JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Maa­il­man­his­to­ri­an mer­kit­tä­vin uu­ti­nen

Sana sunnuntaiksi
25.12.2019 7.00

Jee­sus syn­tyi maa­il­maan sik­si, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen voi­si saa­da ikui­sen elä­män.

Luuk­kaan toi­sen lu­vun jou­lu­e­van­ke­liu­mi ker­too maa­il­man­his­to­ri­an mer­kit­tä­vim­män uu­ti­sen. Iki­ai­ko­jen Ju­ma­la tuli osak­si ih­mis­ten maa­il­maa.

Evan­ke­liu­min kir­joit­ta­jal­le on ol­lut tär­ke­ää ank­ku­roi­da pe­las­tus­his­to­ri­an kään­ne­koh­dat his­to­ri­aan. Kir­joit­ta­es­saan Te­o­fi­lok­sel­le hän mai­nit­see jo en­sim­mäi­sis­sä ja­keis­sa yh­den hal­lit­si­jan, ku­nin­gas He­ro­dek­sen (Luuk. 1:5).

Jee­suk­sen syn­ty­mää ke­hys­tä­vät Roo­man kei­sa­ri Au­gus­tuk­sen ja Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja Qui­ri­niuk­sen hal­li­tus­kau­det (Luuk. 2:1–2). Kär­si­mys­his­to­ri­an ta­pah­tu­mat puo­les­taan si­joit­tu­vat Pon­tius Pi­la­tuk­sen ai­kaan (Luuk 23.24–25).

En­nus­tuk­set täyt­tyi­vät

His­to­ri­al­li­sen ke­hyk­sen li­säk­si Jee­suk­sen syn­ty­mä­ker­to­muk­ses­sa on olen­nais­ta pro­feet­to­jen en­nus­tus­ten täyt­ty­mi­nen. Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tus­ten mu­kaan Mes­si­aan oli mää­rä syn­tyä Daa­vi­din jäl­ke­läi­sis­tä: ”Tu­lee ai­ka, sa­noo Her­ra, Jol­loin Daa­vi­din su­vus­ta nou­see Van­hurs­kas Ver­so. Hän on ku­nin­gas, joka hal­lit­see vii­saas­ti ja saat­taa voi­maan oi­keu­den ja van­hurs­kau­den” (Jer. 23:5).

Jee­suk­sen äi­din Ma­ri­an kih­lat­tu Joo­sef kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Tä­män su­ku­lu­et­te­lo on tal­len­net­tu Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min al­kuun (Matt. 1:1–17).

Joo­sef ja Ma­ria me­ni­vät Jee­suk­sen syn­ty­män ai­koi­hin kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon Bet­le­he­min kau­pun­kiin. Myös täs­sä täyt­tyi­vät pro­fee­tan en­nus­tuk­set: ”Sinä Bet­le­hem, sinä Ef­ra­ta, sinä olet pie­nin Juu­dan su­ku­kun­tien jou­kos­sa. Mut­ta si­nun kes­kuu­des­ta­si nou­see Is­rae-lil­le hal­lit­si­ja.” (Mii­ka 5:1.)

Pai­me­net to­dis­ti­vat

Raa­mat­tu ku­vaa Jee­suk­sen syn­ty­män olo­suh­teet ly­hy­es­ti to­de­ten: ”Hän (Ma­ria) ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­lä ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa” (Luuk. 2:7). Ku­va­tai­tees­sa ja mu­sii­kis­sa ta­pah­tu­mia on mo­nel­la ta­paa ro­man­ti­soi­tu, ja eri­lai­sis­ta le­gen­dois­ta otet­tu yk­si­tyis­koh­tia jou­lu­lau­lui­hin ja maa­lauk­siin. Raa­ma­tun ku­vaus ker­too kui­ten­kin kaik­kein olen­nai­sim­man.

Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ko­ros­tuu voi­mak­kaas­ti se, kuin­ka Ju­ma­la on lä­hel­lä köy­hiä, vä­hä­o­sai­sia ja mui­den hyl­jek­si­miä ih­mi­siä. Niin­pä Jee­suk­sen syn­ty­män en­si­to­dis­ta­jik­si pää­si­vät Bet­le­he­min ke­don pai­me­net.

Hurs­kaat juu­ta­lai­set hal­vek­si­vat pai­me­nia, kos­ka he ei­vät työn­sä vuok­si voi­neet täy­del­li­ses­ti nou­dat­taa sa­pat­ti­käs­kyä. Pai­me­net ei­vät kel­van­neet esi­mer­kik­si oi­keu­teen to­dis­ta­jik­si. Kui­ten­kin he sai­vat kuul­la en­ke­lin vies­tin: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja! Hän on Kris­tus, Her­ra!” (Luuk. 2:11.)

En­ke­lin vies­ti sai pai­me­net liik­keel­le, Jee­suk­sen sei­men ää­rel­le. Pel­ko ja häm­men­nys vaih­tui­vat no­pe­as­ti ilok­si ja kii­tol­li­suu­dek­si. Us­ko ava­si heil­le ym­mär­ryk­sen, et­tä tämä vas­ta­syn­ty­nyt oli juu­ri se, mis­tä en­ke­li il­moit­ti.

Ym­mär­ryk­sen ylit­tä­vä rau­ha

Jou­lun sa­no­ma Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä toi maan pääl­le to­del­li­sen rau­han ja va­pau­den. Se on vie­lä pal­jon enem­män kuin ajal­li­nen rau­ha, jos­ta sii­tä­kin saam­me ol­la kii­tol­li­sia. Ju­ma­lan rau­ha ylit­tää kai­ken ym­mär­ryk­sen (Fil. 4:7). Sa­no­ma Jee­suk­ses­ta tuo rau­han eri­tyi­ses­ti sin­ne, mis­sä syn­nin voi­mat tun­tu­vat ja nä­ky­vät.

Jee­sus syn­tyi maa­il­maan sik­si, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen voi­si pääs­tä va­pau­teen syn­nin ja kuo­le­man lo­pul­li­sil­ta tu­ho­voi­mil­ta ja saa­da ikui­sen elä­män. Se tu­lee osak­si us­kon kaut­ta. Jee­suk­sen nimi mer­kit­see­kin pe­las­ta­jaa ja va­pah­ta­jaa. Pa­ras jou­lu­lah­ja tuo­daan kai­kil­le evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa. Suu­ri ilo tar­jo­taan tä­nä­kin jou­lu­na!

Timo Lii­ka­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Han­ne­le Pu­hak­ka

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:1–20

Raa­mat­tu 1992: Sii­hen ai­kaan an­toi kei­sa­ri Au­gus­tus käs­kyn, et­tä koko val­ta­kun­nas­sa oli toi­mi­tet­ta­va ve­rol­le­pa­no. Tämä ve­rol­le­pa­no oli en­sim­mäi­nen ja ta­pah­tui Qui­ri­niuk­sen ol­les­sa Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Kaik­ki me­ni­vät kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon, ku­kin omaan kau­pun­kiin­sa.

Niin myös Joo­sef läh­ti Ga­li­le­as­ta, Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta ja meni ve­rol­le­pa­noa var­ten Juu­de­aan, Daa­vi­din kau­pun­kiin Bet­le­he­miin, sil­lä hän kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Hän läh­ti sin­ne yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa, joka odot­ti las­ta. Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa. Hän ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­le ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa.

Sil­lä seu­dul­la oli pai­me­nia yöl­lä ul­ko­na var­ti­oi­mas­sa lau­maan­sa. Yh­täk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li, ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. Pel­ko val­ta­si pai­me­net, mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: ”äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra. Tämä on merk­ki­nä teil­le: te löy­dät­te lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.” Ja sa­mal­la het­kel­lä oli en­ke­lin ym­pä­ril­lä suu­ri tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka ylis­ti Ju­ma­laa sa­no­en: – Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.

Kun en­ke­lit oli­vat men­neet ta­kai­sin tai­vaa­seen, pai­me­net sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Nyt Bet­le­he­miin! Siel­lä me nä­em­me sen, mitä on ta­pah­tu­nut, sen, min­kä Her­ra meil­le il­moit­ti.” He läh­ti­vät kii­rees­ti ja löy­si­vät Ma­ri­an ja Joo­se­fin ja lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Tä­män näh­des­sään he ker­toi­vat, mitä heil­le oli lap­ses­ta sa­not­tu. Kaik­ki, jot­ka kuu­li­vat pai­men­ten sa­nat, oli­vat ih­meis­sään. Mut­ta Ma­ria kät­ki sy­dä­meen­sä kai­ken, mitä oli ta­pah­tu­nut, ja tut­kis­te­li sitä. Pai­me­net pa­la­si­vat kiit­tä­en ja ylis­tä­en Ju­ma­laa sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ja näh­neet. Kaik­ki oli juu­ri niin kuin heil­le oli sa­not­tu

BIB­LIA: Mut­ta nii­nä päi­vi­nä ta­pah­tui, et­tä käs­ky kävi ulos kei­sa­ril­ta Au­gus­tuk­sel­ta, et­tä kaik­ki maa­il­ma piti ve­rol­li­sek­si las­ket­ta­man. Ja tämä ve­ron-las­ke­mus oli en­sim­mäi­nen, joka ta­pah­tui sil­loin, kun Ky­re­nius oli maa­her­ra Sy­ri­as­sa. Ja ku­kin meni kau­pun­kiin­sa an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa.

Niin myös Jo­seph Ga­li­le­as­ta, Nat­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, meni ylös Juu­de­aan, Da­vi­din kau­pun­kiin, joka kut­su­taan Bet­le­hem, (sil­lä hän oli Da­vi­din huo­nees­ta ja su­vus­ta) an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa, Ma­ri­an, kih­la­tun emän­tän­sä kans­sa, joka ras­kas oli. Niin ta­pah­tui hei­dän siel­lä ol­les­saan , et­tä hä­nen syn­nyt­tä­mi­sen­sä päi­vät tu­li­vat täy­te­tyk­si, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa, ja ka­pa­loit­si hä­nen ja pani sei­meen, et­tei heil­lä ol­lut siaa ma­jas­sa.

Ja pai­me­net val­voi­vat sii­nä paik­ka­kun­nas­sa ja var­ti­oit­si­vat yöl­lä lau­maan­sa. Ja kat­so, Her­ran en­ke­li sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­ri va­lait­si hei­tä, ja he suu­res­ti pel­jäs­tyi­vät. Ja en­ke­li sa­noi heil­le: äl­käät pel­jät­kö! sil­lä kat­so, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, joka on tu­le­va kai­kel­le kan­sal­le: teil­le on tä­nä­päi­vä­nä syn­ty­nyt va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus, Her­ra, Da­vi­din kau­pun­gis­sa. Ja tämä on teil­le mer­kik­si: te löy­dät­te lap­sen ka­pa­loi­tu­na ma­kaa­van sei­mes­sä. Ja koh­ta oli en­ke­lin kans­sa suu­ri tai­vaa­li­sen so­ta­vä­en jouk­ko, jot­ka kiit­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: Kun­nia ol­koon Ju­ma­lal­le kor­keu­des­sa, ja maas­sa rau­ha, ja ih­mi­sil­le hyvä tah­to!

Ja ta­pah­tui, et­tä en­ke­lit me­ni­vät hei­dän ty­kö­än­sä tai­vaa­seen, niin ne pai­me­net pu­hui­vat kes­ke­nän­sä: käy­kääm­me Bet­le­he­miin ja kat­so­kaam­me sitä mikä ta­pah­tu­nut on, jon­ka Her­ra meil­le il­moit­ti. Ja he tu­li­vat kii­ruh­tain, ja löy­si­vät Ma­ri­an ja Jo­sep­hin, niin myös lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Kuin he tä­män näh­neet oli­vat, ju­lis­ti­vat he sen sa­no­man, joka heil­le täs­tä lap­ses­ta sa­not­tu oli. Ja kaik­ki, jot­ka sen kuu­li­vat, ih­met­te­li­vät nii­tä, mitä heil­le pai­me­nil­ta sa­not­tu oli. Mut­ta Ma­ria kät­ki kaik­ki nä­mät sa­nat, tut­kis­tel­len sy­dä­mes­sän­sä. Ja pai­me­net pa­la­si­vat, ylis­täin ja kun­ni­oit­tain Ju­ma­laa kai­kis­ta, mitä he kuul­leet ja näh­neet oli­vat, niin­kuin heil­le sa­not­tu oli.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys