JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Rie­mu­kul­kue mat­ka­si Je­ru­sa­le­miin

Sana sunnuntaiksi
29.11.2020 7.30

Juttua muokattu:

25.11. 11:09
2020112511094620201129073000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jee­sus tu­lee kau­pun­kiin aa­sil­la, rau­ha­no­mai­sel­la työ­e­läi­mel­lä, hil­jai­se­na, lem­pe­ä­nä ja nöy­rä­nä ku­nin­kaa­na – ei mah­ti­pon­ti­ses­ti so­ta­rat­sul­la ka­raut­ta­en ku­ten val­loit­ta­ja­ku­nin­kaat.

En­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit on va­lit­tu ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen 20 vuo­den ajan si­ten, et­tä pää­ta­pah­tu­ma ”Jee­sus rat­sas­taa Je­ru­sa­le­miin” lu­e­taan pe­räk­käi­si­nä vuo­si­na eri evan­ke­liu­meis­ta.

Ku­vauk­set kul­ku­een tu­los­ta kau­pun­kiin poik­ke­a­vat vä­hän toi­sis­taan. Tun­ne­tuin on Mat­teuk­sen ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka”. Tänä vuon­na lu­e­taan Luuk­kaan ker­to­mus ”Siu­nat­tu hän, ku­nin­gas”. Myös pal­mu­sun­nun­tain pää­e­van­ke­liu­mi pu­huu sa­mas­ta ta­pah­tu­mas­ta.

Ad­vent­ti on joka päi­vä

Ad­vent­ti on si­säl­löl­li­ses­ti ri­kas kä­si­te: la­ti­na­lais­pe­räi­nen ad­ven­tus Do­mi­ni tar­koit­taa Her­ran tu­le­mis­ta. Jee­suk­sen syn­ty­mää edel­si odo­tuk­sen ai­ka, jol­loin pro­fee­tat ju­lis­ti­vat lu­pauk­sia ja en­nus­tuk­sia Jee­suk­ses­ta. Ad­ven­tin pro­fe­ti­as­sa Sa­kar­ja sa­noo: ”Iloit­se, ty­tär Sii­on! Rie­muit­se, ty­tär Je­ru­sa­lem! Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee.” (Sak. 9:9.) Je­sa­ja taas oli en­nus­ta­nut: ”Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee! Hän tu­lee luok­se­si lem­pe­ä­nä, rat­sas­ta­en aa­sil­la, työ­juh­dan var­sal­la.” (Jes. 62:11.)

Ny­ky­ään­kin jou­lua edel­tää odo­tu­sai­ka, jol­loin tut­kis­te­lem­me lu­pauk­sia ja val­mis­tau­dum­me kuu­le­maan nii­den täyt­ty­mis­tä. Ad­vent­ti­ai­ka kä­sit­tää nel­jä sun­nun­tai­ta. En­sim­mäi­se­nä py­hä­nä sy­ty­täm­me yh­den kynt­ti­län, joka on eri­tyi­ses­ti odo­tuk­sen sym­bo­li.

Pe­rus­tel­tua on aja­tel­la niin­kin, et­tä joka päi­vä on ad­vent­ti: Jee­sus tu­lee jat­ku­vas­ti evan­ke­liu­mis­sa kes­kel­lem­me ja sy­dä­meem­me. Sii­o­nin ku­nin­gas on yhä lä­hel­lä. Kir­joi­tus­ten mu­kaan on ole­va myös vii­mei­nen ad­vent­ti: ”Kun Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee kirk­kau­des­saan kaik­kien en­ke­lien­sä kans­sa, hän is­tuu­tuu kirk­kau­ten­sa val­tais­tui­mel­le. Kaik­ki kan­sat koo­taan hä­nen eteen­sä, ja hän erot­taa ih­mi­set toi­sis­taan, niin kuin pai­men erot­taa lam­paat vuo­his­ta.” (Matt. 25:31–32.)

Jee­sus tuli rau­han­ku­nin­kaa­na

Jee­sus käs­ki kah­den ope­tus­lap­sen nou­taa edes­sä ole­vas­ta ky­läs­tä aa­sin­var­sa. Hän tie­si hei­dän nä­ke­vän siel­lä ”si­do­tun aa­sin­var­san, jon­ka se­läs­sä ei ku­kaan vie­lä ole is­tu­nut”. Juu­ri se oli otet­ta­va ja sa­not­ta­va mah­dol­li­sil­le ky­se­li­jöil­le: ”Her­ra tar­vit­see sitä.” Mie­het toi­mi­vat oh­jeen mu­kaan. ”He toi­vat var­san Jee­suk­sel­le, heit­ti­vät vaat­tei­taan sen sel­kään ja aut­toi­vat Jee­suk­sen rat­sail­le.”

Öl­jy­mä­el­tä al­koi ku­nin­kaal­li­nen rat­sas­tus kau­pun­kiin – eri­lai­nen kuin pe­rin­tei­nen ku­nin­kai­den kruu­na­jais­rat­sas­tus (1. Kun. 1:33). Hän tuli nöy­rä­nä, al­hai­se­na Mes­si­aa­na, rau­han­ku­nin­kaa­na ma­ta­lal­la aa­sil­la. Ope­tus­lap­set ter­veh­ti­vät ku­nin­gas­ta heit­tä­mäl­lä vaat­tei­taan tiel­le. Jee­sus tie­si vii­mei­sen Je­ru­sa­le­min-mat­kan­sa tar­koi­tuk­sen: se oli ”Kun­ni­an ku­nin­kaan alen­nus­tie”, ku­ten pal­mu­sun­nun­tai ot­si­koi asi­an. Hän oli en­nen läh­tö­ään sa­no­nut ope­tus­lap­sil­leen: ”Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin. Siel­lä käy to­teen kaik­ki se, mitä pro­fee­tat ovat Ih­mi­sen Po­jas­ta kir­joit­ta­neet.” (Luuk. 18:31.)

Toi­set ylis­ti­vät, toi­set nu­ri­si­vat

Je­ru­sa­le­min juh­lil­le tu­li­joil­la oli ta­pa­na puh­je­ta rie­muun, kun temp­pe­li al­koi nä­kyä. Nyt rie­muit­tiin Jee­suk­sen tu­los­ta. ”Koko ope­tus­las­ten jouk­ko al­koi rie­muis­saan suu­reen ää­neen ylis­tää Ju­ma­laa kai­kis­ta niis­tä voi­ma­te­ois­ta, jot­ka he oli­vat näh­neet.”

Vii­mei­sin voi­ma­te­ko oli ta­pah­tu­nut äs­ken Je­ri­kon lä­hel­lä. Siel­lä Jee­sus oli pa­ran­ta­nut so­ke­an ker­jä­läi­sen. Jee­sus oli osoit­ta­nut voi­man­sa sa­no­mal­la so­ke­al­le: ”Saat nä­kö­si. Us­ko­si on pa­ran­ta­nut si­nut.” (Luuk. 18:42.)

Nyt väki yh­tyi ylis­tyk­seen, joka muis­tut­ti jou­lu­yön en­kel­ten hym­niä: ”Siu­nat­tu hän, ku­nin­gas, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Tai­vaas­sa rau­ha, kun­nia kor­keuk­sis­sa!”

Muu­ta­mat fa­ri­seuk­set ve­to­si­vat Jee­suk­seen, et­tä hän kiel­täi­si ope­tus­lap­sia kiit­tä­mäs­tä. Jee­sus ei kiel­tä­nyt. Hän sa­noi voi­mak­kaas­ti: ”Jos he oli­si­vat vai­ti, niin ki­vet huu­tai­si­vat.”

Sii­o­nin ja Je­ru­sa­le­min ku­nin­gas on yhä liik­keel­lä – lem­pe­ä­nä, hil­jai­se­na, kut­su­va­na ja hoi­ta­va­na, yh­tä ”ma­ta­lal­la” kuin ker­ran Öl­jy­mä­en rin­teel­lä. Evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen tuo tä­nään­kin sy­dä­meen rau­han, ilon ja kii­tos­mie­len.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys