JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Las­ten kal­tais­ten on tai­vas­ten val­ta­kun­ta

Sana sunnuntaiksi
3.10.2021 6.00

Juttua muokattu:

30.9. 10:57
2021093010571820211003060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Sy­dä­men us­ko syn­nyt­tää ha­lun seu­ra­ta Jee­sus­ta lap­sen­kal­tai­se­na.

Mik­ke­lin­päi­vä on omis­tet­tu pait­si en­ke­leil­le myös lap­sil­le. En­ke­lit ovat tai­vaas­sa ja nä­ky­mät­tö­mi­nä las­ten­sa kes­kel­lä. He aut­ta­vat, oh­jaa­vat ja var­je­le­vat.

Mik­ke­lin­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ope­tus­lap­set esit­ti­vät ky­sy­myk­sen tai­vas­ten val­ta­kun­nan suu­rim­mas­ta. Kyse ei ol­lut ai­no­as­ta ker­ras­ta, sil­lä sama ai­he kes­kus­te­lut­ti hei­tä use­as­ti. Jee­sus näki, mil­lä mie­lel­lä ope­tus­lap­set esit­ti­vät ky­sy­myk­sen.

Syn­ti rik­koo rak­kaut­ta

Jee­suk­sen ajan juu­ta­lai­set toi­vat mie­lel­lään esiin omia hy­vei­tään. Kreik­ka­lai­nen maa­il­ma hal­vek­si nöy­ryyt­tä. Ope­tus­lap­set­kin mit­tai­li­vat use­aan ker­taan kes­ke­nään omia an­si­oi­taan Jee­suk­sen seu­raa­ji­na. He oli­vat mie­les­tään on­nis­tu­neet niin hy­vin, et­tä heil­lä oli va­raa jopa kiis­tel­lä omas­ta eri­no­mai­suu­des­taan ja val­ta­kun­nan en­sim­mäi­sis­tä si­jois­ta. He oli­vat unoh­ta­neet sen, mikä us­ko­mi­ses­sa on kes­keis­tä. Syn­ti oli rik­ko­nut hei­dän rak­kaut­taan ja saa­nut hei­dän vä­lil­leen vää­rän­lais­ta kil­pai­lua.

Jee­sus kar­si pois ope­tus­las­ten mie­liin hii­pi­neen yl­pey­den ke­hot­ta­mal­la hei­tä kään­ty­mään pois it­se­riit­toi­ses­ta sy­dä­men ti­las­ta. Sa­moin Jee­sus opet­ti toi­saal­la Raa­ma­tus­sa: ”Joka it­sen­sä ylen­tää, alen­ne­taan, ja se joka it­sen­sä alen­taa, ylen­ne­tään” (Matt. 23:12). ”Jos joku tah­too ol­la en­sim­mäi­nen, hä­nen on ol­ta­va vii­mei­nen ja kaik­kien pal­ve­li­ja” (Mark. 9: 35).

Lap­si on us­kon esi­ku­va

Jee­sus kut­sui luok­seen pie­nen lap­sen aset­ta­en hä­net jou­kon kes­kel­le ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan.” Jee­sus ot­ti pie­nen lap­sen us­kon esi­ku­vak­si.

Evan­ke­lis­ta Mar­kus on tun­net­tu las­ten evan­ke­liu­mis­ta (Mark. 10:13–16). Niin las­ten evan­ke­liu­mis­sa kuin sun­nun­tain evan­ke­liu­min rin­nak­kais­teks­tis­sä­kin Jee­sus ke­hot­taa ot­ta­maan luok­seen hä­nen ni­mes­sään lap­sen, joka oli ope­tus­las­ten kes­kel­lä. Joka näin te­kee, ot­taa sa­mal­la vas­taan Jee­suk­sen ja hä­net, joka lä­het­ti Jee­suk­sen (Mark. 9:36–37).

Jee­sus näki pie­nes­sä lap­ses­sa vas­ta­koh­dan ope­tus­lap­sil­leen, jot­ka pi­ti­vät hy­vin tär­ke­ä­nä ul­ko­nais­ta kun­ni­aa ja val­taa. Sy­dä­men us­ko syn­nyt­tää ha­lun seu­ra­ta Jee­sus­ta lap­sen­kal­tai­se­na. Las­ten­kal­tai­nen us­ko ker­too sy­dä­men luot­ta­muk­ses­ta ja tur­vau­tu­mi­ses­ta Ju­ma­lan ar­moon ja an­teek­si­an­toon.

Ope­tus­las­ten ei ol­lut help­poa tun­nus­taa, niin kuin ei tä­män­kään ajan Ju­ma­lan lap­sen, omia vir­hei­tään ja näh­dä pie­ni lap­si us­ko­vais­ten esi­ku­va­na. Jee­sus opet­ti, et­tä Ju­ma­lan lap­sen ei tule pyr­kiä ole­maan suu­ri, vaan pie­ni: ”Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa.” Pie­nen lap­sen nöy­ryy­del­le on omi­nais­ta, et­tä hän ot­taa vas­taan van­hem­pien rak­kau­den ja lah­jat ajat­te­le­mat­ta, on­ko hän an­sain­nut nii­tä.

Ju­ma­lan lap­si kan­taa sy­dä­mes­sään us­kon lah­jaa ja ot­taa vas­taan isän neu­vot. Hän ha­lu­aa nöyr­tyä pa­ran­nuk­seen omis­ta syn­neis­tä. Näin hän säi­lyy us­ko­mas­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ar­mos­ta, Kris­tuk­sen täh­den.

Isä kat­soo sy­dä­meen

Ope­tus­lap­set sai­vat elää maa­il­man par­haim­man opet­ta­jan lä­hei­syy­des­sä. Va­pah­ta­ja kul­ki hei­dän rin­nal­laan. Meis­tä saat­taa tun­tua, et­tä help­po­han hei­dän oli us­koa ja seu­ra­ta Jee­sus­ta. Ope­tus­lap­set oli­vat kui­ten­kin lan­kei­le­via ja us­kos­saan heik­ko­ja. Jee­suk­sen seu­raa­ji­na myös he eli­vät viet­te­lys­ten maa­il­mas­sa.

Jee­sus va­roit­ti an­ka­ras­ti ope­tus­lap­sia viet­te­le­mäs­tä las­ten­kal­tai­sia. Jee­sus myös va­roit­ti ope­tus­lap­sia hal­vek­si­mas­ta vä­häi­sim­piä, pie­nim­piä. Sa­no­jen­sa va­kuu­dek­si Jee­sus jat­koi: ”Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen isä­ni kas­vo­ja.” Vir­hei­den kes­kel­lä ope­tus­lap­set­kin tah­toi­vat kään­tyä Jee­suk­sen puo­leen ja us­koa syn­tin­sä an­teek­si.

Ju­ma­lan edes­sä kaik­ki ih­mi­set ovat sa­ma­nar­voi­sia. Ju­ma­la ei kat­so ih­mi­sen muo­toa, hän kat­soo sy­dä­meen. Tai­vaal­li­nen isä ra­kas­taa kaik­kia. Hä­nen ar­mah­ta­va kat­seen­sa ta­voit­te­lee sel­lai­sia, jot­ka ovat val­mii­ta kään­ty­mään ja tu­le­maan lap­sen­kal­tai­sik­si.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Raa­mat­tu 1992: Koh­ta sen jäl­keen ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ”Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?” Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (”Voi tätä maa­il­maa ja sen viet­te­lyk­siä! Viet­te­lys­ten täy­tyy kyl­lä tul­la, mut­ta voi sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta ne tu­le­vat! Jos kä­te­si tai jal­ka­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han pa­rem­pi, et­tä kä­si­puo­le­na tai jal­ka­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat kä­det ja ja­lat tal­lel­la hei­te­tään ikui­seen tu­leen. Ja jos sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä me­ne­mään. On­han pa­rem­pi, et­tä sil­mä­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat sil­mät tal­lel­la hei­te­tään hel­ve­tin tu­leen.) ”Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.

Bib­lia: Sil­lä het­kel­lä tu­li­vat ope­tus­lap­set Jee­suk­sen tykö, sa­no­en: kuka siis on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa? Ja Jee­sus kut­sui ty­kön­sä lap­sen, ja aset­ti sen hei­dän kes­kel­len­sä, ja sa­noi: to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: el­let­te kään­ny ja tule niin­kuin lap­set, niin et­te suin­kaan tule si­säl­le tai­vaan val­ta­kun­taan. Sen­täh­den joka it­sen­sä alen­taa niin­kuin tämä lap­si, se on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ja joka hol­hoo sen­kal­tai­sen lap­sen mi­nun ni­mee­ni, hän hol­hoo mi­nun. Mut­ta joka pa­hen­taa yh­den näis­tä pie­nim­mis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nun pääl­le­ni, pa­rem­pi hä­nen olis, et­tä myl­lyn kivi ri­pus­tet­tai­siin hä­nen kau­laan­sa, ja hän upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi maa­il­maa pa­hen­nus­ten täh­den, sil­lä pa­hen­nuk­set kum­min­kin tu­le­vat! Voi kui­ten­kin sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta pa­hen­nus tu­lee! Mut­ta jos kä­tes taik­ka jal­kas pa­hen­taa si­nun, niin leik­kaa ne pois, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun elä­mään si­säl­le men­nä on­tu­va­na taik­ka raa­ja­rik­ko­na, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si kät­tä eli kak­si jal­kaa, ja sinä hei­tet­täi­siin ijan­kaik­ki­seen tu­leen. Ja jos sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun sil­mä­puo­le­na elä­mään si­säl­le men­nä, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si sil­mää, ja sinä hei­tet­täi­siin hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaat, et­tet­te kat­so ylön yh­tä­kään näis­tä pie­nim­mis­tä; sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä tai­vais­sa nä­ke­vät ai­na mi­nun isä­ni kas­vot, joka on tai­vais­sa.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys