JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Lap­sen­kal­tai­nen us­ko tuo siu­nauk­sen

Sana sunnuntaiksi
4.10.2020 7.00

Juttua muokattu:

5.10. 10:16
2020100510160320201004070000

Anna Karjula/Lukijan kuva

Anna Karjula/Lukijan kuva

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jee­sus opet­ti lap­sen ole­van suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si.

Ope­tus­lap­set oli­vat ko­koon­tu­neet Jee­suk­sen ym­pä­ril­le mie­les­sään va­ka­va ky­sy­mys: kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?

Ky­sy­mys ei ol­lut het­ken mie­li­joh­tees­ta esi­tet­ty. Oli­vat­han ope­tus­lap­set jo use­am­min kul­kies­saan väi­tel­leet sii­tä, kuka heis­tä on suu­rin. (Mark. 9:34–35, Luuk. 9:46, Luuk. 22:24.)

Ja­kob ja Jo­han­nes oli­vat pyy­tä­neet Jee­suk­sel­ta eri­tyi­sa­se­maa tu­le­vas­sa val­ta­kun­nas­sa ja oli­vat ot­ta­neet jopa äi­tin­sä mu­kaan tätä pyy­tä­mään. Nyt ase­tel­ma oli kui­ten­kin muut­tu­nut.

Enää ei ol­lut ky­sy­mys sii­tä, kuka heis­tä oli­si pel­käs­tään suu­rin, vaan sii­tä, kuka oli­si suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Tä­män ase­man ope­tus­lap­set nä­ki­vät kuu­lu­van jol­le­kin heis­tä.

Mer­kil­li­nen ky­sy­mys

Ky­sy­mys suu­ruu­des­ta tun­tuu ou­dol­ta Jee­suk­sel­le esi­tet­ty­nä, sil­lä oli­han ope­tus­lap­sil­le sel­vää, et­tä Ju­ma­la ja Jee­sus Ju­ma­lan poi­ka­na oli­si­vat myös mu­ka­na täs­sä val­ta­kun­nas­sa. On roh­kai­se­vaa niin ope­tus­lap­sil­le kuin meil­le­kin, et­tä Jee­sus ei moit­ti­nut ky­sy­jiä tä­män ky­sy­myk­sen vuok­si. Hän ei pa­hek­su­nut ope­tus­las­ten esit­tä­mää mer­kil­lis­tä ky­sy­mys­tä, vaan neu­voi ja opas­ti hei­tä rak­kau­del­la.

Lap­si on us­kon esi­ku­va

Meil­le­kin hy­vin hel­pos­ti mie­leen tu­le­va ky­sy­mys suu­ruu­des­ta, pa­rem­muu­des­ta ja mah­ta­vuu­des­ta sai yl­lät­tä­vän mut­ta Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa joh­don­mu­kai­sen vas­tauk­sen. Jee­sus­han oli opet­ta­nut, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa mo­net en­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si (Matt. 19:30) ja suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa on se, joka pal­ve­lee Ju­ma­laa (Matt. 19:24–28).

Nyt Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, jol­la ei ol­lut tuon ajan yh­teis­kun­nas­sa juu­ri­kaan ar­voa, ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan” (Matt. 18:3). Vas­tauk­se­na ope­tus­las­ten ky­sy­myk­seen osoi­tet­tiin hän, joka kuu­li­joi­den ar­vo­as­tei­kos­sa­o­li pie­nin ja vä­hä­pä­töi­sin.

Mikä on se omi­nai­suus lap­ses­sa, joka teki sil­loin ja te­kee nyt lap­sen suu­rim­mak­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa? Toi­ses­sa yh­tey­des­sä Jee­sus opet­ti: ”To­ti­ses­ti: joka ei ota Ju­ma­lan val­ta­kun­taa vas­taan niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pää­se” (Mark. 10:15).

Ei­kö lap­sen us­kos­sa ole ky­sy­mys luot­ta­muk­ses­ta, ajal­li­ses­sa mie­les­sä van­hem­pien ja hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä Ju­ma­lan huo­len­pi­toon? Ope­tus­lap­sil­la omat an­si­ot ja suo­ri­tuk­set oli­vat nous­seet tär­keim­mik­si asi­oik­si, ja nyt Jee­sus opet­ti lap­sen avul­la nöy­ryyt­tä ja kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lal­le ja Ju­ma­lan sa­nal­le. Jee­suk­sen seu­raa­jil­le kuu­lui sil­loin ja kuu­luu yhä va­ka­va va­roi­tus sii­tä, et­tä omiin te­koi­hin ja omaan eri­no­mai­suu­teen tur­vau­tu­mal­la ei pysy Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, ei­kä omien te­ko­jen avul­la pää­se tai­vaa­seen.

Tais­te­lu viet­te­lyk­siä vas­taan

Jos ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet ym­mäl­lään kes­kus­te­lun al­kuo­san saa­mis­ta kään­teis­tä, niin vie­lä voi­mak­kaam­mak­si kes­kus­te­lu muut­tui. Jee­sus ni­mit­täin jat­koi pu­het­ta vah­voil­la ja kam­mot­ta­vil­la ku­vauk­sil­la tais­te­lus­ta sie­lun­vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­sia vas­taan.

Pu­hu­taan viet­te­lyk­sis­tä, jot­ka ovat tot­ta ja läs­nä jo­kai­sen ih­mi­sen päi­vit­täi­ses­sä elä­mäs­sä. Ope­tuk­ses­saan Jee­sus neu­voi kamp­pai­le­maan syn­tiä vas­taan ja pa­ne­maan pa­ran­nuk­sen kaut­ta pois syn­nin ai­heut­ta­mat oman­tun­non taa­kat.

Asi­an tär­keyt­tä ko­ros­taak­seen hän käyt­ti vä­ri­käs­tä ja jopa raa­kaa­kin ku­va­kiel­tä viet­te­le­vien ruu­miin­jä­sen­ten tur­me­le­mi­ses­ta ja pois­ta­mi­ses­ta. Hän toi esil­le va­ka­van vas­tuun pait­si omas­ta myös lä­him­mäi­sen us­ko­ne­lä­mäs­tä ku­vail­les­saan sen ih­mi­sen koh­ta­loa, joka hou­kut­te­lee us­ko­van ih­mi­sen lan­ke­a­maan syn­tiin.

Ju­ma­la huo­leh­tii omis­taan

Jee­sus ei kui­ten­kaan jätä kuu­li­joi­taan yk­sin kamp­pai­le­maan omaa it­se­käs­tä luon­to­aan ja sie­lun­vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­sia vas­taan. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä tuo­daan esiin en­ke­lien joh­da­tus us­ko­vai­sen elä­mäs­sä (Hepr. 1:14).

Kai­ken kaik­ki­aan Jee­suk­sen vies­tis­sä vä­lit­tyy lap­sen­kal­tai­sen us­kon ja nöy­ryy­den tuo­ma siu­naus. Ajal­lis­ten mur­hei­den, kiu­saus­ten ja syn­tien vä­syt­tä­mä ih­mi­nen saa pie­nen lap­sen ta­voin tur­vau­tua Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Tai­vaal­li­nen Isä on Jee­suk­sen sa­noin maa­il­man myl­ler­ryk­ses­tä huo­li­mat­ta lu­van­nut pi­tää huol­ta omis­taan (Matt. 6:25–33). Py­hän Hen­gen siu­naa­vat, an­teek­si­an­ta­vat, loh­dut­ta­vat ja oh­jaa­vat sa­nat kuu­lu­vat yhä edel­leen hä­nen val­ta­kun­nas­saan.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:1–6, (7–9), 10

RAA­MAT­TU 1992: Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ”Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?”

Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen.

(Voi tätä maa­il­maa ja sen viet­te­lyk­siä! Viet­te­lys­ten täy­tyy kyl­lä tul­la, mut­ta voi sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta ne tu­le­vat! Jos kä­te­si tai jal­ka­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han pa­rem­pi, et­tä kä­si­puo­le­na tai jal­ka­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat kä­det ja ja­lat tal­lel­la hei­te­tään ikui­seen tu­leen. Ja jos sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä me­ne­mään. On­han pa­rem­pi, et­tä sil­mä­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat sil­mät tal­lel­la hei­te­tään hel­ve­tin tu­leen.)

Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”

BIB­LIA: Sil­lä het­kel­lä tu­li­vat ope­tus­lap­set Je­suk­sen tykö, sa­no­en: kuka siis on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa?

Ja Je­sus kut­sui ty­kön­sä lap­sen, ja aset­ti sen hei­dän kes­kel­len­sä, ja sa­noi: to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: el­let­te kään­ny ja tule niin­kuin lap­set, niin et­te suin­kaan tule si­säl­le tai­vaan val­ta­kun­taan. Sen­täh­den joka it­sen­sä alen­taa niin­kuin tämä lap­si, se on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ja joka hol­hoo sen­kal­tai­sen lap­sen mi­nun ni­mee­ni, hän hol­hoo mi­nun. Mut­ta joka pa­hen­taa yh­den näis­tä pie­nim­mis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nun pääl­le­ni, pa­rem­pi hä­nen olis, et­tä myl­lyn kivi ri­pus­tet­tai­siin hä­nen kau­laan­sa, ja hän upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen.

(Voi maa­il­maa pa­hen­nus­ten täh­den, sil­lä pa­hen­nuk­set kum­min­kin tu­le­vat! Voi kui­ten­kin sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta pa­hen­nus tu­lee! Mut­ta jos kä­tes taik­ka jal­kas pa­hen­taa si­nun, niin leik­kaa ne pois, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun elä­mään si­säl­le men­nä on­tu­va­na taik­ka raa­ja­rik­ko­na, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si kät­tä eli kak­si jal­kaa, ja sinä hei­tet­täi­siin ijan­kaik­ki­seen tu­leen. Ja jos sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun sil­mä­puo­le­na elä­mään si­säl­le men­nä, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si sil­mää, ja sinä hei­tet­täi­siin hel­ve­tin tu­leen.)

Kat­so­kaat, et­tet­te kat­so ylön yh­tä­kään näis­tä pie­nim­mis­tä; sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä tai­vais­sa nä­ke­vät ai­na mi­nun isä­ni kas­vot, joka on tai­vais­sa.

23.10.2020

Hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen,

jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ps. 78:5–6

Viikon kysymys