JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Lä­him­mäi­se­ni

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
15.9.2019 6.26

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445320190915062600

Kaik­ki ih­mi­set ovat Ju­ma­lan luo­mi­na yh­tä ar­vok­kai­ta.

Luuk­kaan evan­ke­liu­meis­sa on mo­nia tun­net­tu­ja Jee­suk­sen opet­ta­mia ver­tauk­sia. Yk­si tun­ne­tuim­mis­ta on ver­taus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta. Sii­nä kir­kas­te­taan ih­mi­se­lä­män tär­kein­tä ky­sy­mys­tä: mi­ten tul­laan au­tu­aak­si. Ver­taus opet­taa myös lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta. Ver­taus al­kaa erään lai­no­pet­ta­jan Jee­suk­sel­le esit­tä­mäl­lä kes­kei­sel­lä ky­sy­myk­sel­lä: ”Opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­täi­si teh­dä, jot­ta sai­sin omak­se­ni ian­kaik­ki­sen elä­män?” Tär­ke­äm­pää ky­sy­mys­tä ei ole­kaan.

Evan­ke­lis­tan mu­kaan ky­sy­jäl­lä ei ol­lut kui­ten­kaan to­del­lis­ta sie­lun­hä­tää, sil­lä hän teki tuon ky­sy­myk­sen ko­e­tel­lak­seen ja kiu­sa­tak­seen Jee­sus­ta. Mies ei esit­tä­nyt ky­sy­mys­tä sik­si, et­tä hän to­del­la oli­si ha­lun­nut tie­tää, mi­ten pääs­tään Ju­ma­lan lap­sek­si ja si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Pi­kem­min­kin hän ha­lu­si saa­da Jee­suk­sen an­saan vas­ta­tes­saan hä­nel­le.

”Tee näin, niin saat elää”

Jee­sus näki Ju­ma­lan Poi­ka­na lai­no­pet­ta­jan vil­pil­li­seen sy­dä­meen. Sik­si hän an­toi tä­män it­se vas­ta­ta. ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si ja koko sie­lus­ta­si, koko voi­mal­la­si ja koko ym­mär­ryk­sel­lä­si, ja lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.” Vas­taus oli oi­kea si­säl­tä­en lain ja pro­fee­tat.

Jee­sus ke­hot­ti lai­no­pet­ta­jaa toi­mi­maan vas­tauk­sen mu­kai­ses­ti: ”Oi­kein vas­ta­sit. Tee näin, niin saat elää.” Jee­sus viit­ta­si täs­sä Moo­sek­sen la­kiin: ”Joka te­kee, mitä laki vaa­tii, saa sii­tä elä­män” (3. Moos. 18:5). Lai­no­pet­ta­jal­la ei ol­lut syn­nin­tun­toa. Sen si­jaan hän ha­lu­si osoit­taa nou­dat­ta­van­sa la­kia teh­den toi­sen ky­sy­myk­sen: ”Kuka sit­ten on mi­nun lä­him­mäi­se­ni.”

Ver­taus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta oli Jee­suk­sen vas­taus ky­sy­myk­seen. Ei ole sat­tu­maa, et­tä Jee­sus si­joit­ti ker­to­muk­seen­sa sa­ma­ri­a­lai­sen, joi­ta mo­net juu­ta­lai­set hal­vek­si­vat ei­vät­kä ha­lun­neet ol­la mis­sään te­ke­mi­sis­sä hei­dän kans­saan. Ku­kaan ih­mi­nen ei ky­ke­ne täyt­tä­mään la­kia. ”Se, joka muu­ten kai­kes­sa nou­dat­taa la­kia mut­ta rik­koo sitä yh­des­sä koh­das­sa, on syy­pää kai­kil­ta koh­din” (Jaak. 2:10).

Lai­no­pet­ta­jal­ta puut­tui Ju­ma­lan Hen­gen vai­kut­ta­ma rak­kaus, sik­si hän ei ra­kas­ta­nut kaik­kia lä­him­mäi­si­ä­kään. Ai­no­as­taan Jee­sus ky­ke­ni täyt­tä­mään lain vii­meis­tä piir­toa myö­ten. Hän an­sait­si elä­män meil­le, jot­ka oli­sim­me an­sain­neet ran­gais­tuk­sen. ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin, jot­tei ku­kaan voi­si yl­peil­lä.” (Ef. 2:8–9.)

Lau­pi­as sa­ma­ri­a­lai­nen py­säh­tyi aut­ta­maan

Jee­sus esit­ti esi­merk­ki­ker­to­muk­sen avul­la vas­tauk­sen mie­hen ky­sy­myk­seen. Sii­nä ker­ro­taan mie­hes­tä, joka oli mat­kal­la Je­ru­sa­le­mis­ta Je­ri­koon ja jou­tui ros­vo­jou­kon uh­rik­si. Ros­vot rii­sui­vat mie­hen alas­ti, löi­vät tä­män ve­ril­le ja jät­ti­vät tien oheen hen­ki­hie­ve­riin.

Sa­maa tie­tä tuli pap­pi, joka mie­hen näh­des­sään väis­ti ja meni ohi py­säh­ty­mät­tä aut­ta­maan. Pap­pi oli to­den­nä­köi­ses­ti pa­laa­mas­sa temp­pe­li­pal­ve­luk­ses­ta. Lee­vi­läi­nen­kin väis­ti ja meni ohi.

Sa­ma­ri­a­lai­nen sen si­jaan tun­si sää­liä mies­tä koh­taan ja py­säh­tyi aut­ta­maan. Juu­ta­lai­set ja kreik­ka­lai­set käyt­ti­vät tuo­hon ai­kaan lääk­kee­nä öl­jyä ja vii­niä. Vii­ni puh­dis­ti haa­vat ja öl­jy lie­vit­ti ki­pu­ja. Hän meni mie­hen luo va­lel­len tä­män haa­voi­hin öl­jyä ja vii­niä sekä si­toi haa­vat. Sa­ma­ri­a­lai­nen ei tyy­ty­nyt an­ta­maan vain en­si­a­pua mie­hel­le, vaan toi­mit­ti hä­net jat­ko­hoi­toon ma­ja­ta­loon.

Kris­tuk­sen mie­li

Ros­vo­jen ryös­tä­mä ja pies­ty mies oli lä­him­mäi­nen, jota piti aut­taa. Ker­to­mus opet­taa, et­tä mei­dän lä­him­mäi­si­äm­me ovat kaik­ki ih­mi­set. Kaik­ki ih­mi­set ovat Ju­ma­lan luo­mi­na ja lu­nas­ta­mi­na yh­tä ar­vok­kai­ta ja ra­kas­ta­mi­sen ar­voi­sia. Heil­lä on sama ih­mi­sar­vo. Ih­mi­nen voi to­sin omil­la te­oil­laan lou­ka­ta omaa tai toi­sen ih­mi­sen ih­mi­sar­voa. Lä­him­mäi­siä ovat jopa vi­ha­mie­het ja vai­noo­jat­kin.

Jee­sus ky­syi ver­tauk­sen lo­pus­sa, kuka kol­mes­ta kul­ki­jas­ta oli ryös­te­tyn lä­him­mäi­nen. Lai­no­pet­ta­ja vas­ta­si, et­tä se, joka osoit­ti lau­peut­ta.

Kris­tus kut­suu yhä tai­vaal­li­sel­la rak­kau­del­la ih­mi­siä luok­seen, pa­ran­taa, kan­taa hei­dät Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan ja hoi­taa hei­tä siel­lä. Ju­ma­lan rak­kaus vai­kut­taa us­ko­vien sy­dä­mes­sä kan­ta­en us­kon he­del­mää. Apos­to­li kir­joit­taa: ”Ol­koon teil­lä­kin sel­lai­nen mie­li, joka Kris­tuk­sel­la Jee­suk­sel­la oli” (Fil. 2:5).

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.9.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Päi­vi Pel­to­nie­mi

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 10: 25-37

Muu­an lai­no­pet­ta­ja ha­lu­si pan­na Jee­suk­sen ko­e­tuk­sel­le. Hän ky­syi: ”Opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta sai­sin omak­se­ni ian­kaik­ki­sen elä­män?” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Mitä lais­sa sa­no­taan? Mitä sinä it­se siel­tä luet?” Mies vas­ta­si: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si ja koko sie­lus­ta­si, koko voi­mal­la­si ja koko ym­mär­ryk­sel­lä­si, ja lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.” Jee­sus sa­noi: ”Oi­kein vas­ta­sit. Tee näin, niin saat elää.”

Mies tah­toi osoit­taa, et­tä hän nou­dat­ti la­kia, ja jat­koi: ”Kuka sit­ten on mi­nun lä­him­mäi­se­ni?”

Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le näin:

”Eräs mies oli mat­kal­la Je­ru­sa­le­mis­ta Je­ri­koon, kun ros­vo­jouk­ko yl­lät­ti hä­net. Ros­vot vei­vät hä­nel­tä vaat­teet­kin pääl­tä ja piek­si­vät hä­net ve­ril­le. Sit­ten he läh­ti­vät tie­hen­sä ja jät­ti­vät hä­net hen­ki­hie­ve­riin. Sa­maa tie­tä sat­tui tu­le­maan pap­pi, mut­ta mie­hen näh­des­sään hän väis­ti ja meni ohi. Sa­moin teki pai­kal­le osu­nut lee­vi­läi­nen: kun hän näki mie­hen, hän­kin väis­ti ja meni ohi.

Mut­ta sit­ten tuli sa­maa tie­tä muu­an sa­ma­ri­a­lai­nen. Kun hän saa­pui pai­kal­le ja näki mie­hen, hä­nen tuli tätä sää­li. Hän meni mie­hen luo, va­le­li tä­män haa­voi­hin öl­jyä ja vii­niä ja si­toi ne. Sit­ten hän nos­ti mie­hen juh­tan­sa sel­kään, vei hä­net ma­ja­ta­loon ja piti hä­nes­tä huol­ta. Seu­raa­va­na aa­mu­na hän ot­ti kuk­ka­ros­taan kak­si de­naa­ria, an­toi ne ma­ja­ta­lon isän­näl­le ja sa­noi: ’Hoi­da hän­tä. Jos si­nul­le koi­tuu enem­män ku­lu­ja, minä kor­vaan ne, kun tu­len ta­kai­sin.’ Kuka näis­tä kol­mes­ta si­nun mie­les­tä­si oli ryös­te­tyn mie­hen lä­him­mäi­nen?”

Lai­no­pet­ta­ja vas­ta­si: ”Se, joka osoit­ti hä­nel­le lau­peut­ta.” Jee­sus sa­noi: ”Mene ja tee sinä sa­moin.”

BIB­LIA: Ja kat­so, yk­si lai­nop­pi­nut nou­si ja kiu­sa­si hän­tä, sa­no­en: Mes­ta­ri, mitä mi­nun pi­tää te­ke­män, et­tä minä ijan­kaik­ki­sen elä­män pe­ri­sin? Mut­ta hän sa­noi hä­nel­le: mitä lais­sa on kir­joi­tet­tu? kuin­kas luet? Ja hän vas­ta­si ja sa­noi: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas kai­kes­ta si­nun sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta si­nun sie­lus­tas, ja kai­kes­ta si­nun voi­mas­tas, ja kai­kes­ta si­nun mie­lel­täs: ja si­nun lä­him­mäis­täs niin­kuin it­si­äs. Niin hän sa­noi hä­nel­le: oi­kein sinä vas­ta­sit; tee se, niin sinä saat elää.

Mut­ta hän tah­toi it­sen­sa van­hurs­kaak­si teh­dä ja sa­noi Je­suk­sel­le: ku­kas mi­nun lä­him­mäi­se­ni on?

Je­sus vas­ta­si ja sa­noi: yk­si ih­mi­nen meni alas Je­ru­sa­le­mis­ta Je­ri­koon, ja tuli ryö­vä­rien kä­siin, jot­ka hä­nen alas­ti rii­sui­vat ja haa­voit­ti­vat, me­ni­vät pois ja jät­ti­vät hä­nen puo­li­kuol­leek­si. Niin ta­pah­tui, et­tä yk­si pap­pi sitä tie­tä va­el­si, ja kuin hän hä­nen näki, meni hän ohit­se. Niin myös Le­vi­läi­nen, kuin hän tuli sil­le pai­kal­le, ja näki hä­nen, ja meni ohit­se.

Mut­ta yk­si Sa­ma­ri­a­lai­nen va­el­si, ja tuli hä­nen ty­kön­sä, ja kuin hän näki hä­nen, ar­mah­ti hän hän­tä, Ja tuli ja si­toi hä­nen haa­van­sa ja vuo­dat­ti sii­hen öl­jyä ja vii­naa, ja pani juh­tan­sa pääl­le, ja vei hä­nen ma­jaan, ja kor­ja­si hän­tä. Ja toi­se­na päi­vä­nä mat­kus­ti hän, ja ot­ti kak­si pen­ni­kiä ja an­toi isän­näl­le, ja sa­noi hä­nel­le: kor­jaa hän­tä, ja jos sinä enem­män ku­lu­tat, niin minä pa­la­tes­sa­ni mak­san si­nul­le. Kuka siis näis­tä kol­mes­ta oli si­nun näh­däk­ses hä­nen lä­him­mäi­sen­sä, joka ryö­vä­rien kä­siin oli tul­lut?

Niin hän sa­noi: joka lau­piu­den teki hä­nen koh­taan­sa. Niin sa­noi Je­sus hä­nel­le: mene ja tee sinä myös niin.

3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys