JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?

Sana sunnuntaiksi
4.10.2015 7.00

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Olen nyt koh­tuul­li­sen pit­kä mies. Näin ei ole ai­na ol­lut. Lap­se­na olin luok­ka­ni kol­man­nek­si ly­hin. Kun pi­tuut­ta mi­tat­tiin, jäin toi­sek­si ly­him­mäk­si, sil­lä eräs tyt­tö, jota kut­sun Ro­sak­si, mi­tat­tiin mi­nua pi­dem­mäk­si. Ei hän sitä ol­lut, mut­ta hä­nel­lä oli tu­kas­sa hie­no ru­set­ti, joka kas­vat­ti hä­nen pi­tuut­taan rei­lus­ti.

Halu ol­la suu­rin tai ai­na­kin mui­ta pa­rem­pi on tut­tua meil­le kai­kil­le. Luu­len, et­tä moni muu­kin on ver­ran­nut it­se­ään toi­siin. Aku An­kas­sa Tep­po Tulp­pu ja Aku osoit­ta­vat, et­tei tämä ver­tai­lu pää­ty lap­suu­teen, vaan on hu­vit­ta­val­la­kin ta­val­la läs­nä myös mei­dän ai­kuis­ten elä­mäs­sä.

Tu­tus­tu­mi­nen päi­vän evan­ke­liu­miin osoit­taa, et­tei ope­tus­lap­sis­ta­kaan ole meil­le esi­mer­kik­si kuin eh­kä it­sem­me hy­väk­sy­mi­ses­sä. He­kin rii­te­li­vät sii­tä, kuka heis­tä on tai­vas­ten val­ta­kun­nan suu­rin.

On­nis­tu­mi­sen halu ei ole huo­no asia. Il­man­ ­sitä em­me on­nis­tu, ei­vät­kä Ju­ma­lan an­ta­mat lah­jat­kaan ole par­haas­sa käy­tös­sä. Yh­tä ai­kaa halu on­nis­tua sekä ol­la mui­ta pa­rem­pi joh­taa hel­pos­ti jat­ku­viin kiis­toi­hin. Näin tai­si käy­dä myös ope­tus­lap­sil­le. Tai­ta­va­na opet­ta­ja­na Jee­sus ei läh­te­nyt rii­taan mu­kaan, vaan opet­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta jo­tain hy­vin kes­keis­tä.

Seu­raa mi­nua!

Ai­kuis­ten ki­nas­te­lua ja Jee­suk­sen yri­tys­tä rat­kais­ta kiis­taa oli seu­ran­nut myös mui­ta ih­mi­siä, jois­ta ai­na­kin yk­si oli lap­si. Hä­net Jee­sus kut­sui luok­seen. Me ai­kui­set saa­tam­me aja­tel­la, et­tä ei lap­si ym­mär­rä. Hän ym­mär­tää usein enem­män kuin me ai­kui­set.

Jos mie­tim­me, mik­si lap­sen mie­li on apea, tu­li­si mei­dän ai­kuis­ten en­sim­mäi­se­nä miet­tiä, mitä it­se ajat­te­lem­me hä­nes­tä. Jos ajat­te­lem­me hän­tä ar­vos­ta­en ja rak­kau­del­la, op­pii lap­si ra­kas­ta­maan myös it­se­ään.

Jee­sus näki lap­sen. Täs­tä ar­vos­tuk­ses­ta syn­tyi yh­teys. Lap­si kuu­li ja ym­mär­si Jee­suk­sen kut­sun. Hän ot­ti kut­sun vas­taan tu­le­mal­la Jee­suk­sen luok­se. Sa­man kut­sun oli­vat ope­tus­lap­set­kin ai­ka­naan kuul­leet. Jee­sus oli tul­lut hei­dän luok­seen ja sa­no­nut: ”Tule ja seu­raa mi­nua!”

Ope­tus­lap­set oli­vat ot­ta­neet kut­sun vas­taan ja läh­te­neet seu­ra­maan Jee­sus­ta. Läh­te­mi­nen Jee­suk­sen mu­kaan oli kään­ty­mys­tä. Elä­mä, joka oli ai­kai­sem­min kul­ke­nut oman tah­don tie­tä, oli­kin nyt Jee­suk­sen seu­raa­mis­ta. Sana kään­ty­mi­nen voi­daan myös kään­tää sa­nal­la pa­ran­nus.

Näin ope­tus­lap­set oli­vat teh­neet. He oli­vat seu­ran­neet Jee­sus­ta. He oli­vat jät­tä­neet oman ar­ki­työn­sä ja sii­tä tu­le­van palk­kan­sa. Jee­suk­sen seu­ras­sa ole­mi­nen oli ol­lut luo­pu­mis­ta mo­nis­ta asi­ois­ta. Ei­vät­kö he si­ten voi­si saa­da pal­kak­si myös jo­tain it­sel­leen? Voi­si­vat­ko he ol­la suu­rem­pia?

Tämä on mah­dol­lis­ta. Tä­hän Jee­sus joh­dat­taa hei­tä. Hän aset­taa heil­le esi­ku­van, mi­hin edel­leen pyr­kiä: lap­si kuu­lee Jee­sus­ta, kuul­kaa te­kin mi­nua! Si­tä­hän ope­tus­lap­seus oi­ke­as­taan on. Ei sitä, et­tä Jee­suk­sen sana ker­ran kuul­laan, vaan en­nem­min­kin sitä, et­tä Jee­suk­sen seu­raa­ja tah­too joka päi­vä kuun­nel­la Mes­ta­ri­aan.

Kuka on sit­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa suu­ri? Jee­suk­sen mu­kaan lap­si on suu­rin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Eh­kä vas­taus löy­tyy myös sii­tä, et­tä apos­to­leis­ta Paa­va­li, se joka sai eni­ten ai­kaan, sai ni­men vä­häi­nen ja pie­ni.

Elä­mä las­ten kans­sa on vas­tuul­lis­ta: Mitä isot edel­lä, sitä pie­net pe­räs­sä. Sik­si Jee­sus an­taa meil­le ai­kui­sil­le myös va­ka­van va­roi­tuk­sen. Pie­nen lap­sen luot­ta­mus­ta voi käyt­tää vää­rin hy­väk­si. Las­ta voi kut­sua pait­si seu­raa­maan Jee­sus­ta, myös seu­raa­maan vää­rää ope­tus­ta.

Suo­jas­sa en­ke­lin

Pien­ten las­ten ai­nut­ker­tai­nen ar­vo nä­kyy Jee­suk­sen ope­tuk­sen lo­pe­tuk­ses­sa: ”Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”

Ku­nin­kaan val­tais­tui­mel­le ei pääs­syt kuka ta­han­sa. Ab­sa­lom­kin sai ku­nin­kaal­ta vies­tin: ”Ab­sa­lom py­sy­köön omas­sa ta­los­saan, mi­nun kas­vo­je­ni eteen hän ei saa tul­la.” To­bi­aan kir­jan (12:15) mu­kaan seit­se­mäl­lä ark­kien­ke­lil­lä oli va­paa pää­sy tai­vaan val­tais­tuin­sa­liin. Ark­kien­ke­lit kan­ta­vat sin­ne py­hien ru­kouk­sia. Jee­sus ulot­taa ark­kien­ke­lien oi­keu­det vä­häi­sim­pien­kin us­ko­vais­ten pal­ve­lu- ja suo­je­lu­en­ke­lei­hin.

Kaik­ki us­ko­vai­set ovat Ju­ma­lan lap­sia, jois­ta huo­leh­ti­maan Isä lä­het­tää en­ke­lei­tä. En­ke­li var­je­lee Ju­ma­lan las­ta ja ker­too lap­sen asi­at Isäl­le. Kuin­ka ar­vo­kas on­kaan ih­mi­nen, jota var­ten on luo­tu oma en­ke­li, jopa en­ke­lien etu­ri­viin pää­se­vä!

Mar­kus Kop­pe­roi­nen

Raa­ma­tun­koh­ta, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Matt. 18:1–6, (7–9) 10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.9.2015.

27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys