Rukous isänmaamme puolesta
Itsenäisyyspäivä on kansallinen juhlapäivä. Kirkoissa on pidetty tuolloin jumalanpalvelus itsenäisyytemme alkuajoista lähtien.
Jumalanpalveluksissa kiitetään maamme vapaudesta ja itsenäisyydestä sekä rukoillaan isänmaan ja kansan puolesta. Näin tapahtuu myös tänä itsenäisen Suomen juhlavuotena.
Pyydämme, että Jumala siunaisi edelleen esivaltaa ja kansaamme. Pyydämme vallankäyttäjille vastuuntuntoa ja viisautta, jotta saisimme rauhassa rakentaa maatamme ja myös kokoontua Jumalan sanan kuuloon.
Sukupolvien ketju
Kansamme vaiheissa näkyy Jumalan väkevän käden siunaus. Ajallinen hyvinvointi ja maamme turvallisuus ovat Jumalan lahjaa. Menneet sukupolvet ovat rakentaneet tätä isiemme maata, jossa me tämän päivän suomalaisina saamme asua.
Tilastokeskuksen julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, miten Suomessa asuvat Euroopan Unionin onnellisimmat ihmiset. Tutkimuksessa oli koottu tietoja erilaisista elämän osa-alueista, muun muassa terveydestä, tyytyväisyydestä elämään sekä sosiaalisista suhteista.
Saamme olla yhtenä osana siinä sukupolvien ketjussa, josta kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg on virressä runoillut: ”On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon ja samat vaiheet meidän on. Ja meidän polkuamme saa, taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme, ja uskoo kuin me uskomme.” (Vk. 577:3–4.)
Oikea isänmaa
Vapaa ja itsenäinen isänmaa on suuri Jumalan lahja. Samoin on suuri Jumalan lahja käsittää Jumalan valtakunnasta saarnattu evankeliumi, joka tuo ihmisen sydämeen sisäisen vapauden, ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä. Se omistetaan Jumalan valtakunnasta uskon kautta.
Jeesus totesi omilleen, miten he elävät maailmassa, mutta eivät ole tästä maailmasta. Uskovaisen oikea isänmaa ja koti on taivaassa. Sitä kohden saa turvallisesti kulkea Jumalan armon varassa ja esivallan suojissa.
Jeesus opettaa esivallasta
Itsenäisyyspäivälle osoitetussa Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus kutsuu opetuslapset luokseen. Hän alkaa opettaa heitä.
Opetustuokion taustalla oli Sebedeuksen poikien äidin esittämä pyyntö. Hän halusi poikiensa istuvan Kristuksen vierellä hänen valtakunnassaan. Pyyntö suututti muut opetuslapset. Halu olla suurin tai ensimmäinen oli yhteinen kaikilla opetuslapsilla – näin usein myös tämän ajan ihmisillä.
Jeesus asetti vastakkain maallisen esivallan ja Jumalan valtakunnan toimintamallin. Maallisesta hallinnosta hän totesi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla” (Matt. 20:25).
Samoin Luther totesi, miten Jumala pitää maailmassa yllä järjestystä maallisen vallan, lain ja esivallan avulla. Paavali kehottaa rukoilemaan vallanpitäjien puolesta, ”jotta saisimme elää viettää tyyntä ja rauhallista elämää” (1.Tim. 2:2).
Pienin on suurin
Jumalan valtakunnan ”hallinto” ja armojärjestys poikkeavat ajallisen valtakunnan arvojärjestyksestä. Jumalan valtakunta on lasten ja lastenmielisten valtakunta. Siellä suurin on pienin ja pienin on suurin.
Jeesus totesi, että joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija. Joka tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon toisten orja.
Toisaalla opetuslapset kysyivät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa (Matt.18:1). Jeesus otti lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt.18:2–3.)
Ilmari Korhonen
Julkaistu Päivämiehessä 29.11.2017
Kuvituskuva: H.H.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. Jes. 54:10
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
