JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kris­tuk­sen valo sä­tei­lee

Sana sunnuntaiksi
2.2.2020 6.20

Juttua muokattu:

27.1. 13:30
2020012713304520200202062000

Päivi Peltoniemi

Päivi Peltoniemi

Kari Kau­nis­to

Si­me­on oli val­mis tai­vaa­seen, kun sai näh­dä maa­il­man va­lon ja pe­las­ta­jan.

Kynt­ti­län­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, mi­ten nel­jä­kym­men­tä päi­vää Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä Ma­ria, Joo­sef ja Jee­sus-lap­si me­ni­vät Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Sii­hen oli kak­si­kin syy­tä: Moo­sek­sen lain mu­kaan poi­ka­lap­sen syn­nyt­tä­nyt äi­ti oli epä­puh­das nel­jän­kym­me­nen päi­vän ajan, min­kä jäl­keen hä­nen oli tuo­ta­va pa­pil­le uh­rat­ta­vak­si ka­rit­sa ja kyyh­ky­nen – tai kak­si kyyh­kys­tä, jos per­he oli köy­hä ku­ten Jee­suk­sen per­he oli (3. Moos. 12:1–8). Toi­sek­si esi­koi­nen oli py­hi­tet­tä­vä Her­ral­le tuo­mal­la lap­si py­häk­köön ja mak­sa­mal­la hä­nes­tä lu­nas­tus­hin­ta (2. Moos. 13:12–13).

Jee­suk­sen van­hem­mat ha­lu­si­vat ol­la Ju­ma­lan sa­nal­le kuu­li­ai­sia, ja niin Va­pah­ta­jam­me täyt­ti täs­sä­kin lain jo vau­vas­ta al­ka­en. Myö­hem­min hän opet­ti­kin: ”Äl­kää luul­ko, et­tä minä olen tul­lut la­kia tai pro­feet­to­ja ku­mo­a­maan. En minä ole tul­lut ku­mo­a­maan, vaan to­teut­ta­maan.” (Matt. 5:17.)

Si­me­on puh­ke­aa kii­tos­vir­teen

Kun Ma­ria ja Joo­sef toi­vat Jee­sus-vau­van temp­pe­liin, lu­vat­tua Va­pah­ta­jaa vas­tas­sa ei ol­lut ih­mis­jouk­ko­ja, ei edes Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin pa­pis­toa. Sen si­jaan siel­lä oli vas­tas­sa iä­käs, Si­me­on-ni­mi­nen mies. Si­me­on oli hurs­kas ja hä­nel­lä oli Pyhä Hen­ki, joka oli lu­van­nut hä­nen nä­ke­vän Is­ra­e­lin loh­du­tuk­sen en­nen kuo­le­maan­sa. Si­me­on siis toi­voi, ja tuon toi­von pe­rus­ta­na oli Ju­ma­lan sana ja Py­hän Hen­gen il­moi­tus.

Pyhä Hen­ki oli myös joh­dat­ta­nut Si­me­o­nin tuo­na päi­vä­nä Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Hen­gen avaa­min sil­min hän näki, et­tä tuon nuo­ren pa­ris­kun­nan pie­ni lap­si oli hä­nen odot­ta­man­sa Va­pah­ta­ja, lu­vat­tu Mes­si­as. Hän nos­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen puh­je­ten Si­me­o­nin kii­tos­vir­te­nä tun­te­maam­me ylis­tyk­seen, joka al­kaa: ”Her­ra nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä.” Sii­nä hän van­han lii­ton pro­feet­taa lai­na­ten kiit­tää Ju­ma­laa kai­kil­le kan­soil­le val­mis­te­tus­ta pe­las­tuk­ses­ta sekä va­los­ta, joka lois­taa niin pa­ka­na­kan­soil­le kuin Is­ra­e­lil­le.

Si­me­on kat­se­li sa­mal­la us­kon kaut­ta myös kär­si­vää Kris­tus­ta, mikä käy il­mi hä­nen en­nus­ta­es­sa Ma­ri­al­le Jee­sus-lap­sen myö­hem­mis­tä vai­heis­ta. Tämä kär­si­vän Va­pah­ta­jan kat­se­le­mi­nen on tut­tu ja ra­kas ai­he esi­mer­kik­si pää­si­äi­sen ajan lau­luis­ta ja vir­sis­tä: ”Hen­ges­sä kat­son vai­vaa­si, Jee­sus, kär­sit sen mi­nun puo­les­ta­ni. Tus­ka­si suu­ren, ve­res ja kuo­los uh­rik­si an­noit syn­neis­tä­ni.” (SL 38.)

Si­me­on koki myös tai­va­si­kä­vää, hän oli val­mis läh­te­mään täs­tä ajas­ta.

Valo hei­jas­tuu us­kos­ta

Si­me­o­nin ihas­te­le­ma Jee­sus-lap­si on koko maa­il­man pe­las­ta­ja, niin mei­dän­kin, tä­män ajan ih­mis­ten. Kris­ti­tyt hei­jas­ta­vat Kris­tuk­sen kas­vois­ta lois­ta­vaa va­loa tä­hän pi­me­ne­vään maa­il­maan (Ef. 5:8). ”Mut­ta jos me va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7).

Kris­tus kan­ne­taan tä­nään­kin kaik­kien ih­mis­ten eteen kat­sot­ta­vak­si Ju­ma­lan sa­nan saar­nas­sa. Ei­kä hän­tä tuo­da vain kat­sot­ta­vak­si, vaan myös us­kol­la vas­taa­no­tet­ta­vak­si. Hä­nen kär­si­myk­sen­sä ja ylös­nou­se­muk­sen­sa voi­mas­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ju­lis­te­taan vie­lä­kin kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen py­hää evan­ke­liu­mia.

Evan­ke­liu­mi

Luuk. 2: 22-33

Kun tuli päi­vä, jol­loin hei­dän Moo­sek­sen lain mu­kaan piti puh­dis­tau­tua, he me­ni­vät Je­ru­sa­le­miin vie­däk­seen lap­sen Her­ran eteen, sil­lä Her­ran lais­sa sa­no­taan näin: ”Jo­kai­nen poi­ka­lap­si, joka esi­koi­se­na tu­lee äi­tin­sä koh­dus­ta, on py­hi­tet­tä­vä Her­ral­le.” Sa­mal­la hei­dän piti tuo­da Her­ran lais­sa sää­det­ty uh­ri, ”kak­si met­sä­kyyh­kyä tai kyyh­ky­sen­poi­kaa”.

Je­ru­sa­le­mis­sa eli hurs­kas ja ju­ma­laa­pel­kää­vä mies, jon­ka nimi oli Si­me­on. Hän odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään. Pyhä Hen­ki oli hä­nel­le il­moit­ta­nut, et­tei kuo­le­ma koh­taa hän­tä en­nen kuin hän on näh­nyt Her­ran Voi­del­lun. Hen­gen joh­da­tuk­ses­ta hän tuli temp­pe­liin, ja kun Jee­suk­sen van­hem­mat toi­vat las­ta sin­ne teh­däk­seen sen, mikä lain mu­kaan oli teh­tä­vä, hän ot­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen, ylis­ti Ju­ma­laa ja sa­noi:

- Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä,

niin kuin olet lu­van­nut.

Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si,

jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut:

va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le,

kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.

Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin.

28.3.2020

Jee­sus sa­noo: "Äl­kää ta­voi­tel­ko ka­to­a­vaa ruo­kaa, vaan ka­to­a­ma­ton­ta, sitä, joka an­taa ikui­sen elä­män. Sitä teil­le an­taa Ih­mi­sen Poi­ka, sil­lä Isä, Ju­ma­la it­se, on mer­kin­nyt hä­net si­ne­til­lään." Joh. 6:27

Viikon kysymys