JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Lu­paus Py­häs­tä Hen­ges­tä an­net­tiin jää­hy­väis­pu­hees­sa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
13.5.2018 6.10

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109274520180513061000

Jee­sus ru­koi­lee jää­hy­väis­pu­hees­saan, et­tä hä­nen oman­sa oli­si­vat yh­tä hä­nen ja Isän kans­sa.

Ko­ti­kirk­ko­ni alt­ta­ri­tau­lun kuva esit­tää vii­meis­tä eh­tool­lis­ta. Pöy­dän ym­pä­ril­lä on kak­si­tois­ta apos­to­lia Her­ran­sa kans­sa yh­tei­sel­lä ate­ri­al­la. Ku­vaa kat­sel­les­sa­ni py­säh­dyn usein miet­ti­mään, kuka ku­kin voi­si ol­la.

Kuka on Fi­lip­pus, joka pyy­tää: ”Her­ra, an­na mei­dän näh­dä Isä” (Joh. 14:8)? Kuka heis­tä on Juu­das, pet­tä­jä? Kuka heis­tä on roh­kea ja heik­ko Pie­ta­ri, joka lau­sui ate­ri­al­la Her­ral­leen: ”Minä an­nan vaik­ka hen­ke­ni puo­les­ta­si”? En­tä kuka on Jo­han­nes? Hän no­jau­tui Jee­suk­sen rin­taa vas­ten ky­sy­mään: ”Her­ra, kuka se on?” (Joh. 13:25, 37.)

Loh­dul­li­set jää­hy­väi­set

Kii­ras­tors­tai oli jää­hy­väis­ten il­ta. Ate­ri­an ai­ka­na Jee­sus piti lä­hei­sil­leen jää­hy­väis­pu­heen­sa. Pu­hees­saan hän muis­te­li, mitä ku­lu­nei­na yh­tei­si­nä vuo­si­na oli ta­pah­tu­nut ja mitä hän oli opet­ta­nut.

He eli­vät myös kä­sil­lä ole­vaa het­keä ja kuun­te­li­vat, mitä Jee­sus ker­toi ta­pah­tu­van lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa ja myö­hem­min, kun hän on men­nyt pois (Joh. 16:7). ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26).

Roh­kai­sun ja ru­kouk­sen saat­te­le­mi­na

Kii­ras­tors­tai oli lu­paus­ten, roh­kai­sun ja ha­jaan­tu­mi­sen il­ta. Jee­sus tie­si, et­tä lä­hel­lä on het­ki, jol­loin ”te jou­dut­te ha­jal­le, kuka min­ne­kin, ja jä­tät­te mi­nut yk­sin” (Joh. 16:32). Ha­jal­le jou­tu­via ope­tus­lap­si­aan Her­ra roh­kai­si: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nus­sa rau­ha. Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man.” (Joh. 16:33.)

Kii­ras­tors­tai oli myös ru­kouk­sen il­ta. Jää­hy­väis­pu­he päät­tyy ylim­mäis­pa­pil­li­seen ru­kouk­seen ope­tus­las­ten ja kaik­kien Kris­tuk­seen us­ko­vien puo­les­ta. ”Minä ru­koi­len hei­dän puo­les­taan. – – He ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu.” (Joh. 17:9, 16.)

Kä­sil­lä oli vii­mei­nen yh­tei­nen het­ki; pian siir­ryt­täi­siin Get­se­ma­neen. Siel­lä ”Ih­mi­sen poi­ka an­ne­taan syn­tis­ten kä­siin” (Mark. 14:41). Luul­ta­vim­min ope­tus­lap­set kuun­te­li­vat hil­jen­ty­nei­nä ru­kous­ta, jon­ka Jee­sus ää­neen hei­dän puo­les­taan ru­koi­li. ”Niin kuin sinä lä­he­tit mi­nut maa­il­maan, niin olen mi­nä­kin lä­het­tä­nyt hei­dät. Minä py­hi­tän it­se­ni uh­rik­si hei­dän edes­tään.”

Hän ei jät­tä­nyt hei­tä yk­sin

Kii­ras­tors­tai-il­lan ru­kous oli ru­kous myös vuo­si­tu­han­sia myö­hem­min elä­vien puo­les­ta. ”Isä, minä tah­don, et­tä ne, jot­ka olet mi­nul­le an­ta­nut, oli­si­vat kans­sa­ni siel­lä mis­sä minä olen” (Joh. 17:24).

Jää­hy­väis­ru­kous­ta lu­kies­sa tu­lee tur­val­li­nen olo. Her­ra kul­kee las­ten­sa kans­sa edel­leen ja ru­koi­lee hei­dän puo­les­taan. Kun hän on omien­sa kes­kel­lä, he ovat täy­del­li­ses­ti yh­tä hä­nen ja Isän kans­sa. Jee­sus on siel­lä mis­sä hä­nen oman­sa ovat, ja he saa­vat näh­dä hä­nen kirk­kau­ten­sa. (Joh. 17: 21–22.)

Her­ra nou­si seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­tä tai­vaa­seen. Hän lu­pa­si kään­tyä Isän­sä puo­leen, et­tä tämä an­tai­si omil­leen toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on hei­dän kans­saan ikui­ses­ti. ”Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki. Maa­il­ma ei voi Hen­keä saa­da, sil­lä maa­il­ma ei näe ei­kä tun­ne hän­tä. Mut­ta te tun­net­te hä­net, sil­lä hän py­syy luo­nan­ne ja on teis­sä.” (Joh. 14:16–17.)

Hel­lun­tai­na ope­tus­lap­set sai­vat lu­va­tun Py­hän Hen­gen puo­lus­ta­jak­si ja loh­dut­ta­jak­si (Joh. 14:18).

Rau­han toit sä pel­kää­vil­le, / omil­le­si il­mes­tyit. / Nou­sit ylös kuo­lon al­ta, / voi­tet­tu on syn­nin val­ta. / Hen­gen vi­ran ase­tit. / Py­hän Hen­gen lah­jan an­noit / rie­mu­vuot­ta saar­naa­maan. / Lä­he­tit näin kut­su­ma­si / mi­nul­le­kin ar­mos­ta­si / syn­nit an­teeks an­ta­maan. (Sl. 39:5–6.)

Jou­ni Le­so­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Lu­ki­jan kuva / Ani­ta Ke­rä­nen

6. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Psal­mi: Ps. 27:1–3, 7–9, 1. lu­ku­kap­pa­le: Sak. 14:7–9, 2. lu­ku­kap­pa­le: Ef. 1:16–23, Evan­ke­liu­mi: Joh. 17:18–23

7. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Psal­mi: Ps. 34:2–4, 9–11 tai Ps. 107:1–2, 21–22, 1. lu­ku­kap­pa­le: Jes. 59:20–21, 2. lu­ku­kap­pa­le: Ap. t. 19:1–6, Evan­ke­liu­mi: Joh. 14:8–17

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys