JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pal­ve­li­ja ei pe­las­tu töi­den­sä pe­rus­teel­la

Sana sunnuntaiksi
31.1.2021 7.15

Juttua muokattu:

29.1. 15:26
2021012915264520210131071500

H.H.

H.H.

Vil­le Lai­va­maa

Jee­suk­sen ver­taus ko­tiin pa­laa­vas­ta pal­ve­li­jas­ta ku­vaa sitä, kuin­ka Ju­ma­lan ar­moa ei voi an­sai­ta omil­la töil­lä. Jee­sus on teh­nyt kai­ken ih­mis­kun­nan puo­les­ta.

Ver­tauk­sen pal­ve­li­ja oli teh­nyt pit­kän päi­vän. Hän odot­ti ruo­kaa ja le­po­het­keä. Oli­si ol­lut koh­tuul­lis­ta, et­tä hän oli­si saa­nut huo­maa­vai­suut­ta ja kii­tos­ta osak­seen. Koh­te­lu oli kui­ten­kin ko­ru­ton­ta. Tuli ke­ho­tus nu­me­roa te­ke­mät­tä jat­kaa pal­ve­lu­työ­tä.

Pel­kis­te­tyn ver­tauk­sen vies­ti voi aluk­si tun­tua kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä ja koh­tuut­to­mal­ta. Se avau­tuu pa­rem­min, kun lu­kee Va­pah­ta­jan se­li­tyk­sen ver­tauk­sel­le. “Ei pal­ve­li­ja saa sii­tä kii­tos­ta, et­tä hän te­kee, mitä hä­nen tu­lee teh­dä.”

Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta

Pal­ve­li­ja vie eteen­päin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa. Hän to­teut­taa Va­pah­ta­jan käs­kyä, mut­ta ei saa sii­tä mi­tään an­si­o­ta. Hän te­kee, mitä hä­nen tu­lee teh­dä! Kun­nia kuu­luu ko­ko­naan Ju­ma­lal­le, joka on työ­hön lä­het­tä­nyt ja va­rus­ta­nut jo­kai­sen työn­te­ki­jän so­pi­vil­la lah­joil­la. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ on us­kos­ta nou­se­vaa he­del­mää.

Paa­va­li opet­taa ga­la­ta­lai­sil­le, et­tä us­ko te­kee rak­kau­den kaut­ta työ­tä (Gal. 5:6). Ope­tus­lap­set­kaan ei­vät ol­leet va­pai­ta oman an­si­on ta­voit­te­lus­ta. Pie­ta­ri ky­syi Jee­suk­sel­ta: ”Me olem­me luo­pu­neet kai­kes­ta ja seu­ran­neet si­nua. Mitä me sii­tä saam­me?” (Matt. 19:27.)

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Va­pah­ta­ja ku­vaa vii­meis­tä tuo­mi­o­ta. Sil­loin lau­pi­ai­ta te­ko­ja teh­neet kris­ti­tyt ei­vät muis­ta teh­neen­sä mi­tään eri­tyis­tä. He ih­met­te­le­vät, mil­loin he lä­him­mäis­tä pal­vel­les­saan pal­ve­li­vat tie­tä­mät­tään Kris­tus­ta. He voi­si­vat sa­noa Va­pah­ta­jan ope­tuk­sen sa­noin: ”Olem­me teh­neet vain sen, min­kä olim­me vel­vol­li­set te­ke­mään.” Näil­le omal­ta puo­lel­taan kel­vot­to­mil­le pal­ve­li­joil­le Va­pah­ta­ja sa­noo: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.” (Matt. 25:34.)

Lah­jat työ­hön tu­le­vat Ju­ma­lal­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä saa ko­kea iloa. Työs­tä saa har­vem­min pa­lau­tet­ta ja kii­tos­ta. Ei ole vää­rin roh­kais­ta ja kan­nus­taa si­sa­ria ja vel­jiä. Ver­tauk­sen si­vuo­pe­tus voi­si sil­ti ol­la sel­lai­nen, et­tä oli­sim­me koh­tuul­li­sia po­si­tii­vi­sen­kin pa­laut­teen an­nos­sa, olem­me­han omal­ta puo­lel­tam­me heik­ko­ja.

Jos­kus saat­taa käy­dä niin, et­tä lah­jo­jen an­ta­ja on unoh­tua. Voim­me jopa ku­vi­tel­la lah­jo­jen ole­van omi­am­me. Ne ovat kui­ten­kin meil­lä vain lai­nas­sa Ju­ma­lal­ta.

Ih­mi­set ovat ar­vot­to­mia pal­ve­li­joi­ta, ja lä­him­mäis­tä pal­ve­le­vil­la te­oil­la voi vain hei­jas­taa Ju­ma­lan hy­vyyt­tä ja rak­kaut­ta ih­mi­siä koh­taan. ”Jo­kai­nen hyvä an­ti ja jo­kai­nen täy­del­li­nen lah­ja tu­lee yl­hääl­tä, tai­vaan täh­tien Isäl­tä” (Jaak. 1:17).

Ar­moa ei an­sai­ta

Ver­tauk­sen tär­kein ope­tus on sii­nä, et­tä olem­me täy­sin Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa. Ku­kaan ei pe­las­tu omien te­ko­jen­sa kaut­ta. Jee­sus on pal­ve­li­ja, joka on teh­nyt kai­ken puo­les­tam­me. Hän on vir­hee­tön Ju­ma­lan ka­rit­sa, joka kuo­li ris­til­lä kaik­kien ih­mis­ten syn­tien vuok­si.

Pe­ri­syn­nin vai­ku­tuk­ses­ta ih­mi­sen on vai­kea us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si su­las­ta ar­mos­ta. Lut­her pu­huu vaih­to­kau­pas­ta, jos­sa kris­tit­ty saa us­kon kaut­ta omak­seen Jee­suk­sen van­hurs­kau­den eli Ju­ma­lal­le kel­paa­mi­sen. Jee­sus taas ot­taa ih­mi­sen koko syn­ti­syy­den so­vi­tet­ta­vak­seen.

Väi­nö Ha­vas ku­vaa ru­nos­saan Ju­ma­lan van­hurs­kau­den lah­ja­luon­net­ta. ”Me tuom­me hal­vat lah­jam­me: vain va­pi­se­vat vir­tem­me, vain sy­dä­mem­me syn­ti­set ai­no­at meil­lä an­ti­met.” ”Kun em­me lah­jaa an­taa voi, lah­jak­si tai­vas si­nut soi.” (SL 13.)

Tä­nä­kin päi­vä­nä Lut­he­rin ku­vaa­ma vaih­to­kaup­pa on mah­dol­li­nen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­nat­tu ar­mo­e­van­ke­liu­mi saa ai­kaan sen us­ko­jas­sa elä­män ih­meen.

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys