas­ta­maan. Ja Jo­han­nes to­dis­ti, sa­no­en: minä näin Hen­gen tai­vaas­ta tu­le­van alas niin­kuin kyyh­kyi­sen ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­len­sä. Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta joka mi­nun lä­het­ti ve­del­lä kas­ta­maan, se sa­noi mi­nul­le: jon­ka pääl­le sinä näet Hen­gen tu­le­van alas ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­le­sä, hän on se, joka kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä. Ja minä näin sen ja to­dis­tin hä­nen ole­van Ju­ma­lan Po­jan.

Raa­mat­tu 1992

Seu­raa­va­na päi­vä­nä Jo­han­nes näki, et­tä Jee­sus oli tu­los­sa hä­nen luok­seen. Jo­han­nes sa­noi: "Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!

Hän on se, jos­ta sa­noin: 'Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.' Mi­nä­kään en tun­te­nut hän­tä, mut­ta juu­ri sitä var­ten olen tul­lut kas­ta­maan ve­del­lä, et­tä Is­ra­el sai­si tie­tää, kuka hän on." Jo­han­nes to­dis­ti: "Minä olen näh­nyt, kuin­ka Hen­ki las­keu­tui tai­vaas­ta kyyh­ky­sen ta­voin ja jäi hä­nen pääl­leen. Mi­nä­kään en hän­tä tun­te­nut. Mut­ta hän, joka lä­het­ti mi­nut kas­ta­maan ve­del­lä, sa­noi mi­nul­le: 'Se, jon­ka pääl­le näet Hen­gen las­keu­tu­van ja jää­vän, kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä.' Minä olen sen näh­nyt ja to­dis­tan, et­tä tämä mies on Ju­ma­lan Poi­ka."